perjantai 31. tammikuuta 2020

Helena Waris: Linnunsitoja


Ihmiset elävät kuiluissa, joiden elämää koneet ohjaavat. Zemi lähtee kuilusta helikopterilla konevastaiselle majakkasaarelle, jossa on konevastaisten tukikohta. Hän saa mukaansa veljensä ystävän Thomin. Saarella asuu joukko kapinallisia, jotka haluavat eroon koneista. He suorittavat operaatiota kyyhkysten avulla, sillä niiden mukana lähetettyihin viesteihin koneet eivät voi puuttua. Kaikki saarella olijat eivät ymmärrä Zemin saapumista, ja pian hän itsekin ihmettelee samaa. Miksi hänen veljensä lähetti hänet saarelle, eikä tullut hänen kanssaan.

"Vastarintalaiset ovat yhtä suurta perhettä. En enää hämmästy vaikka veljeni tiedettäisiin Ammabarissa asti. Hänellä on paljon suuremmat verkostot, kuin olen koskaan aavistanut." s.61

Linnunsitoja on ensimmäinen osa dystopiatrilogiasta.
Linnunsitoja on hyvin lyhyt kirja, joten ensimmäinen ajatus oli, että mahtaako tähän saada mahtumaan tarpeeksi tietoa, kun kyseessä on dystopia. Pelko oli turha. Linnunsitojassa on saatu tiukkaan pakettiin mahtumaan kaikki tarvittava, ja silti arjen ja miljöön kuvaustakin löytyy. Olikin virkistävää saada tälläinen nopea ja tiivis kirja luettavaksi.

Kirja sijoittuu suurimmaksi osaksi majakkasaarelle, jossa ilmastonmuutos näkyy myrskyisenä säänä ja uhkaavasti nousevana merenä. Silti osa ihmisistä haluaa asua siellä ja vastustaa konetta, joka säätelee kuiluissa kaikkea. Kirjassa esitellään täysin uudenlainen maailma, jonka kaikista yksityiskohdista on kiinnostavaa lukea. Tämän uuden maailman arkeen pääsee helposti mukaan. Menneestä ajasta vilautellaan tuttuja asioita, jotka ovat kirjan henkilöille vain historiaa, asioita joista he ovat vain kuulleet.

Dystopialle tyypillisesti tässäkään kirjassa maailmassa ei todellakaan ole kaikki hyvin. Ihmisten arki on muuttunut ja lukijalle tarjotaan jälleen yksi versio ilmastonmuutoksen seurauksista. Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei tällaisia kirjoja voi olla liikaa. Taidan olla vähän dystopia koukussa.

Tälläisiä lyhyempiä dystopioita voisi hyvin olla enemmänkin. Tässä se ainakin toimi loistavasti, ja haluan lukea trilogian muutkin osat.


Linnunsitoja
Otava, 2017
Päällys: Sami Saramäki
s.170

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti