tiistai 28. tammikuuta 2020

Arnaldur Indriðason: Räme


Pohjoisrämeen kaupunginosassa löydetään tapettu mies. Kellariasuntoonsa tapetun miehen tapauksessa ei ensin tunnu olevan mitään kovin monimutkaista. Erlendur alkaa tutkia tapausta, joka muuten vaikuttaa selvältä, mutta ruumiin päälle on jätetty kummallinen viesti. Onko kyseessä vain harhautus, vai jotakin aivan muuta? Erlendur kollegoineen saavat selville monenlaista tuosta uhrista, ja pian tapauksen tutkinta on levinnyt suureksi ja monimutkaiseksi.
Erlendur haluaa selvittää tapauksen, vaikka se vaatii aina vaan enemmän töitä. Rintakivut ja tyttären huono tilanne eivät helpota tilannetta lainkaan.

"Se oli kirjoitettu viivalliselle, lehtiöstä revitylle A4-paperiarkille. Paperi oli tällä hetkellä ainoa todiste siitä, että huoneistossa oli tapahtunut harkittu rikos." s.12

Räme on ensimmäinen suomennettu osa Islantiin sijoittuvasta Erlendurista kertovasta -dekkarisarjasta.
Reykjavikin syksy on ollut sateisin vuosikausiin. Taivas on harmaa ja vettä tulee alas aamusta iltaan. Rämeellä haisee, ja kellarikerroksen asunto ei ainakaan houkuttelisi asumaan siellä. Tunnelma on synkkä, eikä iloja paljon ole. Erlendur voi huonosti, syö huonosti, nukkuu huonosti ja murehtii töistä ja tyttärestään. Silti tässä kirjassa minua ei häirinnyt tämä tunnelma, sillä tästä ei saanut sellaista valittavaa kuvaa. En pidä dekkareista, joissa päähenkilö vain valittaa valittamistaan.

Rämeen juoni on nopeatempoinen ja koukuttava. Melkoinen vyyhti kirjaan onkin saatu keksittyä, ja silti kaikki kulkee sujuvasti ilman kummallisuuksia, tai liian suuria sattumia. Poliisien ja siviilien yhteistyöllä rikos alkaa selvitä, tarjoten lukijalle monia vauhdikkaita käänteitä ja yllätyksiä.

Luen harvoin islantilaisia kirjoja, mutta maan kulttuuri ja arki kiinnostaa kovasti. Olikin mukavaa päästä pitkästä aikaa nojatuolimatkalle Islantiin, jossa monet tavat ovat erilaisia. Onneksi kirjan alusta löytyy heti pieni ohjeistus, joilla nimistä ja rahasta puhuttaessa selviää hiukan paremmin. En minä tosin siltikään tiedä onko hahmot miehiä vai naisia, ellei asiaa erikseen mainita.

Rämettä voin suositella lämpimästi kaikille dekkareista pitäville.


Räme, (Mýrin, 2000)
Blue Moon, 2003
Suom. Seija Holopainen
s.270

2 kommenttia:

  1. Hyvä tietää, että tämä on sarjan ensimmäinen osa, koska minäkin haluaisin joskus lukea näitä. Jo kauan olen aikonut tutustua,islantilaisiin dekkareihin, mutta jotenkin aika vain menee niin ettei perässä pysy! Hyvä tietää myös, ettei päähenkilö harrasta valittamista. Plussaa siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kokeilemisen arvoinen sarja! :) Toki tässäkin kerrotaan päähenkilön ongelmista, mutta onneksi hän ei valita niin kuin monessa muussa dekkarisarjassa kaikki muu tuntuu jäävän päähenkilön valituksen jalkoihin.

      Poista