Synkän marraskuun keskellä ulkoilee monenlaisia ihmisiä. Isabella Haapanen ylläpitää kuntoaan liikkumalla ulkosalla. Siellä hän seuraa mielellään erään nuoren miehen menemisiä.
Amos Skog haaveilee lasitaiteilijan urasta, kulkee koiran kanssa ulkona ja kummastelee tuota vanhempaa rouvaa, joka tuntuu haluavan hänen seuraansa.
Anna Laine sen sijaan joutuu miettimään tarkkaan mitä haluaa jatkossa elämältään, joka tuntuu väkisin muuttuvan.
"Isabella oli päättänyt ryhtyä toimimaan vasta illansuussa, kun olisi jo pimeää. Hänellä oli koko päivä edessään, juuri nyt tuntui että suorastaan kaikki maailman aika."s.199
Pullonkerääjä on Pakkasen kolmaskymmenes teos. En edes tiedä kuinka mones Anna Laine -dekkari. Tuttua ja turvallista luettavaa oli jälleen tarjolla. Eli dekkari, jossa varsinaista dekkarijuonta ei juuri löydy, mutta loistavaa, sujuvasti etenevää ja koukuttavaa ihmiskuvausta, Helsingin maisemia ja Anna Laineen kuulumisia löytyy sitten sitäkin enemmän.
Pidin tästäkin Anna Laine -dekkarista paljon, vaikka mitään ihmeellistä ei edes ole tarjolla. Pidän Pakkasen tavasta kuvata sujuvasanaisesti ihmisten elämää, ja etenkin Anna Laineen itsensä kuulumiset kiinnostavat aina, sillä olen näitä hänestä kertovia tarinoita lukenut jo niin monta vuotta. Tosin tälläkin kertaa hänen tarinansa ei juuri liity kirjan varsinaiseen juoneen, joten jos sattuu lukemaan tämän kirjan tietämättä Anna Laineesta mitään, saattaa hänen hengailunsa kirjassa herättää ihmetystä.
Lopussa tietysti selviää miten kaikki kirjassa esitellyt ihmiset liittyvät toisiinsa, mutta se tapahtuu aika nopeasti, ilman sen ihmeellisempää draamaa. pääosassa pysyy läpi kirjan, tavallinen elämä.
Pullonkerääjä
Otava, 2022
s.318
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti