Yadriel on odottanut jo pitkään, että saisi suorittaa rituaalin, joka antaisi hänelle voimat vapauttaa henkiä tuonpuoleiseen. Perheen tavat ovat kuitenkin vanhoilliset, eivätkä he osaa suhtautua Yadrielin sukupuoleen, sillä hän on trans. Niinpä Yadriel päättää suorittaa rituaalin salaa. Rituaalin jälkeen Yadrielin on aika todistaa yhteisölle, että hän on oikea brujo. Siihen aukeaakin loistava tilaisuus kun Yadrielin serkku Miguel yllättäen kuolee.
Yhdessä serkkunsa Maritzan kanssa Yadriel lähtee etsimään Miguelia, tai tämän ruumista, mutta hän päätyykin kutsumaan vahingossa paikalle aivan väärän hengen. Paikalle ilmestyy raivostuttava Julian, joka ei muista kuolemastaan yhtään mitään. Yadriel ei voi jättää pojan henkeä yksinkään, niinpä hänen on alettava selvittämään Miguelin tapauksen ohella myös Julianin tapausta.
""Esta es mi sangre, derramada por ti." Yadriel piteli tikaria, avasi suunsa ja painoi terää vasten kieltään, kunnes se rikkoi ihon. Hän vavahti ja kohotti portajen eteensä. Terän reunalla kimmelsi ohut punainen viiva liekkien lämpimässä kajossa."s.21
Hautausmaan pojat on monipuolinen ja jännittävä kirja, jonka miljöönä toimii haustausmaa ja kirkot. Kuolleiden päivä (Día de Muertos) lähestyy. Yhteisö valmistautuu suureen juhlaan täydellä teholla, ja lukija pääsee siinä ohella tutustumaan valmisteluihin ja kuulemaan paljon kiinnostavia yksityiskohtia esimerkiksi ruuasta ja koristeista. Läpi kirjan kulkevat espanjankieliset lausahdukset piristävät ja luovat oikeanlaista tunnelmaa.
Kirjalla on hyvin kiinnostavat ja joukosta erottuvat aiheet. Latinomytologia suurine juhlineen ja hautausmailla kulkevine haamuineen vie täysin mennessään. Transpäähenkilö, joka yrittää saada sukunsa ja yhteisönsä hyväksymään hänet poikana, ja joka joutuu kuulemaan silti tytöttelyä ja joka suljetaan yhteisön ulkopuolelle vain vanhojen perinteiden takia herättää tunteita. Ärsyttää päähenkilön puolesta, mutta onneksi Yadriel on vahva ja aikoo näyttää kaikille kuka hän on.
Kirjassa on aika paljon teemoja ja uutta asiaa tulee valtavasti, kun kaikkia niitä käsitellään. Murhamysteeri yrittää siinä ohella kulkea, mutta välillä se jää kaiken muun alle ja unohduksiin. Julianin haamun saavuttua paikalle juoni kiertää hetken mielestäni kehää, kun Julianin piilottelua kuvataan luku toisensa perään hyvin ykistyiskohtaisesti. Hetken ajattelin, että onkohan tämä sittenkään aivan niin hyvä kirja kuin ehtisin kuvitella, mutta sitten juoni taas rysähtää liikkeelle kunnolla, ja olin jälleen aivan koukussa. Kirjan loppupuoli olikin sitten jotain aivan upeaa. Itketti, ihmetytti, pelotti lukea loppuun, kun en uskaltanut edes arvailla, että miten tässä käy.
Kirjasta löytyy monipuolinen kattaus uskottavia hahmoja, joiden joukosta löytyy niin ihmisiä kuin haamujakin, ja tietysti yksi ihana kissa ja pari hellyyttävää koiraa.
Nuorten elämää kuvataan aidosti kaikkine murheineen ja iloineen. Yadrielin ajatuset ovat toki ainoat joita oikeasti käsitellään, mutta keskutelujen kautta myös Julianin, Maritzan ja muutaman muun hahmot ajatukset pääsevät esiin. Hahmoista ehti kehittyä kirjan aikana lukijalle tärkeitä, ja heistä kaikista lukisi mieluusti lisääkin. Niinpä olin aika innoissani kun selasin Aiden Thomasin Instagramia ja näin julkaisun, jossa hän kertoo kirjoittavansa kirjalle jatkoa.
Hautausmaan pojat, (Cemetery Boys, 2020)
Karisto, 2021
Suom. Inka Parpola
s.372
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti