Kati Routa: Vihanpitäjät

 

Rosi Tikkuri on harjoittelijana poliisissa. Tampereella katoaa 14-vuotias poika, jonka katoamista Rosi odottaa pääsevänsä tutkimaan. Sitten hän tekee virheen ja saa potkut. Rosi yrittää selvittää pojan katoamisen itse, ehkä paikka poliisista sitten olisi taas hänen. 

Pojan katoamista selvittäessään Rosi päätyy monimutkaisten sukuriitojen äärelle. Onneksi hänellä on apunaan kahdeksankymppinen Lilja, jolla tuntuu olevan yhteyksiä henkimaailmaan.

""Mä tiedän että jotain on nyt pahasti pielessä", se sanoi. "Mitä jos me ei enää ikinä nähdä meidän poikaa? Jos se katoaa jäljettömiin niin kuin se englantilainen pikkutyttö.""s.29

Vihanpitäjät on Tampereelle sijoittuva dekkari, jonka tarinaa kerrotaan viiden hahmon kautta vuorotellen. Päähenkilöitä onkin kirjassa siis monta, mutta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa.

Vihanpitäjät erottuu hyvin dekkareiden joukosta, ja jää jopa mieleen erilaisuudessaan. Kirjaan mahtuu monenlaista hahmoa, sukuvihoja ja jännitystä. En voi sanoa alkaneeni pitää kirjan hahmoista, sillä suurin osa heistä on vastenmielisiä. Etenkin Esa sai aikaan suuria puistatuksia, mutta enpä oppinut pitämään Rosistakaan. 

Kirjan juoni etenee rauhallisesti. Pääpaino pysyy koko ajan päähenkilöiden elämässä, ajatuksisa, ongelmissa ja menneisyyden koettelemuksissa. Lopussa sitten rymistellään asiat selväksi kauheaa vauhtia, dramaattisin paljastuksin. 

Kirjassa oli mukavan erilainen tapa käsitellä ongelmia, joita vanhukset joutuvat kohtaamaan. Tässä kirjassa yksi päähenkilöistä on vanhus, jonka kautta päästään kurkistamaan suoraan ongelman ytimeen. Tässä puhutaan paljon vanhusten yksinäisyydestä, hoitohenkilökunnan kiireestä ja riittämättömyydestä, ruokahuollosta ja vanhainkodeistakin, mutta kaikesta tästä huolimatta sävy ei ole saarnaavaa, sillä Lilja, jonka kautta asiaan perehdytään, on melko roisi mummeli, eikä ihan tavallisin muutenkaan. Hänen hahmonsa tuokin kirjaan paljon menoa ja meininkiä.

Vihanpitäjät

Crime Time, 2018

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen

s.298