Kolme sisarta saapuu perheen mökille viettämään venetsialaisia. Kesän päättymistä juhlistetaan saunomalla, mutta sitten päätetään lähteä kylän järjestämään juhlaan. Tunnelma ei ole korkealla, sillä kaikilla on omat murheet mielessä, ja mökki tuo mieleen isän. Pikku hiljaa illan ja yön edetessä siskojen salaisuudet paljastuvat.
"He pukeutuivat hienoiksi ja lähtivät venetsialaisiin. Ilta oli pitkä ja kylmä, tuuli tuoksui syksyltä ja kosteilta lehdiltä. He tanssivat hetken lyhtyjen loimussa, ilotulitteet valaisivat taivaan, musiikki kiiri järveä pitkin hiljaisiin taloihin."s.157
Säästelin Venetsilaiset -kirjaa juuri tähän ajankohtaan, sillä milloinkas olisi parempi lukea tämän nimistä kirjaa kun venetsilaisten lähestyessä.
Venetsialaiset on lyhyt, tiheätunnelmainen kirja täynnä salaisuuksia, jotka paljastuvat yksi toisensa jälkeen ja lopussa lukijaa jännittää, mitä nyt sitten tapahtuukaan kun kaikki on saatu ulos, salaisuudet revitty siskoista, niin ettei tiedä onko ilmassa enemmän ahdistusta vai helpotusta.
Juoni kulkee ponnahdellen siskosta toiseen, nykyisyydessä ja menneisyydessä. Sitä on silti helppo seurata. Joka kerta etenkin menneisyydessä vihjataan jotain näistä kirjan suurista salaisuuksista ja etenkin alussa se ärsytti, mutta koska kirjan kieli on sujuvaa, ja lukeminen sen vuoksi mukavaa, unohtui tuo ärsyyntyminen nopeasti. Ja lopultahan ne salaisuudetkin sitten selvisi, joten odottaminen palkittiin, vaikka minusta se onkin turhaa, että joka luvussa pitää tehdä selväksi, että nyt jää jotain suurta kertomatta, joka selviää sitten myöhemmin.
Kirjan siskokset ovat keskenään hyvin erilaisia. Heidän hahmonsa tuntuivat välillä liiankin kärjistetyiltä, mutta tulipahan sitten ainakin selväksi minkälaisia he ovat. Näin lyhyessä kirjassa olisi toki vaikeaakin saada hienovarasemmilla hahmoilla asiaa samalla lailla selväksi kuin nyt. Joten sanon, että hahmot olivat kirjaan oikein sopivia.
Hiukan päästiin myös venetsialaistunnelmiin kaiken perhedraaman keskellä. Mökki, järvi, kylän hiljaiset tiet ja juhlat toivat kivasti ajankohdan esiin, vaikka siskosten keskittyminen juhlimisesta herpaantuikin menneiden muisteluun.
Venetsialaiset
Otava, 2018
Kannen maalaus: Rauha Mäkilä, Hardbody, 2015
s.254
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti