Reykjavikissa sijaitsevalle Hautamäen alueelle on alettu rakentaa uusia asuntoja. Rakennuksen perustuksista löydetään luita, jotka kuuluvat selvästi ihmiselle. Luut ovat vanhoja, mutta vaikuttaa siltä, että haudattu on joutunut menneisyydessä rikoksen uhriksi. Poliisit Erlendur, Elinborg ja Sigurður Oli alkavat selvittää vainajan kohtaloa, tutkimalla vanhoja asiakirjoja ja jututtamalla alueella asuneita ihmisiä.
Kirjan päähenkilö Erlendur on yksinäinen keski-ikäinen mies, joka yrittää selvitä ongelmatilanteista huumeita käyttävän tyttärensä kanssa.
Haudanhiljaista on toinen osa Komisario Erlendur -sarjasta.
Haudanhiljaista on yksi parhaista dekkareista, joita olen lukenut. Tarina oli surullinen, koskettava ja koukuttava. Suurina teemoina kirjan läpi kulkevat rankat aiheet, kuten perheväkivalta ja huumeongelmat. Lukija tietää tapahtuneista enemmän, kuin poliisi, sillä nykyajan poliisitutkimuksien ohella, lukijalle kerrotaan menneisyyden tarinaa. vainajan henkilöllisyyttä ja hautaan johtaneita tapahtumia sai jännittää loppuunsaakka, mutta pikkuhiljaa koko tarina hahmottui.
Kirjan alussa oli pieni opastus Islantilaisiin nimiin ja erilaisiin kirjaimiin, jotta lukija osaa ajatella nimet oikein. Itselleni nimet olivat niin omituisia, etten niiden perusteella kovin monesta osannut päätellä edes oliko henkilö nainen vai mies, ennen kuin se kerrottiin. Kirjan lukeminen oli mielestäni hauskaa uuden kulttuurin parissa.
haudanhiljaista päätyi luettavaksi Retki pohjoismaissa -haasteen islantilaiseksi kirjaksi, mutta en varmasti haasteen päätyttyä unohta Indriðasonin muita kirjoja, vaan Erlendur -sarja jää lukulistalle.
Haudanhiljaista, (Grafarþögn
Blue Moon, 2004
Suom. Seija Holopainen
s. 269
Tutustuin tähän kirjailijaan aivan äskettäin. Luin ensimmäisen kirjan tässä kuussa eli uusimman Varjojen kujat. Pidin kirjasta niin paljon, että aion jatkaa kirjailijan parissa. Minäkin tarvitsin Retki pohjoismaissa -haasteeseenn islantilaisen kirjan. En innostunut oikein mistään, mutta sitten löysin tämän. Sjónin kirjat eivät sujuneet, joten olin jo pulassa.
VastaaPoistaMinullakin oli ongelma löytää kiinnostava Islantilainen kirja, mutta isäni suositteli tätä ja oikeaan osui jälleen! :)
PoistaIslanti on miljöönä mielenkiintoinen, tosin kirjallisuuden puolelta tuttu lähinnä vain Anna-Kaari Hakkaraisen Purkauksesta. Islantilainen kirjallisuus on sitäkin vieraampaa, mutta siihen olisi mukava tutustua, haasteen takia tai ilman. Nuo nimet ja niiden kirjoitusasut ovat kyllä omalaatuisia, tuntuu hullulta ajatella, ettei Islannissa sukunimiä oikein käytetä ja puhelinluettelokin on järjestetty etunimen mukaan.
VastaaPoistaTuosta sukunimi asiastakin kerrottiin kirjan alussa lyhyesti. :) Minulle Islantilainen miljöö on myös mielenkiintoinen, sen vierauden takia.
Poista