Riia Haapakorpi turvautuu elämässään tuttuihin rutiineihin, töitä, salilla käymistä, lenkkeilyä ja yhteistä aikaa perheen ja parhaan ystävän kanssa. Isoäidin kuoltua nämä rutiinit tuntuvat entistä tärkeämmiltä. Sitten eräänä iltana kaikki muuttuu. Joku on huomannut puistossa kummallisia jälkiä, kuin verta. Riia tutkii asiaa ja kohtaa pusikossa kammottavan näyn. Urheilukassillinen ruumista on jätetty puistoon löydettäväksi.
Riia joutuu tekemisiin poliisin kanssa, sillä ajan kuluessa murhat lisääntyvät, ja jotenkin murhaaja tuntuu haluavan Riian tietävän asiasta. Poliisien kanssa työskentely ei vain ole helppoa, sillä Riian menneisyydessä on asioita, jotka poliisit tuovat pintaan.
"Riia kurtisti kulmiaan. Hän ei hetkeen kyennyt muistamaan edes omaa osoitettaan. Hän tuijotti vain kättään; mamman sormukseen oli kietoutunut muutama vaalea hius."s.67
Ja jollen sinua saa on dekkari, jossa rikokset ovat raakoja. Palottelusurmat olisivat jo aivan riittävän karmivaa luettavaa, mutta kun siihen yhdistetään vielä päähenkilö, jolle murhaaja selvästi haluaa viestittää jotain, on tunnelma varsin hyytävä.
Riia on mukavan tavanomainen päähenkinkilö, hänellä on omat menneisyyden syyllisyytensä sun muut, mutta ne eivät ole ylilyötyjä. Hän tuntuukin uskottavalta hahmolta. Onkin mielenkiintoista ja aika karmivaa luettavaa, kun Riia pikku hiljaa pääsee syvemmälle ja syvemmälle tässä kammottavassa tapauksessa, joka hänen eteensä ilman näkyvää syytä heitetään.
Poliisit toki tutkivat tapausta, mutta on erityisen kiinnostavaa, että dekkariin on laitettu päähenkilöksi rikoksen todistaja, jonka tavalliseen, rutiinien täyteiseen elämään rikos hiipii salakavalasti.
Kirjan juoni etenee sujuvasti, aika rauhallisesti ennen lopun huimia juttuja. Pientä romantiikkaakin on matkalle viritelty, mutta se ei kovinkaan kummoiseksi juoneksi rakennu.
Ja jollen sinua saa
Bazar, 2021
Kannen suunnittelu: Satu Kontinen
s.333
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti