maanantai 30. tammikuuta 2017

Jack London: Erämaa kutsuu + novelleja


Buck on valtava, kaunis sekarotuinen koira Kaliforniasta. Hän viettää mukavaa arkea ihmisperheen keskuudessa, kunnes joutuu ryöstetyksi ja maksuksi ryövärin peliveloista. Kultaryntäyksen ansioista, isot pitkäkarvaiset koirat menevät, kuin kuumille kiville ja Buck myydään kauas pohjoiseen, Alaskan rajamaille. Buck joutuu kokemaan kovia ja oppii, ettei ole enää pomo ihmisten keskuudessa. Myös raskas työ vetokoirana hyytävässä ilmastossa kuohivat kaikki menneen elämän iloisien päivien haaveet pois ja tuo tilalle kaipuun erämaahan villien veljien joukkoon.

Erämaa kutsuu on minulle lapsuudesta tuttu animaatioelokuvan muodossa (Erämaan kutsu), mutta aikaisemmin en ole lukenut Jack Londonia ja tämä teos on yksi hänen tunnetuimmistaan. Erämaa kutsuu on lyhyt teos, joten tämän kirjan loppuun oli lisätty kuusi novellia. Kirja on mielestäni aika surullinen, vaikka Buck olikin ihanan positiivinen koira. Buckin elämän muuttuminen niin suuresti, pienessä ajassa tuntui kuitenkin julmalta. Aurinkoisesta Kaliforniasta, suoraan kulmään lumiseen erämaahan kuolettavan raskasta työtä tekemään, enemmän tai vähemmän raakojen ihmisten kanssa.

Novellit olivat kaikki samaan teemaan kuuluvia, kuin Erämaan kutsukin. Kaikissa taidettiin oleilla samalla alueella Alaskan laitamilla ja kultaryntäys oli isossa osassa tarinoissa. Muutamasta novellista löytyi myös keskenään samoja henkilöitä, vaikka tarinat eivät muuten liittyneet toisiinsa. Tarinat olivat tunnelmallisia ja valtava kylmyys ja kyseisen elämäntavan raakuus oli aidosti kuvailtu. Jack London lähti aikoinaan itsekkin kullan perässä Dawsoniin, josta tarinat kertovat. Tämä varmasti vaikuttaa osaltaan tarinoiden uskottavuuteen, kun kirjailija oikeasti tiesi mistä kirjoitti.


Erämaa kutsuu, (The Call of the Wild, 1903)
Otava,
Suom. Jalmari Sauli
s. 245

maanantai 23. tammikuuta 2017

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva


Becky ja Luke Brandon odottavat esikoistaan. Mikä voisikaan olla parempi syy shoppailuun. Vauva kun tarvitsee niin paljon kaikkea. Varsinkin kaikkea muodikasta päällepantavaa ja vähintään viidet vaunut. Becky saa kuulla kuitenkin jostakin vielä muodikkaammasta. Nimittäin kuuluisuuksien synnytykset hoitavasta synnytyslääkäristä, jonka vastaanotolle on tunkua. Beckyn on pakko päästä vastaanotolle, sillä myös hän haluaa yllätyskoreja ja teekutsuja julkkisten kanssa, joista on kuullut huhuja, tulevilta muotimutseilta, jollainen aikoo tietysti itsekin olla. Kun Becky saa itsensä keploteltua vastaanotolle Luken kanssa, hänelle selviää jotakin Luken menneisyydestä, joka tuntuu tuhoavan koko heidän suhteensa.

Himoshoppaajan vauva on viides osa Himoshoppaaja -sarjasta.
Ehkä olen viimein oppinut lukemaan himoshoppaaja kirjoja oikein, sillä minua ei häiritse enää lähes ollenkaan Beckyn valehtelu ja tuhlaaminen, jotka tuntuivat hyvinkin häiritseviltä ensimmäisissä osissa. Tähän kirjaan on keksitty myös niin paljon uudenlaista asiaa vauvan myötä, että viihdyin tämän parissa vähintään yhtä hyvin, kuin hetki sitten lukemani Himoshoppaajan siskonkin.

Himoshoppaaja -sarja tuntuu olevan viihdyttävää luettavaa, kun muistaa oikean asenteen mukaan lukuhetkeen. Loppu on ennalta-arvattava, mutta jos sen unohtaa ja nauttii vain Beckyn hölmöilystä ja kirjan kulusta on hauska lukuhetki taattu.

Sarjan lukemisen pitkittämisestä on tämän kirjan kohdalla vähän haittaa, kun itseäni ärsytti, etten muista ollenkaan millainen henkilö muotisuunnittelija Danny oli ensimmäisissä osissa. En olisi edes muistanut miten hän tunsi Beckyn, jos asiaa ei olisi kerrottu.


Himoshoppaajan vauva, (Shopaholic & Baby, 2007)
WSOY, 2008
Suom. Kaisa Kattelus
s. 379

maanantai 16. tammikuuta 2017

Peter Englund: Kuningatar Kristiina


Kristiina (1626-1689) oli Kustaa II Aadolfin tytär. Vuodesta 1644, vuoteen 1654 asti hän toimi Ruotsin hallitsijana. Hän luopui kruunusta vapaaehtoisesti, sillä hän jätti myös uskontonsa. Kristiina muutti pois Ruotsista mukanaan suuret suunnitelmat tulevaisuudelleen.

Peter Englund on onnistunut kirjoittamaan lyhyen, mutta mielenkiintoisen elämänkerran itselleni aiemmin tuntemattomasta kuningatar Kristiinasta. Kristiinan elämästä löytyisi varmasti ainesta vaikka kuinka pitkään elämänkertaan, mutta mielestäni kirja johdattelee lukijan tarpeeksi syvälle Kristiinan elämään näinkin tiiviissä muodossa. Kristiina pääsee itsekin kirjassa välillä ääneen eläessään kirjoittamiensa kirjeiden kautta.

Kirjan juoni ei kulkenut järjestyksessä lapsuudesta vanhuuteen, vaan aika paljon hypeltiin ajasta ja paikasta toiseen. Lukijan on kuitenkin kirjaa lukiessa helppo pysyä perässä, sillä ajankohta kerrotaan usein ja asioista kerrotaan tarpeeksi. Ainoana asiana kirjassa häiritsi alareunan huomautukset, jotka kertoivat lisää jostakin tietystä sivulla mainitusta asiasta. Välillä alahuomautus olisi jopa sopinut itse lauseen jatkoksi, eikä olisi edes tarvinnut erillisesti siirtää huomautukseksi. Muuten tälläiset lisätiedot ovatkin hyviä ja kiinnostavia. Mietin vain olisiko alle kolmensadan sivun pituiseen kirjaan saanut näitä huomautuksia vähemmän, kuin 120?

Kuningatar Kristiina oli koukuttava kirja ja toi mieleeni myös toisen Ruotsin kuninkaallisista kertovan teoksen, jossa kerrotaan runomuodossa Kristiinan isän, Kustaa II Aadolfin nuoruuden rakkaudesta. Tämä tuli mieleeni, kun kirjassa pilkahti tutun kuuloinen nimi. Kyllähän nimellä sitten oli kytköksiä runokirjasta tuttuun hahmoon, Ebbaan, vaikka sama Ebba tämä ei ollutkaan. (Tuomas Keskimäki: Sinä, taivaani).


Kuningatar Kristiina, (Silvermasken -en kort biografi över drottning Kristina, 2006)
WSOY, 2007
Suom. Rauno Ekholm
s. 272

torstai 5. tammikuuta 2017

Raija Oranen: Ruusun aika


Ruususen perheen keltaisessa omakotitalossa ei ole koskaan tylsää hetkeä. Helsingissä asuvaan perheeseen kuuluu Marja ja hänen tytär Meri, Esko ja hänen poika Ilmari, seka Marjan ja Eskon yhteinen tytär Roosa Maaria, eli Roope.
Roope viettää päivät koulussa ja palaa sitten kotiin, jossa Nero-koira, Senni-mummi, sekä ullakon haamujengi odottavat. Lyhyessä ajassa Ruususen perheessä ehtii sattua ja tapahtua monenmoista. Yhdessä koetaan rakkautta, surua ja iloa. Lapset kasvavat vauhdilla kohti aikuisuutta, mutta perhettä tarvitaan yhä tueksi.

Muistan heikosti katsoneeni lapsena Ruusun aikaa telkkarista ja pitäneeni siitä, joten törmättyäni kirjaversioon päätin palata Ruususten arkeen. Ruusun aika onkin niin koukuttavaa luettavaa, että kannattaa varata runsaasti aikaa lukuhetkeen. Tämä kirja nimittäin vie mukanaan, eikä sitä halua laskea käsistään pitkäksi aikaa.

Ruusun aika on aito, mutta hauska kuvaus tavallisen perheen arjesta kohelluksineen kaikkineen. Oranen on keksinyt kirjaan Ruususen perheen lisäksi loistavia hahmoja, kuten kauppias Matikaisen ja hänen vaimonsa, sekä Merin miesehdokkaat, jotka kaikki ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Oma suosikki hahmoni on kuitenkin Roope, joka valloittaa omalla tyylillään, mielikuvituksellaan ja mahtavilla ideoillaan.

Eipä ole pitkään aikaan harmittanut minkään kirjan loppuminen yhtä paljon, kuin tämän, sillä olisin voinut jatkaa Ruususten perheestä lukemistä vielä tovin jos toisenkin.


Ruusun aika
Teos, 1992
s. 609

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

2016 & 2017


Viime vuoden alussa lukutahti ei päätä huimannut, joten luettujen kirjojen määrä jäi 46 kirjaan. Luettujen kirjojen joukosta löytyy sekä helmiä, että pettymyksiä. Luin paljon kirjoja kirjailijoilta, jotka olivat minulle ennestään tuntemattomia ja niiden joukosta löytyikin monta mahtavaa kirjoittajaa, kuten Emmi Itäränta, Dolores Redondo ja Sujata Massey.
Suurimmat pettymykset olivat kirjoja, joilta odotin aivan liikaa, kuten C.J. Sansomin Talvi Madridissa ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Joulukuu oli minulle Muumikuu, sillä Muumikirjajoulukalenterin luukusta ilmestyi joka aamu pieni PIXI -muumikirja. Kirjojen tyyli vaihteli suuresti. Välillä oli pienemmille suunnattuja hyvin yksinkertaisia kirjoja ja välillä pitempiä tarinoita mielestäni hienommilla kuvilla. Kirjoilla oli eri kirjoittajia ja kuvittajia, joten moneen makuun kalenteri tarjosi Muumitarinoita.


Tälle vuodelle en aseta itselleni tavoitteita kirjojen määrän suhteen, mutta 100 -vuotiaan Suomen kunniaksi tarkoituksenani on ainakin lukea muutamia suomalaisia klassikoita.

Hyvää uutta lukuvuotta kaikille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Rex Stout: Samppanjaa yhdelle

Salapoliisi Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin kutsutaan seurapiirijuhlaan, joka järjestetään muutamalle valikoidulle nuorelle äidille kerran vuodessa. Archien tehtävä on olla yhtenä kavaljeereistä. Hänelle paljastetaan juhlissa jotakin omituista, joka saa hänen tarkkaavaisuutensa heräämään. Tarkkaavaisesta silmäparista huolimatta, yksi äideistä kuolee juotuaan myrkytettyä samppanjaa. Tilanne vaikuttaa umpikujalta, sillä sekä murha, että itsemurha vaikuttavat mahdottomilta. Nero Wolfen apua kaivataan. Hyvin vastahakoisesti hän alkaakin juttua tutkia, suuresta palkkiosta huolimatta.

Päätin tutustua Rex Stoutin luomaan Nero Wolfeen ja luettavaksi valikoitui Samppanjaa yhdelle. Kiinnostava persoona kirjasta paljastuikin, vaikka varmasti yksi kirja on vain pieni pintaraapaisu tuosta suuresta orkideoja rakastavasta miehestä.
Kirjan kertojana toimii Archie, joka hoitaa lähes kaikki toimiston ulkopuolella tapahtuvat tehtävät muutaman kollegansa kanssa, sillä välin kun Wolfe hoitaa omia mielenkiinnonkohteitaan sisätiloissa.

Samppanjaa yhdelle vaikutti aika perinteiseltä vanhemmalta dekkarilta. Juoni oli lyhyt ja ytimekäs, eikä paikkojen kuvailuun oltu sivutilaa pahemmin uhrattu. Juoni kuuluukin siihen sarjaan, joka unohtuu varsin nopeasti. Wolfe sen sijaan taitaa hahmona olla unohtumaton henkilö, jonka parissa viihtyy enemmänkin, kuin vain tämän yhden kirjan verran.


Samppanjaa yhdelle, (Champagne For One, 1958)
WSOY
Suom. Eero Ahmavaara ja Martti Montonen
s. 233

perjantai 16. joulukuuta 2016

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan sisko


Becky viettää häämatkaansa aviomiehensä Luken kanssa. Heillä olisi vielä paljon nähtävää, mutta koti-ikävä iskee 10 kuukauden poissaolon jälkeen ja he päättävät lähteä Englantiin yllättämään perheensä ja ystävänsä. Luke haikailee jo takaisin töihin. Becky kuitenkin pettyy, kun vastaanotto kotona ei olekkaan sellainen, kuin hän oli kuvitellut. Kaikki tuntuvat jatkaneen elämiään ilman häntä ja kaikilla on jotakin uutta menossa.
Masennus ei kuitenkaan kestä pitkään, sillä hänen elämäänsä astelee uusi ihminen. Kauan kadoksissa ollut sisko, josta hän ei ollut tiennyt mitään. Mitä kaikkea ihanaa voikaan tehdä oman siskon kanssa joka varmasti on aivan samanlainen, kuin Becky itse?

Himoshoppaajan sisko on neljäs osa Himoshoppaaja -sarjasta.
Pitkästä aikaa palasin Beckyn shoppailun ja valheiden täyteiseen elämään ja tällä kertaa se innosti huomattavasti enemmän, kuin yleensä. Kirja oli vauhdikas ja täynnä hauskoja toilailuja. Kaiken hauskuuden keskellä kuitenkin näkyi Beckyn ongelmat ja ne korostuivat, kun Jess saapui kirjaan.
Tarina tosin oli kaikinpuolin yllätyksetön, eikä lukiessa epäile hetkeäkään, etteikö kaikki selviäisi niin kuin aina, mutta hyvää viihdettä kirja siitä huolimatta tarjosi.

Kirjassa oli paljon uusia hahmoja ja paikkoja, jotka toivat sarjaan kaipaamaani vaihtelua. Onneksi kuitenkin suosikkini Beckyn ystävä Suze on pysynyt mukana sarjassa osasta toiseen. Toivottavasti myös jatkossa.


Himoshoppaajan sisko, (Shopaholic and Sister, 2004)
WSOY, 2005
Suom. Kaisa Luntinen
s. 364