Runo Heinonen ilmestyy Satu-siskonsa luokse Katajamäelle isänsä kanssa. Kyläläiset ihmettelevät heidän oleiluaan, mutta he eivät tiedä, että perheen kenkäkauppa Seinäjoella on mennyt konkurssiin. Nyt Runo etsii elämälleen uutta suuntaa. Runo saa pienen hetken miettiä tulevaisuuttaan, sillä hän saa kesätöitä Myllytuvasta. Pian Runo saa myös paljon seuraa vapaa-ajalleen, sillä sekä Myllytuvassa remontoiva Petteri, että Vuorensolan kartanon Erik haluavat keksiä Runolle tekemistä. Huhumylly onkin heti vauhdissa, sillä Erikin tiedetään tapailevan vastaeronnutta Tanjaa.
"Runo parkkeerasi autonsa Maamiesseurantalon pihaan ja kulki tien yli Päivikin mökille. Miten soma pikkuinen talo, ja ympärillä oleva vehmas piha vanhanaikaisine perennoineen ja sireenipensaineen oli kuin suoraan puutarhakirjasta!"s.75
Valoa ja varjoa Katajamäellä on yhdeksäs osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.
Tällä kertaa ei esitelty aivan tuntematonta päähenkilöä. Runosta on hieman puhuttu ennenkin, sillä hän on yhden aiemman osan päähenkilön, Sadun sisko.
Katajamäki toimii jälleen pienenä "pakopaikkana" päähenkilölle, jonka on etsittävä uusi suunta elämälleen. On kiva, ettei päähenkilöllä ollut tällä kertaa mitään super mahtavia taitoja, joiden avulla voi tehdä töitä missä vaan ja elättää itsensä, vaan kyseessä on nainen, joka tarvitsee ihan tavallisen työn. Toki toivoin, että tätä Runon elämän järjestämistä olisi käsitelty hiukan enemmän, mutta sellaiset asiat jäivät kyllä aivan mieskuvioiden jalkoihin.
Tässä osassa tosin oli kiinnostavammat mieskuviotkin kuin monessa muussa osassa, joten plussaa siitäkin. Loppuratkaisu kun ei tällä kertaa ollut aivan niin ennalta varma, vaan hiukan jännitystä löytyi. Edellisen osan kohdalla valitin, etten ymmärtänyt Estin äksyilyä Samelia kohtaan, mutta tällä kertaa Runon äksyily erästä miestä kohtaan oli huomattavasti ymmärrettävämpää, sillä hänen ihastumisensa oli nähtävissä. (Rakkaudesta se hevonenkin potkii.)
Myös muiden Katajamäkeläisten elämissä tapahtui hurjan paljon kiinnostavia ja tällä kertaa myös surullisia asioita.
Valoa ja varjoa Katajamäellä
Karisto, 2014
s. 243
Katajamäkeen en ole vielä ehtinyt, mutta olen lukenut mitä ilmeisimmin hyvin samanlaista Rantakylä-sarjaa (Anu Joenpolven). Kiva välillä vähän lepuuttaa aivoja tällaisten parissa. :)
VastaaPoista