On joulukuu. Kaksitoista vuotias Flora on matkustanut äitinsä kanssa kuukaudeksi pieneen Helmerinkylään. Äiti aikoo kirjoittaa seuraavaa kirjaansa, ja sopiva rauhaisa paikka löytyi hylätyn kartanon mailta, pienestä portinvartijan talosta.
Lähestyvä joulu tuo Floralle paljon kauniita muistoja mieleen, jotka nyt tekevät olon surumieliseksi. Onneksi kartanon mailta löytyy paljon tutkittavaa, joka saa ajatukset uusille urille. Kartano ympäristöineen tuntuu olevan täynnä kaikkea ihmeellistä. Musiikkia, outoa kuiskuttelua, ja entäs vitivalkoinen orava sitten. Asioista on otettava selvää. Flora päätyykin kiinnostavan tarinan jäljille.
"Oli aika nurinkurista maata sängyssä ja toivoa pääsevänsä unessa sisälle kartanoon, kun oikea kartano oli vain lyhyen kävelymatkan päässä."s.50
Ruukin salaisuus oli tänä vuonna joulukalenterikirjanani. Kirja koostuu kahdestakymmenestäneljästä luvusta ja siinä eletään joulun aikaa, joten se sopii loistavasti hommaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään super jouluinen tarina, joten tämän voi hyvin lukea muulloinkin tai vaikka ei niin joulujutuista välittäisikään.
Ruukin salaisuus sopi loistavaksi vastapainoksi kaikkien romanttisten joulukirjojen joukkoon. Tarina ei tosiaan ole hilpea satu, vaan aika surullinen monestakin syystä. Juoni ei kuitenkaan tunnu liian synkältä, sillä tarina on niin kiinnostava. Kirjan kuvituskin on tummasävyinen, ja välillä hyvin synkkä sekin. Jokaisen luvun alusta löytyy sivun kokoinen kuva.
Kartanotarinat ovat yleensä aina minun mieleeni ja niin oli tämäkin. Kun siihen lisätään synkkiä salaisuuksia, hiukan yliluonnollisuutta, joulu ja pieni hiljainen kylä on ainekset loistavaan tarinaan valmiina. Viihdyin kirjan parissa hyvin, ja välillä houkutti lukea enemmänkin kuin vain yksi luku päivässä, mutta maltoin mieleni. Vaikeaa se oli kun jokainen luku jäi niin kiinnostavaan kohtaan.
Ruukin salaisuus, (Hemligheten i Helmersbruk, 2021)
Kustantamo S&S, 2021
Suom. Anu Koivunen
Kuvitus: Elin Sandström
s.267
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti