torstai 17. huhtikuuta 2014

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut


Paholaisen pennut on kolmas osa Hilja Ilveskero -sarjasta.

Hilja työskentelee liikemies Usko Syrjäsen tulevan nuoren venäläisen morsiamen Julia Gerboltin henkivartijana. Hän yrittää päättää keneeen kannattaa luottaa, mutta ei luota oikein kehenkään. Hän kohtaa rakastettunsa David Stahlin, yrittää saada Syrjäsen apurin ja hänen väliseen suhteeseen selvyyttä ja selvittää Davidin ystävän Jaan Randin menneissyyttä.
Hänellä on myös vaikeaa ihmisten kanssa joihin luotaa. Hiljalle tärkeäksi muodostunut ystävyyssuhde poliisi Teppo laition kanssa on loppumassa, sillä Laitio pyytää Hiljan apua. Myös Hiljan isä on vapautumassa vankilamielisairaalasta ja Hilja pelkää sisarensa Vanamon puolesta.

Nyt on viimeinenkin Hilja Ilveskero -sarjan osa luettu, voisi kai sanoa, että onneksi. Sarja ei ollut minun mieleeni, mutta luin kaikki osat, jotta sain kunnollisen loppu ratkaisun ja tietää minua sarjassa kiinnostaneen asian, eli kuka on hyvis ja kuka pahis.
Paholaisen pennut oli mielestäni liian samanlainen, kuin aikaisemmatkin osat. Ilves vertaukset ja unet alkoivat ärsyttää jo ensimmäisessä osassa ja ne jatkuivat myös tässä. Henkilöt olivat epäuskottavia, enkä päässyt eläytymään kirjaan, sillä kaikki oli niin sekavaa ja koko juoni levällään loppuun asti. Lopussa iski vielä suuri pettymys. Tämänkö takia luin kaikki kolme kirjaa, joista en pitänyt? Olen huono lopetamaan kirjan kesken, sillä aina minua kuitekin kiinnostaa miten kaikki päättyy.

En tästä arvostelusta kovin pitkää nyt kirjoita, sillä suurin tunne on helpotus, kun lukematon viimeinen osa ei enää kummittele lukulistalla. Minua ärsyttäviä asioita voisin alkaa kuvailemaan tarkasti, mutta parempi siirtyä lukemaan uutta kirjaa ja unohtaa tämä, joka lukuiloa vähän latisti.

HenkivartijaOikeuden jalopeura


Paholaisen pennut
Tammi, 2012
s. 415
Kansi: Markko Taina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti