Jenny Fagerlund: Kesän suuret ja pienet salaisuudet

 

Moa perii isoäitinsä asunnon. Asunto on kulahtanut, mutta hyvällä paikalla. Tosin ei sellaisella paikalla, johon he yhdessä miesystävänsä Rubenin kanssa ovat suunnitelleet muuttavansa. Niinpä asunto on myytävä. Moa alkaa viettää aikaa asunnolla, sillä se helpottaa paikan kuntoon laittamista. Yllättäen Moa alkaa saada isoäidiltään kirjeitä, jotka paljastavat niin isoäidin salaisuuksia kuin herättelevät ajatuksia moan omasta elämästä. Huomaamattaan Moa alkaa nähdä elämänsä aivan uudesta kulmasta.

"Hän mietti mummin kirjettä. Mummi oli pyytänyt, että hän kävisi kaiken kunnolla läpi. Moa huokaisi, nousi sängyltä ja avasi vaatekaapin."s.64

Kesän suuret ja pienet salaisuudet on kertakaikkisen ihana viihdekirja! Yleensä minua ärsyttää suuresti kirjoissa juonenkäänteet, jotka selviäisivät sillä, että ihmiset vain viitsisivät puhua toisilleen, mutta tässä kirjassa se ei ärsyttänyt, vaikka oikeastaan koko juoni rakentui sille, että kaikilla hahmoilla oli salaisuuksia. 

Kirjan tunnelma on lempeän kaunis. Moan elämää ja itsensä löytämisen matkaa on ihana seurata, ja viihdyin tarinan parissa loistavasti. Tästä tuli hetkessä yksi lemppareistani viihdekirjojen joukossa. Kirjassa on paljon arkea ja ihan normaalia elämää, mutta myös pikkuhiljaa auki punoutuvia salaisuuksia menneisyydestä. Kirja muistuttaa lempeästi siitä, että vaikka lähimmäisesi ei aina valittaisi jostakin, voi hän silti käydä läpi monenlaista elämässään, hyvinkin vaikeita asioita. Samalla tämä tarjoaa kauniin tarinan suunnan muutoksesta, vaikka kaikki periaatteessa olisikin hyvin. Tarinasta löytyy myös villakoira, joka ihastuttaa pelkällä olemassaolollaan.

Kesän suuret ja pienet salaisuudet, (Mitt hemliga liv, 2020)

Gummerus, 2022

Suom. Antti Saarilahti

Kannen suunnittelu: Emma Graves

s.304

Holly Black: Julma prinssi

 

Jude on elänyt jo vuosia keijumaailmassa, johon hänet lapsena kaapattiin siskoineen. Keijumaailma ei ole ihmiselle helppo paikka elää, sillä ihmisiä halveksutaan, ja keijumaailman monet houkutukset pistävät helposti pään pyörälle, pahimmassa tapauksessa ne voivat johtaa jopa kuolemaan. Jude päätyy kuitenkin mukaan keijujen hovin juonitteluihin, jotka johtavat kohti pelottavia käänteitä. 

"Vihaan heitä. Vihaan heitä kaikkia niin paljon. Hetkeen en tunne kuin hehkuvaa raivoa, joka polttaa kaikki ajatukseni tuhkaksi. Vedän peitettä tiukemmin harteideni ympärille tärisevin käsin ja annan Locken johdattaa minut metsään."s.105

Julma prinssi aloittaa Ilman väki -sarjan.

Tämän kirjan luettuani ajatukseni keijuista ja keijumaailmasta on hyvin erilainen kuin ennen kirjaa. Kirjan nimessä oleva julma-sana kuvaa paljon muutakin kuin pelkkää prinssiä. Keijut eivät tunnu olevan erityisen lämmintä ja hyväsydämistä porukkaa, sillä oveluus, julmuus, viekoittelu, murhat, kostot ja muut yhtä positiiviset asiat täyttävät heidän arkeaan kaiken juhlinnan ohella tietysti. Keijujen ulkonäkö yllätti myös, samoin kuin ruokakuvailut sun muut yksityiskohdat, jotka luovat keijumaailmasta ja sen asukkaista synkän kuvan. 

Jude on päähenkilö, jonka ajatukset eivät ihan ymmärrettävästi ole erityisen lämpimiä. Onhan hän kasvanut halveksittuna keijujen joukossa. Oli hän kuinka hyvä tahansa, arvostusta ei heruisi. Tuo kovakuorinen, vihainen ja synkkä päähenkilö tekee kirjasta mahtavan. Minusta hänen hahmostaan on saatu niin paljon kaikkea esiin, vaikka sellainen itsekeskeinen vihaisuus onkin eniten esillä. Taustalla häilyy niin paljon muutakin, joka tulee esiin hänen teoissaan. 

Keijumaailma on myös kiinnostava paikka ja olisin sen yksityiskohdista mieluusti lukenut paljon lisääkin, mutta maailmanrakennuksesta oli kaikki pitemmät selostukset jätetty pois ja lukijan on pärjättävä pienemmillä yksityiskohdilla, joita sentään onneksi riittää. Fantasiakirjaksi tämä onkin melko lyhyt ja nopealukuinen. Kirja loppuu mielenkiintoisesti ja saa odottamaan lisää. 

P.S. Pysykäähän kaukana jos keiju sattuu tarjoamaan omenaa.

Julma prinssi, (The Cruel Prince, 2018)

Karisto, 2024

Suom. Suvi Kauppila

s.359

Elly Griffiths: Korppikuningas

 

Arkeologi Ruth Galloway saa kuulla entisen opiskelukaverinsa kuolemasta. Uutinen järkyttää, mutta vielä enemmän hän kauhistuu saadessaan tietää tämän löytäneen jotakin suurta ja merkittävää juuri ennen kuolemaansa. Ruth lähtee Blackpooliin tutustumaan tähän mystiseen löytöön, mutta saa kohdata ahdistavaa uhkailua ja vastustusta. Miksi löytöä ei haluta tutkia, ja oliko ystävän kuolema sittenkaan onnettomuus?

"Kirjassa kerrotaan, että korppeja on kauan pidetty huonona enteenä niiden mustan höyhenpeitteen, raakkuvan äänen ja raadonsyönnin takia. Kiva, Ruth ajattelee. Ehkä en hanki sellaista lemmikiksi."s.56

Korppikuningas on Ruth Galloway -dekkarisarjan viides osa. 

Arkeologiaa, historiaa ja nykypäivän rikoksia on jälleen tarjolla kun Ruth paneutuu uuden löydön pariin. Tuttuun tapaan hän ja komisario Nelson päätyvät uuden nykypäivään sijoittuvan rikoksen pyörteisiin arkeologisen löydön kautta. Tällä kertaa tosin sarjasta tutut Norfolkin maisemat vaihtuvat tilapäisesti Blackpoolin huvipuistokaupunkiin.

Ruthista on tullut jo hyvä tuttu ja oli mukava palata hänen elämänsä pariin. Kirja on tasapainoinen kokonaisuus sujuvaa viihdettä, joka tarjoaa suhdekiemuroita, lapsiarjen ja työn yhdistämistä, arkeologiaa ja viharyhmiä. Höysteenä on juuri sopivasti mystisyyttä ja taruja. 

Sarjan muiden osien tapaan tämänkin tarinan loppuhuipentuma on hurja ja täynnä jännitystä. Vaikka olenkin jo ollut sitä mieltä, että ehkä ihan aina Ruthin ei olisi uskottavaa päätyä kirjan lopussa niin täpäriin tilanteisiin. 

Korppikuningas, (Dying Fall, 2013)

Tammi, 2019

Suom. Anna Kangasmaa

s.372

Anu Joenpolvi: Rakkautta ja raekuuroja

 

Marleena saapuu Rantakylään suhdekiemuroista siipeensä saaneena. Hän on saanut määräaikaisen työn leipomosta tuotekehittäjänä. Rantakylään muutto tosin ei suju suunnitelmien mukaan, sillä vuokra-asunnossa on tapahtunut vesivahinko, eikä tarjolla ole muuta paikkaa kuin ränsistynyt asunto vanhan kyläkoulun yläkerrassa. kaiken lisäksi Marleena luulee tunnistavansa naapuriasunnon miehen menneisyydestään.

"Murhatarina oli synkkä, ja loppuun päästyäni minun oli pakko sytyttää valot joka huoneeseen vessassa käyntiä varten. Sitten makasin peiton alla kuunnellen korvat herkkinä ylimääräisiä risahduksia. Uni ei tullut."s.73

Rakkautta ja raekuuroja on itsenäinen toinen osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta. 

Maalaisromanttisten sarjojen lukeminen on harmikseni tänä kesänä jäänyt olemattomaksi, mutta onneksi ehdin kuitenkin kurvata vielä Rantakylän maisemiin kesän lopulla. 

Ja mitkä ihastuttavat maisemat tämä tarjosikaan! Vanhan kyläkoulun ränsistynyt asunto on ihana miljöö, vaikka sen sisustusta kuvattaisiin kuinka kamalaksi. Pienet kävelyt järvimaisemiin olivat myös mieluisat. 

Teksti on sujuvaa, ja sopivan arkista. Pidin tästä osasta valtavasti, sillä elämän tavallisia hetkiä, kuten työntekoa ja istutusten hoitoa kuvattiin tarpeeksi. Ne arkiset hetket maaseudulla kun ovat omia suosikkiasioitani näissä maalaisromanttisissa kirjoissa ja ne itse romanssit sitten ihan toissijaisia. Tuo romantiikkapuoli olikin jälleen melko ennalta-arvattavaa, vaikka sitä odotellessa olikin ihan hauskoja ja jänniä tilanteita. 

Rakkautta ja raekuuroja

Karisto, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.270

Arja Puikkonen: Liitopoika

 

Aku joutuu vaihtamaan koulua kiusaamisen takia, mutta uusi koulu ahdistaa myös. Akua on kiusattu rankasti harrastusten takia, sillä hän pitää ompelemisesta ja muista asioista, joista poikien ei kiusaajien mukaan kuulu pitää. Aku tienaa jopa hieman rahaa käsitöitä tekemällä, ja näiden kautta hän tutustuu keppihevosharrastajiin. 

"-Tuossa pihassa on yhdellä tytöllä esterata, Maaria viittasi kohti orapihlaja-aidan kätkemää pihaa. -Me voitaisiin kysyä lupa ja mennä joku päivä sinne hyppäämään. Liitopoika hyppää tosi kivasti."s.36

Liitopoika on kiinnostava kirja keppihevosharrastuksesta, mutta myös monesta muusta aiheesta.

Kirjassa käsitellään harrastuksien tärkeyttä, kiusaamista, uskallusta olla oma itsensä ja sitten sitä keppihevosharrastusta. Tarina on lyhyt, nopea ja helppolukuinen, joten aiheesta kiinnostuneille nuorille kirja on varmaan helposti lähestyttävä. 

Minusta kirjassa oli kivoja yksityiskohtia kiinnostavista harrastuksista, ja sitä luki kyllä mielellään. Kirjan lyhyyden takia kirja ehtii vain raapaista pintaa kaikista tarinan aiheista. Kuitenkin mukaan on saatu lyhyitä, mutta tarkkanäköisiä kohtauksia arjesta, jotka kertovat paljon, mutta nopeasti, kuten Akun ja äidin väliset keskustelut. 

Liitopoika

Karisto, 2019

Kansi: Mari Villanen

Kannen kuva: Jussi Puikkonen

s.138

S. K. Rostedt: Kahden veren tytär

 

Moorna elää ankeaa elämää kuninkaankaupungissa maksettuna seuralaisena. Edes prinssin suopea huomio ei poista työn huonoja puolia, eikä varsinkaan sitä ulkopuolisuuden tunnetta ja huonoa kohtelua, jota Moornan puoliverisyys saa aikaan. Ihmisen ja haltian jälkeläisenä eläminen on jatkuvaa korvien piilottelua ja ilkeiden katseiden väistelyä. 

Sitten huhut demonien palaamisesta lähtee liikkeelle. Kuningas päättää elvyttää vanhan uhriperinteen näyttääkseen kansalaisille, että demonit ovat heidän hallussaan, mutta ovatko ne tosiaan? 

Hirveiden tapahtumien päätteeksi Moorna päätyy vaikealle matkalle röykeän haltian, Caidaksen kanssa.

"Moorna oli katkera ja murrettu tyttö, jokakuitenkin pystyi vielä suremaan viattoman puolesta. Hänen punoittavat, juovaiset kasvonsa lupasivat poltettua maailmaa."s.140

Kahden veren tytär on Remena nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuvan Moorna -trilogian ensimmäinen osa. 

Tämä on nopealukuista ja vetävää fantasiaa, jossa sivut kääntyvät melkeinpä itsestään. Niinpä kirjan sivumäärää ei kannata pelätä, sillä tämä on fantasiaksi hyvin helppolukuista. Maailmaan pääsee helposti sisään, eikä sen koukeroita ole vaikea käsittää. 

Pidin tästä kirjasta paljon. Tarina koukuttaa ja luistaa eteenpäin ilman ongelmaa. Maailma ja etenkin sen demonit ovat ihanan mielikuvituksellisia ja kuvailu riittävää. Synkkyyttä ja huumoria on juuri sopivassa suhteessa. Tässä nimittäin on kyllä monia rankkoja aiheita ja tapahtumia, kuten monenlaista väkivaltaa, kuolemaa ja eriarvoisuutta, mutta myös hihittelyä aiheuttavaa sanailua ja höpsöjä tilanteita. Tietysti myös sitä romantiikkaa on mukana sopivassa määrin. Olen sitä mieltä, että jos romanttisille kirjoille jaettaisiin palkintoja niissä käytetyistä hellittelynimistä, olisi tämän kirjan ehdottomasti voitettava. 

Moornan elämään ja ongelmiin päästään hyvin kiinni tarinan aikana, ja tämän ensimmäisen osan pääpaino pysyykin Moornan asioiden selvittelyssä. Itse fantasiamaailman ongelmia ja mahdollisia tulevia konflikteja vasta raapaistaan pinnasta, joten niistä lisää sitten jatko-osissa. 

Kahden veren tytär

Otava, 2024

Kansi ja kartta: Emmi Kyytsönen

s.509

Elina Pitkäkangas: Sang

 

16-vuotias Dawei asuu köyhässä vuoristokylässä ja tekee parhaansa tienatakseen edes muutamia roposia, joilla maksaa omaa, sekä ottosisarustensa velkaa valtiolle. Eräänä yönä Dawei päätyy rahaa tienatessaan hommaan, jonka ikävät seuraukset kantavat pitkälle. Dawei joutuu jättämään rakkaan kotiseutunsa ja päätyy Valkoisen Tiikerin klaanin hallitsemalle alueelle. 

"Aivan kuin aikamme ihmiset olisivat kumartaneet Mustien sateiden uhreille parhaalla osaamallaan tavalla. Se tuntui välittämiseltä. Näytti Fusangista puolen, jollaista en ollut nähnyt."s.228

Sang on kuvitteellisen Itä-Aasian tulevaisuuteen sijoittuvan Sang-duologin ensimmäinen osa. 

Sang on niin intensiivinen, monipuolinen, rikas ja tunteita herättävä tarina, ettei tähän kirjoitukseen saisi millään mahtumaan kaikkia sen herättämiä ajatuksia ja hienouksia. 

Pääasia on kuitenkin se, että Sang on upea! (Niin ulkonäöltään kuin sisällöltäänkin.) Tässä on upeasti luotu maailma, jonka maisemat, kulttuuri ja elämäntapa on runsasta, tarkoin mietittyä ja upean elävästi kuvattua. Tätä kirjaa lukiessa oikea maailma katoaa täysin ympäriltä ja itsensä löytää Fusangin mielettömistä maisemista. 

Upean maailmanrakennuksen lisäksi kirjasta löytyy sujuvasti etenevä tarina, joka on riipaiseva. Elämä ei ole helpoimmillaankaan helppoa köyhälle, mutta vielä vaikeampaa se on viittomakieliselle Daweille, joka päätyy väkivaltaisten ja julmien tapahtumien pyörteisiin. Kaikkia Dawein kohtaamia kamaluuksia ei pystynyt kuivin silmin lukemaan. Kirja sisältää kauniita, vauhdikkaita, mutta myös hyvin raakoja kohtauksia. Kaiken keskellä on kuitenkin myös paljon rakkautta, niin perhettä ja ystäviä kohtaan, kuin myös romanttisessa mielessä. 

Sang

WSOY, 2022

Kansi: Kaisu Sandberg

s.496