Moorna elää ankeaa elämää kuninkaankaupungissa maksettuna seuralaisena. Edes prinssin suopea huomio ei poista työn huonoja puolia, eikä varsinkaan sitä ulkopuolisuuden tunnetta ja huonoa kohtelua, jota Moornan puoliverisyys saa aikaan. Ihmisen ja haltian jälkeläisenä eläminen on jatkuvaa korvien piilottelua ja ilkeiden katseiden väistelyä.
Sitten huhut demonien palaamisesta lähtee liikkeelle. Kuningas päättää elvyttää vanhan uhriperinteen näyttääkseen kansalaisille, että demonit ovat heidän hallussaan, mutta ovatko ne tosiaan?
Hirveiden tapahtumien päätteeksi Moorna päätyy vaikealle matkalle röykeän haltian, Caidaksen kanssa.
"Moorna oli katkera ja murrettu tyttö, jokakuitenkin pystyi vielä suremaan viattoman puolesta. Hänen punoittavat, juovaiset kasvonsa lupasivat poltettua maailmaa."s.140
Kahden veren tytär on Remena nimiseen fantasiamaailmaan sijoittuvan Moorna -trilogian ensimmäinen osa.
Tämä on nopealukuista ja vetävää fantasiaa, jossa sivut kääntyvät melkeinpä itsestään. Niinpä kirjan sivumäärää ei kannata pelätä, sillä tämä on fantasiaksi hyvin helppolukuista. Maailmaan pääsee helposti sisään, eikä sen koukeroita ole vaikea käsittää.
Pidin tästä kirjasta paljon. Tarina koukuttaa ja luistaa eteenpäin ilman ongelmaa. Maailma ja etenkin sen demonit ovat ihanan mielikuvituksellisia ja kuvailu riittävää. Synkkyyttä ja huumoria on juuri sopivassa suhteessa. Tässä nimittäin on kyllä monia rankkoja aiheita ja tapahtumia, kuten monenlaista väkivaltaa, kuolemaa ja eriarvoisuutta, mutta myös hihittelyä aiheuttavaa sanailua ja höpsöjä tilanteita. Tietysti myös sitä romantiikkaa on mukana sopivassa määrin. Olen sitä mieltä, että jos romanttisille kirjoille jaettaisiin palkintoja niissä käytetyistä hellittelynimistä, olisi tämän kirjan ehdottomasti voitettava.
Moornan elämään ja ongelmiin päästään hyvin kiinni tarinan aikana, ja tämän ensimmäisen osan pääpaino pysyykin Moornan asioiden selvittelyssä. Itse fantasiamaailman ongelmia ja mahdollisia tulevia konflikteja vasta raapaistaan pinnasta, joten niistä lisää sitten jatko-osissa.
Kahden veren tytär
Otava, 2024
Kansi ja kartta: Emmi Kyytsönen
s.509
Kuulostaa kiinnostavalta! Taidanpa napata tämän kirjan mukaan kunhan saan sen lainattua kirjastosta! 😊 Onko muita saman tyyppisiä kirjoja suositeltavana?
VastaaPoistaKiva kuulla! :) Jennifer L. Armentroutin Verestä ja tuhkasta on aiheeltaan aika saman tyylistä, mutta kirja ei ole yhtään näin sujuvasti etenevä kuin tämä. (hyvä kirja kuitenkin, jos hiukan hitaampi tempo ei haittaa.) Ja sitten suosittelen ehdottomasti Sarah J. Maasin Okaruussujen valtakuntaa.
PoistaKiitos suosituksista! 💖Tätä kirjaa odotellessa pitääkin vilkaista jos ne olisi nopeammin lainattavissa! :)
PoistaKiitos sujuvasta arvostelusta, kiva lukea aina muiden mielipiteitä jälkikäteen kirjasta! 💐😊Tartuin tähän kirjaan innostuneena, alku ja kirjoitustyyli vaikuttivat kiinnostavilta. Pidin demoneista, Moornan ahdistuksen ja katkeruuden kuvauksesta. Jokin muu genre olisi kuitenkin sopinut kirjalle paremmin, sillä nyt se hukkuu romantasiakliseisiin eikä oikein uskalla viedä ideoitaan pidemmälle... esim. vaikka Moorna on halveksittu puoliverinen ja altavastaaja, hänestä leivotaan "erityinen" ja vastustamaton kaikille miehille. Ristiriita syntyykin siitä, miten juoni ja maailma hahmoon toistuvasti reagoivat.
VastaaPoistaPakotettua seksityö myös tuntuu vihjailevan lukijalle ihan eri asuoita kuin sen pitäisi... Kirja ratsastaa rankalla teemalla, mutta siistii sen lähinnä pelkäksi kauniisiin mekkoihin verhotuksi glamouriksi seuralaistyöksi, välineenä Moornan erityisyyden korostamiselle. Moorna kärsiikin genrelle tyypillisestä, sievistelevästä Koskematon huora -ristiriidasta: hän on paperilla huippuunsa koulutettu seuralainen joka osaa tyydyttää vaativammatkin tarpeet, mutta käytökseltään epärealistisen viaton ja herkkä "naapurintyttö", jotta lukijan olisi helppo samaistua häneen "puhtaana" sankarittarena ja jotta mies voisi pelastaa hänet.
Lopullinen syy keskenjättämiseen oli kuitenkin miespäähenkilö. Caidaksen pitäisi olla jo maailmaa nähnyt haltia, mutta hänen ylimielinen käytöksensä naisia ja muita kohtaan on pelkkää kiukuttelevan teinin uhoa. Caidaksen Moornaan kohdistamat omavaltaiset koskettelut, kaulaan tarttuminen ja sänkyvitsit vain ohitetaan ilman, että Moorna, joka on ollut jo valmiiksi alistettussa asemassa pakosta, reagoi tai käsittelee sitä sisäisesti. Hahmojen ei tarvitse olla täydellisiä, mutra vaikka taustalla olisi itsevihaa tai luvassa hahmonkasvua (genren tyypillinen enemies-to-lovers-trooppi), muiden naisten huono kohtelu vei vain mieheltä kaiken vetovoiman. Käytös oli lopulta niin tahattoman koomista, että annoin olla. :D