tiistai 23. huhtikuuta 2019

Antti Tuomainen: Parantaja


Tulevaisuuden Helsinki kamppailee ilmastonmuutoksen kourissa, niin kuin koko maailma. Elämä kaupungissa on kamalaa. Väkivalta ja pelko ovat koko ajan läsnä. Poliiseista ei juurikaan ole enää apua, ja uudet vartiointiliikkeet ovat väkivaltaisia ja ahneita.
Runoilija Tapani Lehtinen on huolissaan. Hänen vaimostaan Johannasta ei ole kuulunut mitään moneen tuntiin. Jotakin on selvästi sattunut ja Tapani aikoo selvittää mitä. Apua on vaikea saada. Ihmiset ovat menettäneet suurimman osan elämänhalustaan ja kaikki tuntuu turhalta. Kadonneita on niin paljon, ettei poliiseja kiinnosta yhden etsiminen.
Tapanilla on johtolanka, Johanna on tehnyt lehteä varten tutkimusta Parantaja nimimerkkiä käyttävästä murhaajasta.

Odotin Parantajalta paljon. Ilmastonmuutoksen runtelemiin maailmoihin on aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan, ja saada siitä samalla itselleen lisää motivaatiota tehdä kaikkensa sen estämiseksi. Parantajassa olikin karu ja hyvin luotu tulevaisuuden Helsinki, jonka kaikista yksityiskohdista oli mielenkiintoista lukea. Tämä ympäristö ja maailma olikin kirjassa ehdottomasti parasta. Karuuden tunnetta lisättiin kirjassa sijoittamalla tapahtumat jouluun.

Itse juoni, jossa Tapani etsi rakasta vaimoaan, selvitellen kaikenlaisia salaisuuksia, ei sitten ollut tähän ympäristöön verrattuna niin loistokas. Toisaalta se toi kirjaan kuitenkin mukavan vastapainon. Koko maailma on kaaoksen vallassa, mutta oma rakas on kuitenkin oma rakas ja häntä etsitään, vaikka kaikki olisivat sitä vastaan ja vaikka se tuntuisi lähes mahdottomalta.

Tapanista en oikein saanut otetta. Hän tuntui jotenkin valjulta tyypiltä. Hän kulki sinne tänne ja ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Onneksi apujoukot olivat kiehtovampia ja tarttuivat toimeen hitusen ryhdikkäämmin. Ainakin Tapanin taksikuski, joka olikin kirjan ryhdikkäin ja osaavin hahmo.


Parantaja
Helsinki-kirjat, 2011
Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen
s. 223

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti