Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa

Visbyn uuden kongressihallin rakentaminen on suututtanut ja puhuttanut paljon asukkaita, kaupungin rahojen tuhlaamisen vuoksi. Kongressihallilla pidetään kuitenkin suuret avajaiset, johon on kutsuttu tarkoin valikoituja vieraita. Viktor Algård on tyytyväinen juhlien kulkuun. Hän on hoitanut suurimman osan juhlien järjestämisestä ja nauttii nähdessään kaiken sujuvan loistavasti.
Juhlien jälkeisenä aamuna paljastuu kuitenkin juhlien karu totuus, kun Viktor Algård löydetään murhattuna. Onko asialla kiukkuinen asukas, vai joku aivan muu?
Komisario Knutas ja muut poliisit alkavat selvittää tapahtunutta ja löytävätkin jotain odottamatonta.

Jälleen on aika palata Jungstedtin pariin dekkarisarjan kuudennen osan myötä.
Rankasta aiheestaan huolimatta, Kevään kalpeudessa tarjoaa kevyen ja koukuttavan lukuhetken. Tavallisen rikostutkimuksen ja toimittajan työn lisäksi kirjasta löytyy käsinkosketeltavan surullinen tarina minäkertojan kertomana. Tällä kertaa ne osuudet olivat mielestäni kirjan parasta antia, vaikka myös Knutaksen ja Karinin osiot olivat kiinnostavia. Kevään kalpeudessa ei ollut Johanin ja Emman osalta paras kirja, vaan he jäivät vähän vähemmälle huomiolle, varsinkin Emma, vaikka hänkin onnistui lopulta sotkeutumaan asioiden kulkuun.

Olen tätä asiaa jo puinut luultavasti kaikissa aikaisempien osien arvosteluissa, mutta taas kerran täytyy sanoa, että Jungstedt on mukavan erilainen kirjoittaja, muihin lukemiini dekkarikirjailijoihin verrattuna. Lyhyet luvut, mielenkiintoiset aiheet, erilaisten ihmisten kuvaileminen ja käsinkosketeltavan aidot kuvaukset tekevät sarjasta minulle niin kovin mieluisan.

Olen sarjaa lukiessani huomannut, ettei kirjojen juonista jää mieleeni muuta, kuin Knutaksen, Karinin, Emman ja Johanin elämässä tapahtuvat asiat. Itse rikokset, niiden uhrit ja tekijät unohtuvat todella nopeasti. Ihme että vielä muistan tämän kirjan murhaajan. :D Mutta eiköhän noiden sarjassa pysyvien henkilöiden muistaminen olekkin tärkeämpää, varsinkin kun unohdan varsinaiset rikokset oikeastaan kaikista dekkareista erittäin nopeasti.

Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, ja Aamun hämärissä.

Kevään kalpeudessa, (Den mörka ängeln, 2008)
Otava, 2011
Suom. Sanna Manninen
s. 320

Laura Paloheimo: Mama mojo

Julia ja Timppa ovat saaneet vauvan. Vauva-arjen aloittaminen rallikisojen asuntovaunuparkissa ei kuitenkaan ole ehkä se helpoin tapa totutella uuteen tilanteeseen. Timppa on kuitenkin saanut niin mahtavan työtarjouksen rallikisojen mekaanikkona, ettei työstä voi kieltäytyä. Kun kotiinlähdön aika sitten viimein koittaa, saa Timppa vielä toisenkin tarjouksen, joka pistää perheen suunnitelmat ja aikataulut sekaisin.
Julian on pidettävä seuraavan kuukauden ajan yksin talo pystyssä, pyöritettävä yritystään, ja hoidettava pikku Hoppulia. Kaiken lisäksi Klaukkalaan on tulossa rallikisa joka tuntuu pistävän kaikkien päät pyörälle.

Kun aloitin Mama mojon lukemisen en tiennyt sen olevan jatko-oso aijemmin lukemalleni Klaukkalalle. Se selvisi vasta hiukan kirjaa luettuani, kun kirjaan ilmestyi tuttuja hahmoja. Tosin tämän kirjan lukeminen ei olisi haitannut, vaikka ei tuota Klaukkalaa olisi lukenutkaan, oli tämä niin oma tarinansa kuitenkin.

Onneksi ostin tämän Mama mojon jo ennen Klaukkalan lukemista, sillä vaikka Klaukkalasta en pitänyt yhtään, oli tämä kirja minusta todella hyvä. Muuten en olisi tätä todennäköisesti ostanut ja eläisin edelleen siinä uskossa, että tämäkin olisi huono.

Mama mojossa oli hauskoja kohtauksia ja parisuhdeongelmia, niin kuin Chick litissä yleensäkin, mutta sen lisäksi tässä pohdittiin äitiyttä ja ystävyyttä. Itse oletin kirjalle onnellista loppua, mutta kyllä minä sitä jossain kohdissa vähän epäilin. Paloheimo kirjoitti juonen josta ei oikein voinut päätellä mitä loppujenlopuksi tapahtuu, vaikka parasta olettaisikin.

En ole päättänyt vielä luenko joskus Paloheimon OMG kirjan, sillä lukemani arvostelut eivät ole minua ihan vakuuttaneet, ja pelkään sen olevan taas pettymys tämän kirjan jälkeen. On kuitenkin kiva huomata, että Suomestakin löytyy hyvää Chick litiä.

Lue myös: Klaukkala

Mama mojo
Otava, 2014
s. 329

Liebster Award -tunnustus

Minut haastoi Hande Tuntematon lukija -blogista, kiitoksia! :)

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukseni:

1. Onko joku kirja ollut sinulle pelastusrengas jossakin vaikeassa elämäntilanteessa?

Ei missään yksittäisessä tilanteessa, mutta ainahan kirjat tuovat minulle hyvää mieltä ja ovat hyvä keino rentoutua. Niitä lukiessa myös voi hetkeksi unohtaa murheet ja huolet jos sellaisia sattuu olemaan. :)

2. Luettiinko sinulle iltasatuja lapsena?

Silloin tällöin, ei kuitenkaan joka ilta.

3. Luetko enemmän uutuuksia vai vanhoja kirjoja?

Luen lähes aina vanhoja kirjoja.

4. Jos olet menossa katsomaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, luetko kirjan ensin?

En, ellen ole muutenkin lukemassa kirjaa. Jos olen katsonut elokuvan, joka perustuu kirjaan ja haluan lukea kyseisin kirjan pidän todennäköisesti pienen tauon versioiden välillä, jotta osa tapahtumista olisi unohtunut, vaikka yleensä eroavaisuuksia juonessa kirjojen ja elokuvien välillä löytyykin.

5. Kiinnytkö kirjallisuuden hahmoihin, jotka tuppaavat kuolemaan tarinan aikana?

Hmm. En kiinny hahmoihin niin, että heidän kuolema jäisi jotenkin häiritsemään loppukirjan ajaksi, mutta tulen kuitenkin kirjaa lukiessani surulliseksi, jos jollekkin toiselle hahmolle tärkeä hahmo kuolee. Kuten Kirjavarkaassa.

6. Kerro kolme hahmoa, joiden kanssa haluaisit ystävystyä, jos he olisivat tosielämän henkilöitä.

Nopean kirjahyllyyn vilkaisun tuloksena haluaisin ystävystyä 1. Suzeen, joka on Sophie Kinsellan Himoshoppaaja -sarjasta tutun Beckyn paras ystävä. 2. Anitaan, joka on Kate Jacobsin Pieni lankaukauppa -sarjan tyylikäs ja kiltti vanha rouva. 3. Vianne Rocheriin, joka seikkailee Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti -sarjassa.

7. Luetko näytelmäkirjallisuutta?

En ole muistaakseni ikinä lukenut.

8. Pidätkö kirjojen tuoksusta?

 Pidän ^_^


9. Valitse "perinteinen", sähköinen vai äänikirja, perustele.

Perinteinen! Äänikirjat ovat myös joskus mukavia, mutta en osaa eläytyä niihin samalla tavalla, kuin oikeata kirjaa lukiessa. Ääni ja sähköisestä kirjasta puuttuu perinteisen kirjan tuntu ja tuoksu, eikä niitä voi kerätä kirjahyllyyn. ;)

10. Luetko kirjat mieluummin niiden alkuperäiskielellä vai valitsetko useammin käännöksen?

Olen valinnut aina käännöksen, mutta tavoitteeni olisi vielä jonakin päivänä lukea englanninkielinen kirja alkuperäisenä.

11. Jos kirjoittaisit itse kirjan, minkä genren valitsisit?

Kirjoittaisin varmaan jotakin kevyttä Chick litin tapaista tai sitten dekkarin.


Haastan:

Katosin kirjamaailmaan
Cilla In Wonderland
Kirjani...<3
Kirjaneidon tornihuone

1. Minkä genren kirjoja luet eniten?
2. Mikä on lempikirjasi?
3. Entä lempi lukupaikkasi?
4. Onko sinulla lukulista, vai valitsetko kirjat aina fiiliksen mukaan?
5. Vaihteleeko lukemiesi kirjojen genret vuodenaikojen mukaan?
6. Luetko e-kirjoja
7. Mitkä kaksi kirjaa on jäänyt parhaiten mieleesi tänä vuonna? Miksi?
8. Minkä aihealueen kirjoja luet eniten?
9. Onko kirjan ulkonäöllä väliä?
10. Minkä kirjan maisemat haluaisit näkyvän omasta ikkunastasi?
11. Luetko mieluummin sarjoja vai yksittäisiä romaaneja?

E L James: Fifty Shades Vapautettu

Anastasia Steele ja Christian grey ovat viimeinkin menneet naimisiin ja yhteinen tulevaisuus voi alkaa. Suhdetta kuitenkin varjostaa edelleen Christianin synkkä menneisyys, josta tämä ei ole valmis puhumaan.
Myös suhteen ulkopuolelta tuleva uhka estää avioliiton täysin onnellisen etenemisen ja pariskunta saa monia huolia ja esteitä eteensä.

Fifty Shades -Vapautettu on kolmas ja viimeinen osa Fifty Shades trilogiasta. Viimeinkin sain sen luettua, vaikka kiinnostusta ei ole enää ollut oikein aloittaa tätä, tylsän kakkos osan jälkeen.
Nyt kun tämä trilogia on luettu, voin todeta, että sen olisi oikein hyvin voinut jättää lukemattakin.

Ensimmäinen osa silloin joskus, kun sen luin paljon aikaisemmin, oli uuden tyylinsä takia mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta jo trilogian toinen osa toisti itseään ilman erityisempää päämäärää. Tämä kolmas osa oli jo niin tylsä samankaltaisuutensa ja tylsän juonen takia, että lukeminen oli tuskaa.

Toisessa osassa hauskana pitämäni Anastasian sisäinen jumalatar, tuntui nyt erittäin ärsyttävältä, niin kuin kovin moni muukin asia kirjassa.

Tästä kirjasta keksisi niin paljon huonoa sanottavaa, mutta kovin vähän hyvää, joten taidan jättää tämän arvostelun vähän lyhyemmäksi. Jokainen varmasti on jo ymmärtänyt, ettei tämä sarja enää kiinnosta tätä lukijaa.


Fifty Shades Vapautettu, (Fifty Shades Freed, 2012)
Otava
Suom. Johanna Rossi
s. 621

Anne Holt: Sokea jumalatar

Poliisille tutun huumetrokarin löytyminen murhattuna, ei ihmetytä poliiseja suuresti ja tapausta pidetään yksinkertaisena, kunnes asuntoonsa murhattu asianajaja löytyy pian huumetrokarin murhan jälkeen. Ylikonstaapeli Hanne Wilhemsen ja hänen työtoverinsa Håkon Sand alkavat epäilemään, että jutut liittyvät jotenkin toisiinsa.
Murhia selvittäessään Hanne ja Håkon ajautuvat vaarallisille vesille, kun huumerinkiin tuntuu olevan sekaantunut isompikenkäisiäkin, ja he haluavat estää paljastumisensa.

Sokea jumalatar on ensimmäinen Hanne Wilhelmsen -dekkari.
Hanne Wilhelmsen kuulostaa mukavan erilaiselta dekkarihahmolta, vaaleanpunaisen Harrikkansa kanssa, vaikka tästä ensimmäisestä osasta mieleen jäi enemmän Håkon ja hänen hiukan liian saamaton hahmonsa. Jos päätän jatkaa tätä sarjaa, toivon Hannen olevan siinä enemmän mukana. Itselleni jäi enemmän sellainen olo, että sarjan pitäisi olla Håkon sand -dekkari.

Lukijalle selviää aika pian mihin suuntaan kirjan juoni etenee, mutta liikaa ei kuitenkaan paljasteta ja jännitys säilyy loppuun saakka. Osaa kirjan rikollisista pystyy arvailemaan jo kirjan aikana, mutta itselleni ei ainakaan auennut yhtään vihjettä, josta loppuratkaisun olisi selville saanut.

Sokea jumalatar päätyi luettavaksi Pohjoismaa -haasteen takia, vaikka kirja onkin hyllyssäni ollut pitkään. Eikä Holtin kirja huonoimmasta päästä lukemiani dekkareita ollut, vaikka ei ihan kärkijoukkoon pääsekkään. Holt voi hyvinkin päätyä lukulistalleni jatkossakin. :)

Hiukan oli pettymys, ettei tässä kirjassa paljoa Norjaa esitelty. Olisi ollut kiva tutustua paremminkin, kun en ole ennen tainnut edes muita norjalaisia kirjoja lukea. Tapahtumat olisi voinut tavallaan kuvitella mihin vain pohjoismaahan.



Sokea jumalatar, (Blind gudinne, 1993)
Gummerus, 1998
Suom. Katriina savolainen
s. 342
Kannen suunnittelu: Liisa Holm

Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka

Kitty Logan on toimittaja jonka ura tuhoutuu, kun hän julkaisee vääriä tietoja televisiossa. Mikään ei tunnu menevän niin kuin pitäisi, vihamiehiä on joka puolella, eikä hän enää tiedä kehen luottaa. Hänen paras ystävänsä, joka on myös hänen pomonsa, sairastaa syöpää ja pyytää Kittyä kuolinvuoteellaan hakemaan kotoaan kansion, joka sisältää jutunaiheen lehtikirjoitukseen, jonka hän on kauan halunnut kirjoittaa.
Kitty tottelee, mutta kun hän löytää kansion ja aikoo viedä sen sairaalaan, on jo liian myöshäistä. Kitty on erittäin vaikean tehtävän edessä selvittäessään mitä Constance olisi halunnut kirjoittaa, sillä idea on vain sata nimeä paperilla, eikä Kitty tunne heistä yhtään.

Sadan nimen mittainen matka kertoo ihmisistä. Vasta kirjan loppupuolella alkoi tapahtumaan vauhdikkaammin, mutta rauhallinen eteneminen sopi kirjaan loistavasti. Itselläni ei ainakaan ollut tylsää lukea näiden tavallisten ihmisten elämistä juttuja, sillä kaikilla on varmasti jotain jännittättävää kerrottavaa. Itseasiassa pidin enemmän muusta kirjasta, kuin lopusta, jonka tapahtumat oli aika helppo arvata ja kaikki järjestyi vähän liian helposti, mutta eihän se mikään yllätys ollut sekään.

Kirjaan oli keksitty monta erilaista hahmoa, joista aika moneen päästiin tutustumaan paljon. Oli kirjassa muutamia hahmoja, jotka jätettiin huomattavasti vähemmälle, tosin kirjasta olisi tullut aika valtava, jos kaikki hahmot olisi saaneet yhtä paljon tilaa, kuin esimerkiksi Birdie.

Ahern kirjoittaa loistavasti ihmisistä ja hän onkin noussut yhdeksi suosikeistani, tälläisen kevyemmän naistenkirjallisuuden kirjoittajista. Mielestäni Ahernin kirjat eivät ole sellaista samanlaista hömppää mitä muut samankaltaiset kevyemmät kirjat, sillä hän kirjoittaa aika haikeista ja syvällisemmistäkin asioista ja kuvailee ihmisiä paljon aidommin, kun suurin osa hömppäkirjailijoista, joiden hahmot ovat lähinnä hauskoja.

Lue myös: Sateenkaaren tuolla puolen, P.S. Rakastan sinua, ja Mitä huominen tuo tullessaan.

Sadan nimen mittainen matka, (One Hundred Names, 2012)
Gummerus, 2014
Suom. Terhi Leskinen
s. 476
Kannen suunnittelu: S-R Meilahti

Jussi Adler-Olsen: Vanki

 Murharyhmässä työskentelevä Carl on yksi poliisivoimien parhaista miehistä Kööpenhaminassa, kunnes yksi kollegoiden kanssa tehty tehtävä menee pieleen ja yksi Carlin kollegoista kuolee ja toinen halvaantuu. Carl ei tunnu pääsevän enää kunnolla jaloilleen palattuaan töihin ja muut ryhmässä työskentelevät poliisit alkavat valittaa Carlin käyttäytymisestä.
Carl päätetään siirtää pois ryhmästä ja tälle perustetaan kokonaan uusi osasto. Kellariin perustettu osasto Q tutkii vanhoja jo suljettuja, mutta selvittämättömiä tapauksia. Carl saa avukseen Hafez el-Assadin.
Pienen alkukankeuden jälkeen Carl ja Assad alkavat selvittämään viisi vuotta sitten kadonneen poliitikon Merete Lynggaardin kohtaloa, joka yllättää sekä Carlin, että innokkaan Assadin.

Tanskaan sijoittuva Vanki on ensimmäinen osa osasto Q -sarjasta.
Kirja koostuu kahdenlaisista luvuista. Toisissa kerrotaan Carlista ja tutkimuksen etenemisestä ja toisissa Mereten elämästä. Tämän rakenteen takia lukija tietää paljon ennen poliiseja, mitä on tapahtunut. Vaikka lukija jo tavallaan tietää mitä kirjassa tapahtuu, ei mielenkiinto silti lopahda.

Carl ja varsinkin Assad ovat sen verran mielenkiintoisia hahmoja, että heidän tutkintaansa jaksaa seurata, vaikka yleensä en pidä siitä, että tiedän enemmän kuin he. Myös Meretestä kertovat luvut olivat kiinnostavia, mutta myös ahdistavia.

Syyrialainen Assad toi kirjaan kivan lisän. Innokas luonne, salaperäiset taustat ja mielenkiintoiset kulttuuriasiat, kuten ruoka, juoma ja työhuoneen sisustus teki dekkarista omanlaisensa. Toivottavasti muissakin sarjan osissa kerrotaan Assadista, ehkä enemmän kuin tässä kirjassa.

Syyllisen arvasi jo aika aikaisessa vaiheessa kirjaa, mutta motiivia sai jännittää onneksi vähän pidempään. Kun kaikki sitten oli selvinnyt, piti alkaa jännittää koska Carl ja Assad tajuaisivat tilanteen ja miten loppujenlopuksi sitten käy.

Vanki päätyi luettavaksi Pohjoismaa -haasteen takia. Nyt olen lukenut haasteen ensimmäisen Tanskalaisen kirjan.


Vanki, (Kvinden i buret, 2007)
Gummerus
Suom. Katriina Huttunen
s. 437
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka