Pienessä autioituvassa kylässä kaksi ihmistä kokee suuren tuskaisen rakkauden. 37-vuotias Pieti Kolström rakastuu nopeasti ja palavasti vasta rippikouluun menevään Darja Paukkuun. Suuri ikäero, ja pienen kylän nopeasti kulkevat juorut eivät tarjoa vakaata pohjaa alkavalle rakkaudelle. Mikään muukaan ei suju, ja kaksikon suhde on loppumassa, ennen kuin kunnolla ehtii alkaakaan. Rauhaisaa loppua pariskunta ei saa, vaan kaikki päättyy traagisesti.
"On totta että täällä on vain autius, mutta minne muualle olisimme menneet. Kalat ja linnut ovat kuolleet, mutta velat ja korot olisivat joka tapauksessa painaneet liikaa ja kasvattaneet sydämiin kuoren. Olin onnellinen kun tapasin sinut. Mutta sitten...me olisimme kuolleet television ja pakastekaapin välissä."s.74
Kyyhky ja unikko on kirja, jonka alku paljastaa heti miten kirjan rakkaustarina tulee päättymään. Ei ole odotettavissa onnellisuutta, tai kaunista rakkaustarinaa. Tarina on rosoinen, synkkä ja kaunistelematon. Henkilöt ovat epätäydellisiä, kiihkeitä ja inhimillisiä, kaikkine piirteineen, jotka kirja ehtii piirtää lukijan eteen sen lyhyydestä huolimatta.
Pieti kertoo kirjan tarinan, jossa loppujen lopuksi ei tapahdu paljon mitään. Kirjan kieli on kaunista, kuvailevaa ja pohdiskelevaa. Välillä kohtaukset ovat arkisia tapahtumia Pietin elämästä, kun taas välillä arkinen kerronta keskeytyy ja tyyli muuttuu hyvin pohdiskelevaksi, jopa runolliseksi. Kirjan tapahtumat eivät kulje koko ajan ajallisesti järjestyksessä, mutta silti se ei ole sekava.
Pidin Kyyhkystä ja unikosta. Se on kirjoitettu jo 50 vuotta sitten, mutta se on kestänyt aikaa loistavasti. Kirjan parissa ei ollut lainkaan tylsää, vaikka tapahtumia ei niin hirveästi ole. Kaunis kieli ja upea kuvailu riittivät tekemään kirjasta kiinnostavan. Lisäksi kirja tuntuu olevan täynnä tunnetta ja kiihkoa, joka välittyy lukijalle tehden lukukokemuksesta voimakkaan.
Kyyhky ja unikko
WSOY, 1970
s.116
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti