Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Toimittaja Vatanen on työmatkalla työkaverinsa kanssa. Matkalla he törmäävät autollaan pieneen jäniksenpoikaseen. Vatanen ryntää metsään etsimään haavoittunutta jänistä. Tästä alkaa Vatasen uusi elämä. Hän on kyllästynyt vanhaan mitäänsanomattomaan ja tylsään elämäänsä, nalkuttavan vaimonsa kanssa.
Kirjassa seurataan Vatasen ja hänen uuden ystävänsä jäniksen seikkailuja ympäri Suomea ja hiukan ulkomaillakin.

Jäniksen vuosi on ollut jo kauan lukulistallani, mutta en ole aikaisemmin vain innostunut aloittamaan kirjaa. Nyt viimein luin tämän tunnetun kirjan, jonka lukemiseen ei paljon aikaa mennyt. Jäniksen vuosi on aika lyhyt ja kevyt, mutta täynnä tapahtumia. Kirja vaan menee eteenpäin tapahtumasta toiseen, ilman sen suurempia pohdiskeluja.
Vatanen on päähenkilö, joka on hyvin päättäväinen ja osaa tehdä käsillään yhtä sun toista. Vatanen jää kuitenkin jotenkin etäiseksi itselleni. Lukiessani päähäni syttyi kysymys miksi? Miksi Vatanen päättää luopua normaalista elämästään? Miten hän päätyy päätöksiin joita matkallaan tekee, niin että niiden eteen kannattaa nähdä niin paljon vaivaa, kuin Vatanen näkee? Asiat eivät oikein selviä kirjassa, kaikki vaan tapahtuu. Aluksi Vatasesta sai pehmon kuvan, mutta kirjan edetessä huomaa, hyvin miehekkään ja kovankin puolen hänessä.
Kirjan äärellä on kuitenkin helppo heittää muut ajatukset pois ja jos ei mieti liikaa, että kaikelle pitäisi olla jokin syy, on tarina oikein hyvä. Kirjassa on hauskoja kohtauksia, mutta myös hieman surullisempia, vaikkei missään vaiheessa minulle ainakaan tullut kovin surullista oloa lukemastani.
Kirjasta tehdyn elokuvan olen nähnyt useampaankin kertaan, mutta viime kerrasta on jo niin paljon aikaa, etten oikeen enää muista, kuin satunnaisia kohtauksia, joten en voi kirjan tapahtumia siihen verrata.


Jäniksen vuosi
WSOY, 1975
s.190
Kansi: Seppo Polameri