tiistai 16. helmikuuta 2021

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

13-vuotias Linda joutuu viikon lomamatkalle saaristoon. Matka ei ole mieluinen yllätys, sillä rakas hoitohevonen jää mantereelle, ja pesti ratsastuksen alkeiskurssin avustajana menee loman takia ohi. 
Tylsäksi kuviteltu loma muuttuu kuitenkin hyvin pian mahtavaksi ja vauhdikkaaksi seikkailuksi, sillä saaressa yli 60 vuotta sitten tapahtunut onnettomuus alkaa kummitella Lindan mielessä. Linda alkaa selvittää mitä oikeasti tapahtui saarella kuolleelle Marianille ja tämän hevoselle. Avukseen Linda saa erittäin söpön Joonatanin. 
"Mitä ihmettä hän tekisi täällä kokonaisen viikon? Hän oli varnnut tusinan hevoskirjoja laukkuunsa mukaan, sekä kuvan lempihevosestaan Fiadorasta. Linda kaivoi kuvan farkkushortsiensa taskusta. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Kauniinmusta puoliverinen tamma oli hänen elämänsä keskipiste."s.3
Saariston suolaiset kyyneleet on ensimmäinen osa Kavionjälkiä sydämessä -hevossarjasta.
Kirja esittelee Lindan, intohimoisen heppatytön, jonka rakkaus hevosia kohtaan välittyy lukijalle, vaikka hevosia ei edes juurikaan tässä ensimmäisessä osassa näy. 

Saariston suolaiset kyyneleet on nuortenkirja, jossa tavallinen arki, jännitys ja yliluonnolliset elementit yhdistyvät mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Kauniissa saaristomaisemissa kulkee epäilyttävää porukkaa, mukavia tyyppejä ja jopa haamuja menneisyydestä.

Kirjan juoni eteni välillä aika dekkarimaisestikin. Jännittäviä hetkiä oli useita, ja epäilyttyvät hahmot saivat arvailemaan tapahtumien kulkua. Kaikkien jännittävien tilanteidenkin keskellä muistettiin kuitenkin myös nauttia kesästä päähenkilöiden ikään sopivalla tavalla. Leikkimielistä riehumista, herkuttelua ja puhetta hevosista mahtui myös mukaan. 

Vaikka kirja kuuluukin heppakirjasarjaan, ei tämän kirjan lukijalla tarvitse olla mitään tietoa hevosista tai välttämättä edes olla innokas hevosihminen, sillä mukaan mahtui paljon kaikkea muutakin kuin hevosia. 


Saariston suolaiset kyyneleet
KVALITI, 2014
Kansikuva: Laura Kunnas
s.117 e-kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti