Sara Kvist saapuu Pohjanmaalle kesällä 1992. Ensimmäinen oikea työpaikka paikallislehdessä odottaa. Työ alkaa juhannusaattona ja työvuorosta odetetaan pitkää ja tylsää. Sen sijaan metsästä löydetään kuollut nainen ja Saran ura alkaa vauhdikkaasti.
Sara ei malttaisi odotella tietoja hissukseen vaan intoa riittäisi vaikka koko jutun selvittämiseen. Mutta sitten arki paukahtaa vasten kasvoja. Uusi miesystävä näyttää oikeat karvansa ja pienen kapungin asukkaisiin on vaikea tutustua.
"Mahtoiko hän olla ainoa, joka tiesi autosta? Pitäisikö hänen ilmoittaa siitä jonnekin? Kaupunki oli niin pieni, että varmasti joku tietäisi, mihin se oikein liittyi."s.9
Kuolonkielot on tunnelmallinen ja kesäinen dekkari, jossa murha jää hyvin pieneen rooliin ja elossa olevat saavat suuremman roolin kaikkine salaisuuksineen ja draamoineen. Pikkukaupungin tunnelma ja miljöö tulevat kauniisti esiin Erlandssonin kirjassa, jossa ihmisillä on omat jyrkät mielipiteensä, eikä mitään uutta oteta ilolla vastaan.
Pidin Kuolonkieloista suuresti. Se on lyhyt ja ytimekäs, mutta silti tunnelmallinen rikosromaani, jonka kaikkien henkilöiden murheista luki suurella kiinnostuksella. Kirjan henkilöt ovatkin monipuolisia, eikä Sara, josta kirjan takakannessa puhutaan, ole ainoa päähenkilö. Hän jää mielestäni kuolleen naisen tapauksen selvittelyssä yllättävän pieneen rooliin, vaikka muuten hän kirjasta saa paljon tilaa.
Ihmiset ja heidän tilanteiden seuraaminen oli kirjan parasta antia.
Kuolonkielot, (Missdåd)
Kustantamo S&S, 2016
Suom. Taija Mård
Kansi: Sanna Mander
s.263
Kari Erlandssonia ei ole tullut luettua, ehkä voisi kokeilla tätä :)
VastaaPoistaSuosittelen. :) itse pidin Taru silmäterästä -sarjan aloittavasta Helmenkalastajasta vielä tätäkin enemmän.
Poista