Pipo Pippurin elämässä puhaltaa uudet tuulet. Hän on muuttanut, sillä eräs ihminen on adoptoinut hänet. Kaiken lisäksi naapuriin muuttaa aivan ihastuttava tyttökissa, johon Pippuri ihastuu heti. Pippuri aloittaa tytön hurmaamisen, ja pian he pääsevätkin oikeille treffeille, joista ei seikkailua puutu. He nimittäin matkaavat kaupunkiin katsomaan oopperaa, josta Pippuri on viime aikoina kiinnostunut erityisen paljon.
"Pippuri kapusi uudelleen omenapuuhun ja asettui tyynylle istumaan. Toden totta, kyllä nyt kelpasi esiintyä. Ääni kohosi sydäntäraastavan tunnelmallisesti, kun Pippuri aloitti taas laulamisen. Ikkuna avautui uudelleen. Onneksi isännän viskaama saapas ei osunut laulajaan, joka hutkytti lanteitaan kuin tuskankouraisuissa."s.9
Pipo Pippuri oopperassa on kolmas osa Pipo Pippuri -lastenkirjasarjasta.
Tähän asti ilmestyneistä Pipo Pippuri -kirjoista tämä kolmas oli oma suosikkini. Tarina oli alusta loppuun kissamaisen vauhdikasta ja hauskaa menoa.
Tähän asti Pippuri on oikeastaan seikkaillut vain eläinten parissa, tavannut erilaisia lajeja, ja oppinut, että erilaiset eläimet voivat hyvin olla ystäviä keskenään, vaikka ennakkoluulot ovatkin suuria. Tällä kertaa Pippurin seurassa tutuksi tullut hiiri, Ranttalix ei päässyt mukaan tarinaan lainkaan, vaan Pippuri seikkaili aivan uusissa maisemissa. Pippuri asui nyt ihmisten luona, kummasteli heidän käytöstä, ja tutustui uusiin kissoihin. Myös yksi ihastuttava poni esiteltiin.
Pipo Pippuri oopperassa kuvaa niin tekstillään, kuin kauniin hempeillä kuvillaankin kissan elämää hauskasti. Vaikka tarinaan mahtuu paljon mielikuvituksellisisa tapahtumia, kuten kissojen pukeutumista ja oopperaa, löytyy sen alta paljon tuttuja kissamaisia elementtejä, jotka ihminenkin voi kissojen elämää seuraamalla tunnistaa. Hauskinta kirjassa onkin ihmisten ja eläinten välinen suhde. Pippuri kun pohtii kirjassa välillä sitä, miten ihmiset nyt taas ymmärsivät tilanteen aivan väärin.
Lue myös: Pipo Pippuri ja Ranttalix ja Pipo Pippuri ja Iiro ilkimys.
Pipo Pippuri oopperassa
KVALITI, 2022
Kuvitus: Salli Parikka Wahlberg
s.40
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti