keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Lucinda Riley: Myrskyn sisar


Ammattilaispurjehtija Ally (Alcyone) viettää romanttista aikaa uuden poikaystävänsä kanssa tietämättä lainkaan mitä hänen lapsuudenkodissaan tapahtuu. Kun hän viimein palaa ihmistenilmoille ja laittaa puhelimensa päälle, odottaa häntä järkyttävä tieto. Hänen adoptioisänsä Pa Salt on kuollut. Ally matkustaa välittömästi muiden sisarten tueksi ja saa huomata, että isä on jättänyt heille kaikille kovin kummallisen perinnön. Muiden siskojensa tavoin myös Ally saa vihjeen siitä, miten hänen kannattaa ruveta selvittämään biologisten vanhempiensa henkilöllisyyttä. Mutta miten ihmeessä kuuluisan Edward Griegin oopperaa liittyy hänen menneisyyteensä?

"Kun Atlantis etääntyi kaukaisuuteen ja talo katosi puiden taakse, rukoilin että isän sanat virtaisivat lävitseni ja auttaisivat minua löytämään rohkeuden jatkaa." s.100

Myrskyn sisar on toinen osa Seitsemän sisarta -sarjasta.
Myrskyn sisar johdattaa lukijan nykyajassa merille, kilpapurjehduksen maailmaan ja menneisyydessä 1870-luvun Norjaan, jossa kurkistetaan säveltäjien, muusikoiden ja laulajien elämään.

Pidin Myrskyn sisaresta vielä enemmän, kuin Seitsemästä sisaresta. 1870-luvun Norja, upeat hahmot ja musiikkimaailma kiehtoivat ja veivät niin vahvasti mukanaan. Kilpapurjehdusjutut eivät niinkään olleet minua kiinnostavia, mutta Allyn tarina oli kuitenkin kiinnostava, monipuolinen ja varsin vauhdikas. Historia Annan parissa vei kuitenkin voiton ja hänen koskettava tarinansa oli tämän kirjan parhautta.

Myrskyn sisaressa ehtii uppoutua tarinaan kunnolla, sillä sivuja riittää. Kaikenlaisia käänteitä kirjan juoni tarjoaakin. On iloja, suruja ja yllätyksiä. Pa Saltin tarina pysyy edelleen salaisuutena, vaikka välillä hänen menneisyyttään pohditaan. Kirjassa kerrotaan niin monen hahmon elämästä, että juoni ei ehdi pysähtyä, eikä junnaa paikoillaan. Koko ajan tulee jotakin uutta ja sivut kääntyvät vauhdilla paljastaen karuja salaisuuksia.

Lue myös: Seitsemän sisarta


Myrskyn sisar, (The Storm Sister, 2015)
Bazar, 2018
Suom. Hilkka Pekkanen
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
s. 734

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti