Lauri Viljanen on satavuotias ukko, joka elelee pienessä kotitalossaan Luusinloukolla, seuranaan Hyrrä-kissa. Lauri päättää aikansa kuluksi kertoa elämäntarinansa Hyrrälle, joka onkin hyvä kuuntelija. Kerrottavaa Laurilla on paljon, onhan hän syntynyt jo vuonna 1915 ja ehtinyt nähdä ja kokea pitkän elämänsä aikana vaikka mitä. Kerrottavaa on sodista, maalaiselämästä ja ulkomaanmatkoista.
Ukko ja Hyrrä on rauhallinen kirja, vaikka tapahtumia riittää ja välillä meno menee hurjaksi. Lauri on kuitenkin jo vanha mies, joten kerronta on pätkittäistä ja rauhallista. Välillä on otettava nokosia ja katseltava Hyrrän mieliksi Avaraa luontoa telkkarista. Ei Laurin elämä sattumuksineen kovin yksitoikkoiselta vaikuta vieläkään, vaikka arki koostuukin mukavista rutiineista.
Kirja on tarinaltaan monipuolinen. Laurin elämään mahtuu iloja ja suruja, omituisia sattumuksia ja seikkailuja. Tarina etenee sopivissa pätkissä, eikä yksittäisiin muistoihin pysähdytä liian pitkiksi ajoiksi. Lauri ehtii olemaan mukana monessa historian tapahtumassa, yleensä nämä tapaukset ovat hauskoja, vaikka liittyisivätkin kamaliin asioihin, kuten sotiin.
Kirja oli hyvä. Se oli mukava, tunnelmallinen, hauska, surullinen, haikea, välillä jopa räväkkä ja vauhdikas. Laurin kerronta oli aidon tuntuista. Tunnelmaan pääsemiseen auttoi loistavasti lyhyet kerronnat Laurin nykyisestä elämästä, ja ihanasta Hyrrästä. Loppua kohden Laurin elämä pyöri tosin omaan makuuni turhan paljon alkoholin ja tupakan ympärillä. Ei minua se olisi häirinnyt lainkaan, ellei hän olisi sattunut viinapäissään olemaan ilkeä Hyrrälle.
Lue myös toisesta satavuotiaasta: Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Ukko ja Hyrrä
Reuna, 2016
Kansi ja taitto: Gravision
s. 460
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti