Brett Bohlinger elää surullista aikaa, sillä hänen rakas äitinsä on juuri kuollut syöpään. Brettin on kuitenkin ryhdistäydyttävä nopeasti, sillä pian äidin perintö jaetaan ja hänestä tulee suuren kosmetiikkayrityksen johtaja. Kun perinnönjako lopulta koittaa, Brett saa kokea toisen valtavan järkytyksen. Äiti on testamentannut hänelle ainoastaan unelmalistan. Listan, jonka Brett on kirjoittanut ollessaan 14. Ehtona kunnon perinnön saamiseen on, että Brett suorittaa listan kymmenen unelmaa, ja aikaa hänellä on ainoastaan vuosi. Mutta kuinka Brett voisi vuodessa tehdä lapsia tai muita asioita, jotka vaikuttavat aivan järjettömiltä. Mihin hän muka laittaisi hevosen, jonka hänen pitäisi listan mukaan ostaa?
"Taitun kaksin kerroin, puristan kylkiluitani ja ikävä kirjaimellisesti vihloo minua. En pysty mitenkään selviämään maallisesta taipaleestani ilman häntä. Olen tytär, täytyyhän minulla olla äiti." s.11
Kymmenen unelmaani on hömppäkirja, jota lukiessa tulee hyvä mieli. Se on kevyt ja vauhdikas, vaikka välillä mennään niin synkkiin aiheisiin, ettei sentään ihan kannesta kanteen hymyilytä. Melkein saattaa hymy muuttua itkuksikin. Tapahtumia ja vauhtia riittää, ja juoni kulkee eteenpäin usein jonkin yhteensattuman siivittämänä. Kirjasta löytyy monia helposti arvattavia kohtauksia, mutta myös paljon jää yllätykseksi. Lukuisat yhteensattumat tekevät juonesta aika epäuskottavan, mutta sehän ei tässä kirjassa haittaa lainkaan. Tärkeintä on, että tämä kirja tarjoaa ihanan vaaleanpunaisen hattaratarinan, joka muistuttaa unelmien tärkeydestä.
Välillä kirjaa lukiessani minua ihmetytti vain se, että Brettin äiti oli valinnut ainoastaan Brettin tähän unelmien toteuttamiseen, sillä mitä enemmän hänen veljiinsä tutustuttiin, sitä enemmän olisi toivonut, että toinen heistä olisi joutunut johonkin käytöskouluun ennen kun hän saisi miljoonien perinnön. Tästä asetelmasta jäi hiukan epäreilu olo, vaikka Brettin äitiä kuvailtiin niin hyväsydämiseksi. Hänen hahmoonsa olisi sopinut hyvin myös tuon veljen auttaminen.
Kymmenen unelmaani, (The Life List, 2013)
Otava, 2017
Suom. Outi Järvinen
s. 381
Juuri eilen viimeksi katsoin tätä kirjaa kirjastossa, mutta sieltä tuli mukaan niin iso kirjakasa muutenkin, että jätin tämän toistaiseksi. Vaaleanpunaista hömppää kyllä tarvitaan välillä! Toki tämä kuulostaa jo aika epärealistiselta... 😂
VastaaPoistaUseinhan nämä ovat melkoisen epärealistisia, mutta silti niin tarpeellisia sopivina annoksina. :D
PoistaOlen miettinyt tämän kirjan lukemista. Kuvailet kirjaa ja sen henkilöitä niin mielenkiintoisesti, että ehkä pitää nyt viimein tarttua tähän hömppäkirjaan!
VastaaPoistaKannattaa kyllä heti kun vaan tulee hömpän nälkä! :)
Poista