Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Dorian Gray on viaton nuori mies, kunnes tapaa Lordi Henryn, joka kertoo hänelle jännittävältä kuulostavia asioita nuoruudesta. Dorian toimii taiteilijan mallina ja rakastuu muotokuvaansa niin paljon, että toivoo saavansa pitää komean ulkomuotonsa, niin että taulu vanhenisi hänen puolestaan. Toive toteutuu ja vaikka Dorian tekisi mitä kauheuksia, vain muotokuva muuttuu ilvettäväksi. Se on hauskaa kunnes Dorian ei enää kestä edes katsoa iljettävää muotokuvaansa.

Katsoin jokin aika sitten telkkarista Dorian Grayn muotokuvan elokuvana, ja ajattelin lukaista kirjan nyt kun vielä muistan elokuvastakin jotakin.
Dorian Grayn muotokuvaan täytyi keskittyä hyvin lukiessaan, sillä Wilden kirjoitustyyli on pohtivaa ja kaunista. Tälläinen kirjoitustyyli tarvitsee kaiken ajatuksen itseensä, eli en suosittelisi välttämättä välipalaksi.
Pidin kirjasta todella paljon. Se ei ollut niinkään pelottava, mutta mielenkiintoinen kyllä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin. Lähinnä Lontooseen ja sen hämärille kujille.
Kirjassa ja elokuvassa oli joitakin isojakin eroja, ja eokuvassa homoseksuaaliset viittaukset näkyivät huomattavasti selvemmin, kuin kirjassa. Elokuvaan oli jopa tehty henkilökin jota en ainakaan tajunnut kirjassa olevan.
Kirja vilisee sananlaskuja ja kivoja pikku mietteitä, joiden koukeroiseen maailmaan unohtuu helposti pidemmäksikin aikaa. Oscar Wildellä selvästi riitti ajatuksia jaettavaksi, vaikka tämä jäikin hänen ainoaksi romaanikseen. Suosittelen lukemaan tämän kirjan tai lisäämään sen omalle lukulistalleen jos se vielä ei siellä ole, sillä tämän kirjan parissa viihtyy ja saa ajatella monenmoista.


Dorian Grayn muotokuva, (The Picture of Dorian Gray, 1891)
Otava, 2009
Suom. Jaana Kapari-Jatta
s. 363
Kansi: Jenni Kiviniemi

Philip Teir: Donner-ryhmä & muita novelleja

Donner-ryhmä on novellikokoelma, joka koostuu kahdestatoista novellista. Kirja alkaa itse Donner-ryhmällä.

Pitkästä aikaa pääsin lukemaan novellikokoelmaa. Luen novelleja harvoin. Novellit ei todellakaan ole huonoja, jotenkin vaan tuntuu, ettei novellikirjoja kovin usein tule vastaan.
Pidin kirjasta kovasti. Sen tarinat olivat ihanan arkisia, mutta niissä oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia asioita ja hahmoja.
Suurinosa kirjan novelleista oli melko samantyylisiä, joka teki kirjasta yhtenäisen. Joukossa oli kuitenkin kaksi hieman erilaisempaa novellia. Bliniviikot erosi joukosta, siten ettei itse tarinan päähahmo ollutkaan kertoja, vaan se oli ulkopuolinen. Tähän tyyliin "Heräsit aamupäivällä yhdentoista aikoihin siihen, kun Lukas seisoi sängyn vieressä ja vaati sinua nousemaan." Bliniviikot oli kuitenkin hyvä novelli ja sopi kirjaan. Viimeisenä kirjassa oli novelli nimeltä Pelot. Pelot ei mielestäni sopinut kirjaan, enkä meinannut hieman tylsähköä listausta jaksaa edes lukea.  Novelli oli tosiaan vaan 99 pelkoa listattuna. Esim. 85. Pelko, että ei altistu bakteereille tarpeeksi paljon.
Koska kirjassa monta erilaista novellia oli, heräsi myös monenlaisia tunteita kirjaa lukiessa. Osasta tuli hauska ja iloinen fiilis, kun taas Lauma tuntui ahdistavalta. Muutamassa novellissa ainakin itselleni jäi aika paljon tilaa omalle arvailulle, mitä novellin loputtua hahmoille tapahtui.
Jos etsii novellikirjaa luettavaksi niin tätä suosittelen. :)
 

Donner-ryhmä & muita novelleja, (Akta dig för att färdas alltför fort, 2011)
Otava, 2011
Suom. Taina Rönkkö
s.224
Kansi: Jarkko Hyppönen

David Safier: Huono karma

Kim Lange on kolmekymppinen nainen, joka on elämässään saavuttanut paljon. Hänellä on aviomies, pieni tytär, sekä ura televisiossa. Hänelle myönnetään jopa merkittävä tv-alan palkinto.
Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen Kim menee ulos haukkaamaan raitista ilmaa, jolloin hänelle sattuu jotain kamalaa. Hän kuolee. Avaruudesta tippuu hänen päälleen lavuaari, joka tappaa hänet.
Pian hän kuitenkin herää, muurahaisena. Hänen eteensä ilmestyy muurahais Budha, joka antaa vihjeitä Kimin tulevaa elämää varten. On aika miettiä mikä meni pieleen elämänä ihmisenä. Ehkä aviomiehen pettäminen, ajanpuute tyttären kanssa ja työkavereiden sabotointi jotta itse pääsee kehittymään urallaan.
Hän ei kuitenkaan ole asian kanssa yksin. Hän kohtaa pian muuraispesässä kohtalotoverin Casanovan, joka on myös uudelleensyntynyt.

Huono karma oli aivan loistavaa viihdettä viime viikonloppuun. Se oli niin koukuttava, että luin sen päivässä kokonaan. Se oli välillä oikein hauska niin kuin kannessa luvataan, mutta minusta se oli välillä myös hyvin surullinen, en millään meinannut välttyä kyyneliltä.
Kirjassa on välillä sivun alalaidassa Casanovan muistelmia, jotka ovat hänen omia ajatuksiaan tapahtumista. Alkuun ne vain ärsyttivät minua. Tuntui kuin ne olisivat vain keskeyttäneet juonen, mutta pian jo pidin niistä kovasti, sillä Caasanovan humautukset toivat kirjaan lisää huumoria. Oli myös kiva kokea erilainen tapa tietää hahmon liikkeistä, sillä kirja oli Kimin minä kerrontaa, eikä hän aina tiennyt missä Casanova oli.
Menoa ja meininkiä kirjassa riitti ja vaikka Kimin muurahaisvaihe kesti melko pitkään, ei tapahtumat alkaneet kyllästyttää missään vaiheessa.
Henkilöistä suosikiksi nousi Kim, sillä häneen parhaiten kirjassa pääsi tutustumaan. Vaikka Hän olikin itsekäs, oli hänestä mielestäni helppo pitää, eikä hänen kataluuttaan osannut jotenkin enää inhota, kun hän joutui muurahaiseksi ja hänen tuska tyttärensä menettämisestä oli niin käsinkosketeltavaa ja aitoa.
Kirjan loppu hämmästytti. Olin odottanut jotain aivan muuta, kuin kyseistä loppua, mutta ei siitä sen enempää. Se selviää vain itse lukemalla. :D


Huono karma, (Mieses Karma, 2007)
Bazar, 2011
Suom. Tiina Hakala
s. 280

Jose Luis Correa: Kuolema huhtikuussa

Kuolema huhtikuussa on toinen Jose Luis Correan suomennettu kirja, jossa päähenkilönä esiintyy yksityisetsivä Ricardo Blanco.

Las Palmasissa asuvien miesten on syytä pelätä. Muutamien viikkojen aikana on löytynyt jo kolme kuollutta miestä naisten alusvaatteisiin puettuina. Poliisikomisario Alvarez on umpikujassa, kun johtolankoja ei tunnu löytyvän mistään.
Yksityisetsivä Ricardo Blanco saa tehtäväksiannon nuorelta naiselta, joka tuntuu olevan hädissään tapahtuneiden takia. Niimpä Blanco marssii Alvarezin avuksi ja he aloittavat jutun selvittämisen pala palalta. Blanco on pian niin syvällä tehtävässä, ettei edes hänen lähipiirinsä ole enää turvassa.

Kuolema huhtikuussa on toinen lukemani Correan kirja. Tyyli on hyvin samanlainen, kuin ensimmäisessä. Huumori on kokoajan mukana juonessa, joka tekee kirjasta mukavan leppoisan. Correan dekkarit ovat kevyttä luettavaa ja mukavaa vaihtelua suomeen tai ruotsiin sijoittuville dekkareille. Kirjailija itse asuu Las Palmasissa, joten ympäristö vaikuttaa aidolta. Paljoakaan ei lyhyessä kirjassa ehditä Las Palmasiin tutustumaan, vaan juoni etenee nopeatempoisesti selvitettävän rikoksen ympärillä.
Rikoksen lisäksi lukijat pääsevät hieman tutustumaan taas Blancon naisasioihin, jotka eivät tosiaan ole mutkattomimmasta päästä, sekä hänen vaariinsa, joka onkin mielestäni upea hahmo kirjassa.
Correa kirjoittaa melko pitkiä kappaleita. Yksi kappale voi välillä olla reilusti yli sivunkin pituinen, mutta lukemista se ei häiritse yhtään. Hän ei myöskään kirjoita kovin paljoa perinteisiä vuoropuheluja, vaan melko usein vain toisen keskustelijan puheet on kirjoitettu, niin että hänen puheestaan tajuaa mitä toinen on sanonut. Tähän tyyliin "Muistat siis sen keissin? Siitä on kaksi vuotta, juuri se, siitä kirjoitettiin valtakunnallisissakin päivälehdissä, mikä skandaali."

Kuolema huhtikuussa sopii hyvin välipalakirjaksi, sillä se ei vaadi suuria ajatuksia. Minulle se ei myöskään tule jättämään pitkäksi aikaa mietittävää ja tapahtumat unohtuvat luultavasti hyvinkin pian muististani, mutta silti kirja on lukemisen arvoinen ja Blancon seuraavakin dekkari tulee olemaan lukulistalla.


Kuolema huhtikuussa, (Muerte en abril, 2004)
Tammi, 2008
Suom.Tarja Härkönen
s. 215

Sarah Dunant: Reunalla

Elizabethin seitsemän vuotta kestänyt suhde Tomiin on päättynyt ja hän asuu yksin isossa asunnossaan Lontoossa. Hän päättää uppoutua kunnolla töihinsä ja ottaa käännettäväkseen tsekkiläisen trillerin, jonka kääntämisellä on kiire, sillä siitä kaavaillaan suurmenestystä USA:ssa.
Kirja on väkivaltainen, mutta kuitenkin vaan kirja. Vai onko? Kun kirjasta tutut väkivaltaisuudet alkavat tapahtua oikeassa elämässä ja kohdistuvat Elizabethiin, alkaa hänen kamppailunsa eloon jäämisestä.

Reunalla tarttui mukaani vanhempieni kirjahyllystä. Takakannen teksti oli niin kiinnostava. Aikaisemmin en ollut edes kuullut tästä kirjasta, enkä muistaakseni kirjailijastakaan. Reunalla oli niin hyvä kirja, että jos kirjailijan muuhun tuotantoon törmään, voisin hyvin lukea.
Parasta kirjassa oli jännitys. Törmään harvoin kirjoihin, jotka saavat kylmiäväreitä kulkemaan, mutta tämä kirja oli mielestäni oikeasta jännittävä. Elizabethin pelko oli käsinkosketeltavaa ja tapahtumat olivat todella aitoja, vaikken niihin pysty mitenkään samaistumaan, kaiken voi nähdä edessään selvästi. Tosin heikkohermoisimmat voi menettää yöunensa. ;)
Juoni pysyi mielenkiintoisena loppuun asti, enkä minä ainakaan arvannut miten lopussa kävisi. Dunant on keksinyt monenmoisia käänteitä kirjaan ja se koukuttaa hyvin. Kirjan ensimmäiset sivut saivat minut kyllä epäröimään, että onkohan tämä nyt edes lukemisen arvoinen, mutta onneksi se muuttui hyvin pian, kun vaan pääsi vauhtiin.

Suurimman osan ajasta kirjan tapahtumat sijoittuvat vain Elizabethin taloon ja muita henkilöitäkään ei kovin tarkasti esitellä. En tähän kuitenkaan kaivannutkaan sen enempää liikettä, kun kirja ei tylsäksi käynyt missään vaiheessa.
Vuodenaika kirjassa on talvi, mutta ehkä nämä valoisat kesäiset illat sopivat minulle paremmin tämän kirjan lukemiseen, kuin pimeät ja kylmät talvi-illat, jolloin en varmaan uskaltaisi kirjaa edes yksinäni lukea. :D Kuitenkin suosittelen lukemaan, jos haluaa vähän jännitystä lukuhetkiin. Vaikka eihän tämä kaikkia varmasti onnistu pelottelemaan yhtään.


Reunalla, (Transgressions, 1998)
Gummerus
Suom. Pertti Koskela
s. 453
Kansi: Susanna Koivuneva

11. Kysymyksen haaste

Blogiini oli ilmestynyt kaksi haastetta, joten yhdistän ne nyt yhdeksi ja vastaan molempiin tässä samassa postauksessa. Haasteet lähettivät Mai Laakso Kirjasähkökäyrästä ja Noanna Noannan kirjablogista. Kiitos! :)
Tässä vielä ohjeet.

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta.

1. Opiskelen visualistiksi.

2. Olen eläinrakas ja minulla on kokoajan eläinkuume, mutta olen onnistunut malttamaan mieleni ja olemaan adoptoimatta kaikkia kodittomia pikkuisia.

3. Seuraan televisiosta Salattuja elämiä, ja nyt myös Nymfejä.

4. Opiskelen espanjaa ja viroa. Tällä hetkellä kumpaakin ilman kursseja ihan vaan kotona, mutta aikaisemmin olin myös kursseilla.

5. Rakastan pitkiä kävelylenkkejä.

6. Inhoan juoksemista.

7. Tykkään syödä nuudelit syömäpuikoilla ja se onnistuu jo yhtä nopeasti kuin haarukallakin.

8. Pidän vesisateesta, kun olen vanhempieni luona ja saan nauttia sen tuoksusta ja sen katselemisesta, mutta inhoan sitä, kun on pakko mennä jonnekkin.

9. Juhlin todella mielelläni, sillä baariin valmistautuminen hienoilla bilevaatteilla on aina hauskaa.

10. Olen täysin koukussa Pinterestiin ja käyn päivittäin etsimässä sieltä vähintään muutama ihanaa kuvaa.

11. Tatuointikuumeeni on myös korkealla. Tällä hetkellä niitä on kolme, nilkassa, kyljessä ja ranteessa.

Noannan kysymykset

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
Ujo, herkuttelija ja tutussa seurassa hyvin puhelias.

2. Millä kyvyllä osallistuisit Talent-kilpailuun?
Paha kysymys. Nyt ei tule yhtään sellaista taitoa mieleen. :D

3. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä?
Viimeksi katsoin Nälkäpeli -Vihan liekit elokuvan, se oli hyvä, mutta ärsyttää kun kolmatta osaa pitää odotella, sillä elokuva loppui kesken jättäen paljon selviämättömiä asioita jälkeensä. Olen kyllä lukenut koko trilogian kirjoina, joten suurena yllätyksenä tapahumat eivät tule.

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
Halusin kirjoittaa muistiin ajatuksia kirjoista, jotta en unohtaisi niitä heti ja blogi oli siihen tarkoitukseen paras. Kaveripiirissäni muut eivät juurikaan lue, joten on myös mukavaa keskustella kirjoista täällä muiden niistä kiinnostuneiden kanssa ja saada lukuvinkkejä. :)

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?
hmm. Voisin asua niin kauhean monessa paikassa, Humisevan harjun ihanat vanhat rakennukset houkuttelisivat kovasti, mutta niin kyllä houkuttelee Koiratytöistä tutun kokki Reginan asunto, joka varmasti on aina täynnä ruokaa. ;)

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
 Rakastan suunnittelua ja varsinkin haaveilua. On kuitenkin kiva, että tapahtuu myös yllättäviä asioita.

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?
Lukemisen. Kirjoittamisesta, kun ei tahdo tulla mitään jos välillä ei saa karata kirjan pariin.

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?
Muutama viikko sitten tutustuin moneen ihmiseen, kun aloitin työssäoppimisen uudessa työpaikassa.

9. Bravuurisi keittiössä?
Nakkipiilot. Niitä kun voi kehitellä niin monenlaisiksi, sen mukaan mitä kaapista löytyy ja aina ne maistuvat niin minulle, kuin vieraillekkin.

10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?
 On. Suunnitelmissa on paljon retkeilyä, niin laavulla, kuin teltassakin, sekä tietysti paljon kirjoja.

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Todella monet asiat teekevät minut onnelliseksi. Hitaat aamut, kun ei ole kiire minnekkään ja saa juoda teetä ja lukea kirjoja monta tuntia, ennen varsinaista nousemista, kävelylenkit upeissa maisemissa ja kissani Hemmo ovat tuollaisia arkisia asioita, jotka tekevät minut todella onnellisiksi.

Main kysymykset

1. Lempielokuvasi ja miksi se on niin ihana?

2. Lempivuodenaikasi ja tietysti selostus tykkäämiselle.
Kesä, silloin kaikki on niin täynnä toivoa ja paljon iloisempia, kuin muulloin. Kesävaatteisiin pukeutuminen on myös ihanaa.

3. Minne matkustaisit, jos se olisi nyt mahdollista?
Lähtisin Espanjaan tain Viroon. Jäisin pidemmäksi aikaa, jotta ehtisin oppia hieman lisää kieltä paikanpäällä.

4. Mitä kirjoja ottaisit matkalukemiseksi?
Dekkareita ja hömppää, en mitään liian vakavaa tai liikaa ajatusta vaativaa.

5. Onko sinulla lemmikkieläin? Kerro lemmikkieläimesi jostakin tempauksesta.
Minulla on kissa Hemmo. Pari viikkoa sitten heräsimme poikaystäväni kanssa kauheaan molskahdukseen ja kolinaan. Kun menimme katsomaan juoksi Hemmo litimärkänä vastaan. Hän oli hypännyt kirjahyllyn päältä akvaarion päälle, jolloin kansi ei enää kestäny vaan Hemmo molskahti aamu-uinnille.

6. Oletko mukana vapaaehtoistoiminnassa? Missä haluaisit olla mukana?
En ole, mutta jonkinlainen eläinten parissa työskentely olisi kivaa.

7. Järvi vai meri? Kerro lähemmin.
Tunnelmallinen pieni järvi kauniissa paikassa, jossa olisi hiljainen uimaranta.

8. Kuinka moneen kirjahaasteeseen osallistut tänä vuonna ja mitkä ne ovat? Joko olet aloittanut haasteisiin lukemisen?
En ole osallistunut varsinaisesti yhteenkään, mutta haastan itse itseäni epävirallisesti usein. Tällä hetkellä ainakin haluan tutustua kirjailijoihin joita en ole aijemmin lukenut ja eri maiden dekkari kirjallisuuteen.

9. Mitä kotityötä inhoat ja miksi?
Inhoan lattioiden pesemistä, sillä silloin tuntuu, kuin kaikki tavarat olisivat kokoajan tiellä, ihan sama minne niitä yrittää siirtää.

10. Mitä tekisit, jos et lukisi koskaan kirjoja?
Luultavasti etsisin koukuttavia Tv sarjoja niiden tilalle.

11. Taikasauva siirtyi sinulle ja voit toivoa yhden toivomuksen, joka on ?
Ihana rauhallinen omakotitalo, jossa lampaat, kanat ja pikku ankka tepastelisivat pihalla. :D

Haastetta en laita eteenpäin, kun on taas niin monet blogit kiertänyt.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Ei kiitos kertoo vuosia naimisissa olleistaa Helistä ja Matista. Heli rakastaa Mattia edelleen suuresti, mutta ei saa tätä enään sänkyyn kovinkaan usein tai ilman tappelua ja itkua. Mattia tuntuu kiinnostavan enään tietokone ja sotapelit. Hiljaiselo johdattaa Helin tekemään asioita, joita hän on vältellyt.

Luin ensimmäistä kertaa tälläisen Miki kirjan. Pikkuisen kirjan lukemiseen tottui nopeasti ja oli ihan mukavaa, ettei kirja painanut paljoa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tavallista kirjaa voita, sillä rakastan varsinkin vanhojen kirjojen tunnelmallisuutta, tuoksua ja muotoa. :D
Mutta itse kirjaan. Ihmettelen kovasti miten tälläisesta aiheesta saa tehtyä näin loistavan kirjan. Kirjassa keskitytään muutaman ihmisen elämään ja ajatuksiin, joten heihin pääsee kunnolla tutustumaan. Härkösen kirjoitustyyli ja varsinkin henkilöiden väliset dialogit elävöittävät koko kirjan, ja tekee siitä hyvin uskottavan ja aidon oloisen. Hahmot pystyy hyvin kuvitella oikeaan elämään, sillä he eivät ole täydellisiä sankareita, vaan myös virheitä löytyy.
Kirja tarjosi minulle juuri sitä mitä odotinkin, tavallista elämää, ilman suuren maailman seikkailuja, eli taattua Härköstä.
Kirja on nopealukuinen ja koukuttava, kirja sopiikin mielestäni mihin vuodenaikaan ja paikkaan vaan, eikä liikaa ajatusta tarvita mukaan.
Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta kuulostaa hyvältä ainakin kirjan perusteella, joten katsottavavien listalle menee.

Akvaariorakkautta, Avoimien ovien päivä, Onnen tunti, Juhannusvieras

Ei kiitos
Otava, 2008
s.540
Kansi: Anu Ignatius