tiistai 2. kesäkuuta 2020

Stephen King: Revolverimies


Roland on viimeinen revolverimies. Hän etsii mustiin pukeutunutta miestä. Mies kulkee hänen edellään, jättää pieniä merkkejä kulkemisestaan ja tekee taikojaan, jotka ovat koitua revolverimiehen kohtaloksi. Hänen on saatava mustiin pukeutunut mies kiinni, sillä tällä on tietoja Mustasta tornista. Musta torni on revolverimiehen vankkumaton päämäärä.
"Jo kahden kuukauden ajan revolverimies oli seurannut mustiin puettua miestä halki autiomaan - halki loputtoman, räikeän yksitoikkoisuuden, kiirastulta muistuttavan erämaan - eikä ollut vielä löytänyt muita jälkiä kuin leiritulien hygieenisen hedelmättömät ideogrammit." s.29 
Revolverimies on ensimmäinen osa Musta torni -sarjasta.
Kun aloitin Revolverimiehen, olin jo muutamien sivujen jälkeen valmis lopettamaan ja lukemaan jotakin aivan muuta. Ajattelin, että tässäpä vasta pitkästyttävä kirja. Sinnikkäästi kuitenkin luin vielä muutaman sivun ja sitten vielä muutaman ja pian olinkin koukussa ja tutkiskelin ihmetellen tätä kummallista maailmaa jonka kirja tarjoaa.

Kaikkea varsin kummallista kirjan maailma tarjoaakin. Maailma on dystooppinen, sillä oikein mitään meidän tietämästämme ei ole jäljellä. Kuitenkin revolverimies, kapakat ja hevoset tuovat mukanaan länkkäritunnelmaa. Sen lisäksi löytyy taikuutta ja muita fantasiaelementtejä.

Kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä. Tarina ei imaissut minua mukaansa ensi sivuilta, mutta kun siinä päästiin vauhtiin pidin siitä. Parasta oli Tullin kaupungissa tapahtuneet jutut. Silloin kirja eteni kiinnostavsti ja vauhdikkaasti. Paikoitellen teksti tuntui hitusen puuduttavalta.

Tämän ensimmäisen osan perusteella jatkan mielelläni revolverimiehen tarinan parissa. Jatko-osia onkin monta, ja niiden sivumäärä näyttää kasvavan huimasti. Kirjan naiskuva on ärsyttävä, ja toivon sen muuttuvan parempaan suuntaan jatko-osissa. Kirjasta ei löydy yhtäkään vahvaa tai erityisen fiksua naista.


Revolverimies, (The Gunslinger. The Dark Tower I, 1982, 2003)
Tammi, 1992, 2005)
Suom. Kari Salminen
Kuvitus: Michael Whelan
s.244

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti