Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

 

Polly Waterford on tyytyväinen uuteen elämäänsä Mount Polbearnen saaristokylässä. Uusi koti, työ leipomossa ja parisuhde, kaikki tuntuu olevan kohdillaan. 

Kesän saapuessa on kuitenkin luvassa monia muutoksia, jotka iskevät säröjä Pollyn seesteiseen elämään. Kylään muuttaa leskeksi jäänyt Selina, jolta Polly piilottelee salaisuutta, leipomossa tapahtuu suuria muutoksia, ja lopulta jopa Pollyn miesystävä joutuu lähtemään pidemmäkis aikaa pois. Pollyn kesästä tulee raskas.

"Vanha hautausmaa oli kiehtovalla tavalla kaunis. Haudat olivat hyvin vanhoja ja villiintyneen kasvuston peittämiä. Vanhat kiviristit olivat kallellaan, ja vuodet, tuuli ja meri olivat kuluttaneet liki kaikki tekstit näkyvistä."s.49

Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita on toinen osa Beach Streetin pieni leipomo -sarjasta.

Rakastin sarjan ensimmäistä osaa ja sanoin sen luettuani, etten oikeastaan edes jäänyt kaipaamaan Pollyn tarinalle jatkoa, sillä olin ihan tyytyväinen siihen mihin tarina jäi, mutta palasin silti innolla seuraamaan Pollyn uusia vaiheita. 

Tällä kertaa Polly kohtaakin paljon vastoinkäymisiä, eikä elämä ole kovin leppoisaa. Rankkaa arkea, vaikeita päätöksiä ja tunteiden myllerrystä on luvassa roppakaupalla. Juoneen mahtuu myös monia käänteitä, suuria ja pieniä. 

Polly, Huckle, Niilo ja muut tutut kyläläiset tarjoavat mukavia, dramaattisia, surullisia ja iloisia hetkiä kylässä, jossa meri on koko ajan läsnä. Meri tuntuukin olevan yksi kirjan suurimmistä päähenkilöistä. Olen iloinen kuinka se solahtaa mukaan tarinaan niin monella tavalla. 

Viihdyin tämänkin osan parissa loistavasti, vaikka se ei aivan ensimmäisen osan veroinen lukukokemus ollut. Upeat kuvailut merenrantakylästä kauniine maisemineen ja tuoksuvat leipomukset upposivat minuun taas aivan täysin. Tietysti vaikutuksen teki myös Pollyn uusi koti majakassa! Kirjan keskivaiheilla rakastamani tunnelmointi vain tuntui olevan kadoksissa ja keskittyminen oli Pollyn murheissa ja stressissä.

Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, (Summer at Little Beach Street Bakery, 2015)

Gummerus, 2021

Suom. Paula Takio

s.400

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät -Täydellinen

 

Rosewoodin asukkaiden salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan, kiitos mystisen A:n. Aria, Spencer, Hanna ja Emily yrittävät sinnikkäästi päästä eroon tuosta kaiken tietävästä piinaajasta, mutta A ei hevillä luovuta ja tytöillä on jälleen edessään kovat ajat. A:n kaikkialle näkevät silmätkään eivät kuitenkaan estä tyttöjä sotkeutumasta uusiin salaisuuksiin ja juonitteluihin. 

"Spencerin tajunta alkoi säröillä. Melissan sijaan hän näki Alin. Molemmilla oli samanlainen ylimielinen minä olen täydellinen ja sinä et ole mitään -ilme."s.221

Täydellinen on kolmas osa Valehtelevat viettelijät -sarjasta.

Nyt tämän kolmannen osan luettuani voin jo sanoa, että olen päässyt sarjan makuun. Hetki kesti lämmetä tällekin sarjalle, mutta nyt olen koukussa. 

Täydellinen tarjoaa täydellisen dramaattisia hetkiä. Arian, Emilyn, Spencerin ja Hannan elämää kuvataan vuorollaan ja kaikki tarjoavat omat dramaattiset kuvionsa kirjaan. Tällä kertaa minulle hykerryttävintä menoa tarjosi Aria ja Ezra, kun taas tarinan hyytävästä puolesta vastasi ehdottomasti Spencer. Teinidraamailupalkinnon sen sijaan voittaisi Hanna, niin kuin yleensäkin. Mutta yllätyksekseni hän näytti tässä osassa myös sellaista lempeämpää puolta itsestään. 

Kirja oli jälleen nopealukuista, salaisuuksien täyteistä viihdettä, jossa A:n henkilöllisyyttä selvitellään, samoin kuin Alin murhaajaa, mutta sarjan ollessa näin alkuvaiheessa, ei kannata pidätellä hengitystä sitä suurta paljastusta odottaessa. Loppuun oli taas tarjolla valtava koukku, joka houkuttelee tarttumaan seuraavaan osaan.

Täydellinen, (Perfect, 2007)

Gummerus, 2012

Suom. Paula Takio

s.279

Päivi Tuulikki Koskela: Koodinimi Susi

 

Nea, Niilo ja Venla ovat matkustaneet syysloman viettoon Tervolaan. Suunnitelmissa on tutkia luolia, heittää frisbeetä ja tehdä muita mukavia juttuja. Loma muuttuu kuitenkin pian huomattavasti jännemmäksi kun nuoret jäävät keskenään majapaikaansa, ja saavat vielä Eetunkin kylään.

Sitten he alkavat huomaamaan omituisia asioita majapaikassaan. Voisiko paikkakunnalla olla tekeillä jotakin rikollista? Nuoret saavat vihiä salametsästyksestä, ja päättävät tutkia asian perinpohjin.

"Oven yläpuolella luki puuhun poltetuin kirjaimin: Hotelli Sudenpesä. Heti oven sisäpuolella aulassa oli suuri täytetty susi. He olivat nähneet sen jo tullessaan, mutta nyt Venla jäi silmäilemään otusta."s.13

Koodinimi Susi on Ympäristöseikkailu -sarjan neljäs osa, mutta toimii hyvin itsenäisenäkin kirjana. 

Tässä osassa jännittävän seikkailun ohella tutustutaan petoeläimiin ja niiden kuulumiseen luontoon. Tietoa petoeläimistä saa luontevasti tarinan ohella, nuorten keskustellessa aiheesta, mutta myös kirjan loppuun kootusta pienestä tietopaketista. 

Nuoret päätyvät kirjassa vaarallisen, kansainväliseksi muuttuvan seikkailun tiimellykseen, johon mahtuu hurjiakin käänteitä. Jännitystä, mysteerejä, rikollisia sun muuta jännää on siis tarjolla tässä tarinassa. Hurjaa seikkailua tasapainottaa nuorten tavallinen lomailu ja ajanvietto yhdessä. Harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuvataan ja niiden kautta nuoriin tutustuu mukavasti. Dialogi ei sen sijaan välillä innostanut, sillä siinä vilisi täytesanoja, joiden oli tietysti tarkoitus tuoda esiin nuorten puhetyyliä, mutta joka tosiasiassa muutti sen paikoitellen hankalalukuiseksi ja tönköksi. 

Koodinimi Susi on toimiva kokonaisuus, jonka jännittävän seikkailuun kätkeytyy tarina hyvin tärkeästä aiheesta, pedoista ja niiden kohtelusta Suomessa. Tarinan joukkoon mahtuu myös muutavia Hanna Kenakkalan kuvittamia mustavalkoisia kuvia. 

Koodinimi Susi

Atrain&Nord, 2024

Kuvittanut: Hanna Kenakkala

s.185

Arvostelukappale

Edward Kay & Mike Shiell: Haiseva tiede

 

Haiseva tiede kertoo kaiken tarpeellisen hajuista, hajuaistista ja monesta muusta hajuihin liittyvästä asiasta. 

Tämä hajujen maailmaan sukeltava lastenkirja sopii hyvin luettavaksi pieninä pätkinä. Kirjaan voi myös loistavasti palata myöhemmin uudelleen, vaikka johonkin tiettyyn aiheeseen, sillä siinä ei ole varsinaista tarinaa. Lukeminen sieltä täältä, kiinnostavien otsikoiden perässä onnistuu siis ongelmitta.

Kirjan asiat ovat lastenkirjan tyyliin selitetty melko lyhyesti, ja kuvia on runsaasti. En siltikään suosittelisi tätä aivan perheen pienimmille, sillä sanasto on välillä monimutkaista.

Mike Shiellin kuvitus on runsasta, ja katseltavaa riittää. Vihertävän, rusehtava värimaailma sopii tähän hajujen täyteiseen kirjaan kuin nenä päähän. Söpöjä ja kauniita kuvia ei tältä kirjalta siis kannata odottaa, sillä kuvat todella tuovat esiin hajuja, ja ovat välillä melko ällöttäviäkin. 

Haiseva tiede, (Stinky science, 2019)

KVALITI, 2023

Suom: Jade Haapasalo

Kuvitus: Mike Shiell

Teksti: Edward Kay

s.43

Arvostelukappale

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu

 

Savusälvässä on uusi hallitsija, Kultaterä. Osa valtiaista suunnittelee kapinaa Kultaterää vastaan, ja kun Kultaterä saa vihiä asiasta, hän teloittaa Korppikurun syyttömän valtiaan, Vanhan Korpin. Tämän jälkeen Korppikurun tyttären, Ètainin elämä muuttuu rysäyksellä. Hänet nimittäin naitetaan Kaartinpäälikkö Rautakatseelle, vaikka Ètain on lupautunut toiselle miehelle, rakastamalleen Rowanille, todelliselle kapinalliselle. Tästä alkaa vuosien matka, jonka aikana Ètain joutuu moneen kertaan pohtimaan ratkaisujaan ja sitä, mitä hän haluaa.

"Rowanin vierellä hän olisi vahva ja urhea, Korppikurun tytär, mahtavien esi-isiensä arvoinen. Hänen henkensä takertui noihin uniin ja kieltäytyi nöyrtymästä vääjäämättömän tulevaisuuden edessä."s.69

Korpinlaulu aloittaa kelttiläishenkisen fantasiatrilogian.

Korpinlaulu on kaunis kirja, jossa riittää seikkailua ja tunteiden paloa. Pidin kirjasta hurjasti kaikkine juonenkäänteineen ja draamoineen. Kirja on fantasiaa, mutta sen lukeminen tuntuu enemmän historiallisen draaman lukemiselta, sillä fantasiaelementit ovat pieniä, kuten veritaikoja, tai hyvin pieneen rooliin jääneet näyt. 

Kirjassa edetään vuosia, Ètain ehtii kasvaa nuoresta naisesta aikuiseksi, kokemaan paljon niin hyvää kuin pahaakin. Hän onkin kirjan päähenkilö, vaikka silloin tällöin päästään kuulemaan ajatuksia myös muilta hahmoilta. 

Kirja on hyvin kirjoittettua sujuvaa tarinaa alusta loppuun. Joihinkin hetkiin pysähdytään pidemmäksi aikaa, kun osa vuosista harpataan nopeasti yli. Ètainiin ehtii tutustua hyvin, mutta myös muut kirjan hahmot pääsevät esiin. Kirjassa käytetyt nimet ovat todella kauniita. Pidän ideasta, jossa henkilöt saavat useita nimiä elämänsä aikana. 

Tiedän uppotuneeni tarinaan loistavasti silloin kun mieleni tekisi ryömiä kirjan sisään neuvomaan hahmoja. Niin kävi tällä kertaa ja mieleni teki kiljua varsinkin Ètainille, että etkö nyt vain voisi avata sitä suutasi ja puhua, niin moni asia sujuisi paljon helpommin, eikä syntyisi niin paljon väärinkäsityksiä. Ètain ei tosiaan ole mikään lörppö hahmo, vaan miettii sanomisiaan niin paljon, ettei yleensä sano mitään. 

Kirjan hahmojen elämä on rankkaa, eikä lukukokemus siksi ole keveä, vaikka kirjoitustyyli onkin mukavan helppoa. Kirjan loppupuolellakin eteen tuli uusia vaikeita asioita ja murheita, oli siinä silti mielestäni sellainen keveämpi pilke silmäkulmassa meininki, mikä sai minut hykertelemään iloisena. Ja kun pääsin niihin Variksensurma kohtauksiin, niin huhhu... Ei mitään juonipaljastuksia, mutta Variksensurmasta tuli yksi kirjan lempihahmoista, vaikka häneen ei edes niin hyvin ehditty tutustua. 

Korpinlaulu

Karisto, 2019

Kannen suunnittelu: Laura Noponen

s.532

Katy Birchall: It Girl -Pelin henki

 

Anna Huntleystä on nopeasti tullut kaikkien seuraama It girl, sillä hänen isänsä tapailee julkkista. Anna ei omasta mielestään oikein sovi rooliin, sillä hän mokailee usein, kuten kompastuu kukkaruukkuun ja juuttuu sitten siihen. Toki koko maailma voi tätäkin tilannetta katsella netistä. Anna ei keksi asioita joissa hän olisi hyvä, mutta hän päättää yrittää keksiä jotakin. Niinpä kun koulun liikuntapäivä lähestyy ja toiselle joukkueelle kaivataan kapteenia, päättää Anna näyttää kyntensä. 

"Hänen aiemmat sanansa pyörivät päässäni: Kuka siitä välittää, ettet ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä, et ole kuuluisa mistään erityisestä syystä..."s.89

It girl -Pelin henki on It girl -sarjan toinen osa. 

Pelin henki on helppolukuista, vauhdikasta ja hauskaa luettavaa. Itsekin naureskelin monille kirjan kaheleille tilanteille, sillä vaikka kirjan juonessa on sellainen pieni vakavampi pohja siitä, kuka ansaitsee olla julkkis ja miksi, on se pääasiassa huumorin ja hauskojen tilanteiden täyteistä luettavaa. 

Kirja kulkee ihanan kevyesti ja rennosti eteen päin. Se on loistava välipalakirja, kun kaipaa jotakin kevyttä ja hyväntuulista. Runsaat dialogit, viestiketjut ja listat sun muut tekevät kirjasta ilmavan ja nopealukuisen. Toki kirjan juonessa on draamaa, joka kasvaa ja kasvaa, jotta lopussa voidaan selvittää tilanne, joka on tietysti kasvanut valtaviin mittakaavoihin kun asioita on pyöritelty ja liioteltu nuoren Annan päässä. 

Anna on höpsö päähenkilö, jonka ajatusten juoksua on hauska seurata, hän ei toki ole ainoa hauska hahmo kirjassa, sillä lähes kaikki hahmot ovat kirjoitettu hullunkurisesti.

It Girl -Pelin henki, (The It Girl -Team Awkward, 2015)

Bazar, 2017

Suom. Taina Helkamo

s.301

Helena Kastikainen: Kävele, unohda, rakastu

 

Helena joutuu yllättävään tilanteeseen, jossa työkalenteri tyhjenee. Aikaa jää pohdiskella kaikenlaista, ja nämä pohdinnat johtavat siihen, että Helena repäisee ja päättää lähteä pitkälle kävelylle. Hän pakkaa rinkkansa ja lähtee kuukausien taivallukselle Helsingistä Nuorgamiin.

"Parin tunnin kuluttua ilta-auringossa paistatteleva järvi kimmeltää edessäni. En etsi rantaviivalle suorinta tieta vaan helpointa. Näen pensaita, risuja, korkeaa heinää, kivikkoa ja viimein tasaisen sammalikon - bingo!"s.25

Kävele, unohda, rakastu kuulostaa täydelliseltä kirjalta. Pidän ideasta, jossa kävellään yksin omia ajatuksia selvitellen läpi Suomen, ja sitä tämä kirja tarjosikin.

Alkuun olinkin kirjan imussa ja Helenan matka kiinnosti kovasti. Odotin innolla mitä kaikkea Helena matkallaan löytää Suomesta ja itsestään. Pian alun jälkeen mielenkiintoni kuitenkin lopahti. Matka alkoi hyvin nopeasti kuulostaa liian suorittaiselta omaan makuuni. En viihtynyt enää, kun koko homma alkoi kuulostaa pakolliselta asialta joka oli hoidettava.  

Odotin innostavaa ja voimaannuttavaa kirjaa rankasta matkasta, mutta sain lukea uudestaan ja uudestaan matkan hankaluuksista, ja lopulta oivalluksesta, joka oli lukijalle selvä jo paljon ennen kuin se kirjassa lopulta todettiin. Jos kirja olisi ollut enemmän nimensä mukainen, olisin varmaan pitänyt, nyt en saanut kirjasta irti juuri mitään.

Kävele, unohda, rakastu

2022

Kansi ja kartat: Emmi Kyytsönen/Karppi Design

s.303