Aladdin asuu vanhempiensa kanssa vesitornissa, jossa heillä on myös ravintola. Perheellä on parhaillaan huono taloudellinen tilanne, eikä asiaa helpota ravintolasta katoava ruoka. Tornin lähellä alkaa hiippailla omituinen poika sortseissaan. Asia ei kummastuttaisi, ellei olisi kylmä, luminen talvi. Poika myös katoaa aina jälkiä jättämättä, ennen kuin Aladdin pääsee tämän luo. Aladdin, Billie ja Simona alkavat selvittää Ravintolasta katoavan ruuan tapausta, mutta samalla he tutkivat myös vielä kiinnostavampaa, vanhaa hopeaesineiden tapausta kouluprojekstia varten.
"Häntä ei todellakaan kiinnostanut juoksennella pimeällä hautausmaalla. Nämä kohtaamiset päättyivät sitä paitsi aina samalla tavalla. Poika katosi näkyvistä, eikä Aladdin löytänyt häntä."s.84
Hopeapoika on Lasilapset trilogian toinen osa.
Tällä kertaa Åhusissa ollaan talvisissa maisemissa. Nuoret päätyvät jälleen jännittävien tapahtumien äärelle, eikä kummituksien mahdollista osuutta asiaan voida tälläkään kertaa täysin sulkea pois laskuista.
Kirja on mukavan helppolukuinen nuortenkirja, joka etenee lyhyin luvuin. Jännitystä riittää, sillä nuoret pistävät lusikkansa moneen soppaan selvittäessään mysteerejä. Mukaan mahtuu myös monia rauhallisempia hetkiä, sillä nuoret tekevät paljon tutkimustyötä. Välillä sitten selviää jännittäviä asioita, tai päädytään pelottavampiin tilanteisiin.
Kirja on loistava yhdistelmä dekkarimaista tutkintaa, kummituksia ja nuorien elämää kuohuttavia arkisempia asioita. Nämä arkiset asiat saavat myös kirjassa paljon sivutilaa. Tällä kertaa päähenkilönä toimii Aladdin, jonka kautta päästään kurkistamaan maahanmuuttajaperheen elämään.
Hopeapoika, (Silverpojken, 2014)
WSOY, 2018
Suom. Pekka Marjamäki
Päällys: Sami Saramäki
s.224
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti