Helena Waris: Vedenkehrääjä

 

Saz on viimein päässyt perille Ammabariin. Matka majakkasaarelta on ollut pitkä ja vaarallinen, ja Saz kantaa nyt mukanaan suurempaa surua kuin aiemmin. 

Sazin kauhuksi Ammabarissa ei odota konevastainen Maximilian, vaan huonoon kuntoon päässyt talo ja kyyhkyt, joiden tuomia viestejä ei ole edes avattu. Niinpä Saz joutuu lähtemään jälleen liikkeelle saadakseen Maximilianin avun ystävilleen Thomille ja Zemille, jotka odottavat Sazia jossakin.

Mantereella matkustaminen ei ole mukavaa. Ihmiset kärsivät veden puutteesta, kaikki aavikoituu, ja koneita yritetään pystyttää joka paikkaan.

"-Meillä ei ole enää tarpeeksi vettä, Ennai selittää. -Vuodet muuttuvat koko ajan kuivemmiksi, ja ihmiset eivät kestä jatkuvaa kuumuutta. Ja sitten vielä tuulet, jotka repivät kattomme irti ja kaatavat puita..."s.23

Vedenkehrääjä on Konetrilogian toinen osa. 

Yllätyksekseni Vedenkehrääjässä ollaankin Sazin matkassa. Odotin kuulevani lähinnä Zemin ja Thomin tekemisistä, mutta he eivät päässeet lainkaan ääneen. Saz ei ole suosikkihahmojani, mutta silti tarina vei mukanaan ja oli hyvä. Sazin ollessa päähenkilö, ei kirja yltänyt yhtä hyväksi kuin ensimmäinen osa. Myös tapahtumapaikka oli vähemmän itseäni kiinnostava kuin ensimmäisen osan majakkasaari. Ymmärrän kuitenkin ratkaisun, sillä näin tarinassa näytetään monenlaisia olosuhteita ympäri maailmaa. 

Sazin matka läpi aavikoituneiden kaupunkien, nälänhädän, kuivuuden ja köyhyyden keskellä luo kauhistuttavaa kuvaa ilmastonmuutoksen seurauksista. Kirja onkin ajatuksia herättävä, mutta se on myös seikkailullinen tarina mielikuvituksellisessa ympäristössä. Tarina ei syyllistä tai saarnaa ilmastonmuutoksen kauheuksista. 

Konevastaiset ovat toki edelleen pääosassa kirjassa, sillä Saz on konevastainen päästä varpaisiin. Mutta juoneen lisätään jo hieman vastakkaistakin mielipidettä, joka herättälee lukijan mielenkiinnon. Onko nuo vapaana kulkevat konetta vastustavat ihmiset sittenkään oikeassa? Onko koneet pelkästään huono ajatus? Lukijalle tarjotaan mielipiteitä puolesta ja vastaaan, eikä kirjassa puolustella vain jompaa kumpaa puolta.

Lue myös: Linnunsitoja

Vedenkehrääjä

Otava, 2018

Päällys: Sami Saramäki

s.157