torstai 22. marraskuuta 2018

Stephenie Meyer: Houkutus


Bella Swan muuttaa isänsä luokse Forksiin. Sateinen kaupunki eroaa hänen entisestä asuinpaikastaa, kuin yö ja päivä. Bella ei edes pidä sateesta, mutta muutto isän luo on ainoa oikea ratkaisu.
Bella aloittaa opiskelun uudessa lukiossa ja tapaa salaperäisen Edwardin. Edward vaikuttaa niin erilaiselta, kuin muut, että Bella kiinnostuu tästä suunnattomasti. Jotakin hyvin vetovoimaista nuoressa miehessä on. Kun Edwardkin tuntuu kiinnostuneen Bellasta, roihahtaa parin välille valittömästi suuria tunteita. Bellalla on vain hivenen sulateltavaa uudessa poikaystävässään, sillä tämä on vampyyri.

Houkutus on tullut luettua yläasteikäisenä moneen kertaan. Minulle Twilight oli se hirmuisen fanituksen kohde. Nyt vuosia myöhemmin päätin palata ensimmäisen osan pariin uudestaan.

On hiukan vaikea kirjoittaa arvostelua kirjasta, joka on itselleni monella tavalla tärkeä, sillä en pysty tästä kovin tasapuolista arvostelua kirjoittamaan. Houkutuksen lukeminen oli paluu monien hyvien lukuhetkien muistoihin. Toki huomaan nyt näin vuosien päästä kirjaan palatessani, että juoni ei kaikenaikaa ole maailman uskottavin. Rakastuminen tapahtuu nopeasti ja tunteet tuntuvat olevan välillä liioiteltuja.

Niin hyvä mieli tätä kirjaa lukiessa kuitenkin tuli, ettei tuollaiset liioitellut tunteet häirinneet yhtään. Forksin auringoton ja sateinen sää, kaikkialle yltävä vihreys ja hiljaiset kadut piirtyivät taas kerran eteeni. Bellan kömpelö, liikuntaa vihaava hahmo, oli edelleen sympaattinen. Joskus hän oli hyvää vertaistukea yläastetta käyvälle liikuntatuntien vihaajalle.

Houkutuksen tulen lukemaan elämäni aikana varmasti moneen kertaan, sillä se taitaa olla minulle se sarjan aloitus, joka Harry Potter ja viisasten kivi on monelle muulle. Houkutukseen voi muuten vallan mainiosti tutustua vanhempanakin, jollei kammoksu hivenen epäuskottavaa rakkaustarinaa, joka vaikuttaa paikoitellen hyvinkin siirappiselta.


Houkutus, (Twilight, 2005)
WSOY, 2005
Suom. Tiina Ohinmaa
s. 349

5 kommenttia:

  1. Olin jo ihan unohtanut tuon Bellan ja Edwardin välisen liioitellun kiihkon, joka nyt uusiuluvulla sai enemmänkin kiusaantumaan kuin oli kuvaus äärimmäisestä rakkaudesta. Nostalgisointiin nämä nuoruuden suosikit kuitenkin toimivat ja uskon itsekin vielä tarttuvani tähän teokseen useasti vuosien saatossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan kokeilla lukea myös muut osat uudestaan, niitä en lukenut kovin monesti edes nuorempana, kun tämä ensimmäinen osa oli ehdottomasti parasta. :)

      Poista
  2. Onpa mukava lukea pitkästä aikaa jonkun Twilight-fanin kirjoitus tästä sarjasta. Itse en voinut enää nauttia sarjasta paneuduttuani siihen yhden kandin ja yhden gradun verran ja tongittuani epäkohtia jokaisen kiven alta :D Musta Bellan tunteet eivät ole niinkään liioiteltuja tai liian nopeita, sillä ehkä etenkin juuri noin nuorena tunteet vaan saattavat syttyä hyvinkin äkisti ja hyvin voimakkaina. Mukana on tietysti Edwardin vetovoima vampyyrina; Edward vetää Bellaa puoleensa enemmän kuin ihmispoika, jolloin tunteet saavatkin näkyä erityisen voimakkaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa harmi, että sinulta on tavallaan viety nautinto tästä loistokirjasta. :( Minäkin muistan vallan mainiosti, ettei tuo rakkaustarina tuntunut nuorempana lainkaan liioitellulta, eikä varsinkaan epäuskottavalta. :D

      Poista
    2. Sepä se. Iän myötä muuttuu miten joitain teoksia luemme :D Minkä vuoksi onkin jännä palata sellaisiin teoksiin, joista nuorena on pitänyt oikein kovasti ja katsoa, onko niissä vielä kaikupohjaa.

      Poista