sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Timo Sandberg: Kihokki


Kihokki on ensimmäinen osa Timo Sandbergin rikosromaanisarjassa.
 Naisystävysten Anitan ja Orvokin Ruotsin-risteily päätty ikävästi, kun toisen ystävyksistä epäillään pudonneen mereen. Poliisit epäilevät itsemurhaa, mutta Anita on asiasta eri mieltä. Anita haluaa selvyyden ystävänsä kohtalolle, vaikka hänellä itselläänkin on ongelmia teini-ikäisen tyttären, ja uuden miesystävänsä kanssa. Kun tutkimukset eivät tunnu etenevän, Anita päättää pyytää apua vanhalta tuttavaltaan komisario Erkki Heittolalta, vaikka paikallinen poliisi onkin kiireinen kaupungin huumeongelmia setviessään.

Miksi ihmeessä en ole ennen lukenut Timo Sandbergia? :D Menee ehdottomasti parhaitten lukemieni dekkarikirjailijoiden joukkoon, ja sarjan muut osat lukulistalle. Pitää vaan toivoa, että ne muut osat ovat yhtä hyviä.
Kirja eteni hyvin, ja piti otteessaan alusta loppuun asti. Seksiäkin kirjassa oli aika paljon. Hahmot olivat hyvin kuvailtuja, ja mielenkiintoisia. Mukaan mahtui monenmoista porukaa kuten oikutteleva teinityttö, kompleksinen runoilija miesystävä, podattu entinen miesystävä, ja monia muita mielenkiintoisia persoonia. Lempihahmoa en osaa valita.
Kihokki on aika lyhyt kirja, joten juoni etenee vauhdilla, mukana pysyy silti loistavasti.
Suosittelen lukemaan, jos haluaa loistavaa kotimaista jännitystä. Tähän kun tosiaan löytyy jatkoakin, niin ei tarvitse vain yhteen tyytyä. :)


Kihokki
Karisto, 2002
s.260

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ally O'Brien: Agentti


Tess Drake on 36-vuotias kirjallisuusagentti, jonka tavoitteena on  perustaa oma yritys. Kun kyse on miehistä ajattelee Tess lähinnä alapäällään, jonka ansiosta hän onkin onnistunut töppäämään niin ystävä- kuin työsuhteissakin. Tessin pomon kuoltua epämääräisissä olosuhteissa, ja uuden pomon astuessa johtoon, tuntuu oman yrityksen perustaminen entistä paremmalta. Kaikki ei kuitenkaan suju mutkitta. Tessiä epäillään pomonsa murhasta, ja tulevan yrityksen asiakkaat kääntävät hänelle selkänsä.

Näin agentin kirja-arvostelun vanhassa lehdessä, ja se vaikutti niin hyvältä, että piti se itsellekkin etsiä luettavaksi. Oli taas todella onnistunut kirja valinta. Agentissa selvitellään murhaa, joka tuo juoneen trillerimäisyyttä, mikä mielestäni erottaa tämän muista hömppä kirjoista. Tess on hyvin erilainen päähenkilö, kuin muissa lukemissani chick lit kirjoissa, hän on rääväsuinen, äijämäinen, eikä juurikaan jää vatvomaan tekemiään töppäyksiä. Hänellä on paljon vihamiehiä, mutta myös muutama todella hyvä ystävä. Yhtenä loistavana hahmona pidän Tessin asiakasta Oliver Howardia, josta kirjassa oltaisiin voitu kertoa enemmänkin.
Agentti oli leppoisaa luottavaa, jonka huumori minua ainakin nauratti. Vaikka kirjassa pyöriskellään vaikeiden asioiden parissa, ei se mielestäni ole yhtään ankea, vaan hyvin leppoisa. Myöskään romantiikkaa kirjasta ei hirveämmin löydy. Kirjan loppu oli melko ennalta arvattava, mutta todella vauhdikas, ja jopa superkova Tesskin murtuu.

P.S. Ally O'Brienin takaa paljastuu kaksi kirjailijaa, Brien Freeman ja Ali Gunn.


Agentti (The Agency, 2008)
Otava, 2010
Suom. Lotta Toivanen
s.383

torstai 1. marraskuuta 2012

Donna Leon: Ystävä sä lapsien



Lastenlääkäri joutuu yöllä hyökkäyksen kohteeksi, kun kolme miestä tunkeutuu lääkärin kotiin, mukiloi hänet ja vie hänen puolitoistavuotiaan poikansa. Komisario Brunetti kutsutaan tapaamaan häntä. Brunetti alkaa tutkimaan juttua, vaikkei se poliiseille kuulukkaan. Pikkuhiljaa Brunetille alkaa paljastumaan maailma, jossa rahanhimoiset vanhemmat myyvät lapsiaan lapsettomuudesta kärsiville pareille.

Ystävä sä lapsien kuuluu komisario Guido Brunettin tutkimuksia sarjaan, josta tämä oli ihan ensimmäinen jonka olen lukenut.
Kirja eteni rauhallisesti, eikä rikoksen ratkaisemisella tuntunut olevan kiire, vaan aina oli hyvää aikaa mennä kahville tai syömään. Ei tästä mitään lempikirjaa tullut, mutta ihan luettava tämä kuitenkin oli. Brunettin luonteenseen pääse tutustumaan ainakin jotenkin, ilmeisesti ihan tarpeeksi, kun ei jäänyt häiritsemään. Jos kirjalta haluaa paljon vauhtia, niin tässä sitä ei ollut, ja jännittäviä tilanteitakin mieleen jäi vain yksi. Loppuun olin aika pettynyt, kun odotin hieman selkeämpää päätöstä. Jollakin tavalla aiheeseen olisi pitänyt mielestäni päästä syvemmälle, tämä jäi jotenkin vaiheeseen, mutta oli kuitenkin rentouttavaa luettavaa. Täytyy lukea joskus joku toinen Donna Leonin kirja, niin saa vertailukohteen.


Ystävä sä lapsien (Suffer the Little Children, 2007)
Otava, 2009
suom. Kristiina Rikman
s.280

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sophie Kinsella: Muistatko minut?





Lexi Smart joutuu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalasta, unohtaneena 3 vuotta elämästään. Hän luulee elävänsä yhä vuotta 2004, ja olevansa huonopalkkainen toimistotyönteki, jota kutsutaan töröhampaaksi. Todellisuudessa on jo vuosi 2007, hän on 28 vuotias kaunis osastonjohtaja, hänellä on miljonääri mies ja upea asunto. Hän uskoo kaiken olevan täydellisen ihanaa, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan todellisuus alkaa selvitä Lexille, kun kuviohin putkahtaa mies joka tuntuu tietävän paljon hänen todellisesta elämästä.

Luin taas lisää Kinsellaa, kun halusin loman loppuun jonkun kirjan josta varmasti pitäisin, ja niin pidinkin. Kinsella osaa kirjoittaa todella hyvin, ja hauskasti chic litiä. Tässä kirjassa juoni oli aika ennalta arvattava, vaikka loppu olikin erilainen kuin kuvittelin, kuitenkin juoni on todella hauska ja koukuttava. Kinsellan kirjoissa minulle on muutekin tärkeämpää hulvaton meininki ja yksityiskohdat.  Lukemista ei malttaisi millään lopettaa edes hetkeksi, kun aina pitää saada selville, että mitäs sitten tapahtuu. Alussa kiinnitin huomiota hän sanoihin, jotka kirjassa oli suomenettu sanaksi se, en tiedä miten alkuperäisessä versiossa Kinsella on kirjoittanut, mutta unohdin asian melkein heti, eikä se minua häirinnyt myöhemmin.
Hahmot olivat jälleen hulvattomia, niinkuin Kinsellan kirjoissa yleensäkin.
Kaikenkaikkiaan loistavaaa viihdettä.


Muistatko minut? (Remember me?, 2008)
WSOY, 2009
suom. Kaisa Kattelus
s.450

tiistai 16. lokakuuta 2012

Z. Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari




Linnaisten kartanon viheriä kamari kertoo tarinan Littow-Lithau sukujen salaisuuksista ja elämästä.
Kirja kertoo aatelisneitojen Annan ja Ringan suhteista, monien kosijoiden keskellä, sekä heidän isänsä eversti paroni Kaarle Sigismund Littowin kamppailusta, että hänen tyttärensä naisivat oikeat miehet. Kaarle Sigismund Littow kutsuu Helsingistä arkkitehdin tekemään parannuksia Linnaisten kartanoon. Arkkitehdin saapumisen jälkeen viheriän kamarin, ja sukujen salaisuudet alkavat paljastumaan.

Tällä kertaa päädyin lukemaan Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriän kamarin. Kirjassa oli ihana tunnelma, talvisen kylmä, ja hämärä, joka teki juonen kummitusjutusta jännittävän. Myös paikkojen tarkka kuvailu ja sujuva tarinan kerronta lisäsivät juonen jännittävyyttä.
Pääasiassa kirja oli mielestäni hauska, johtuen yhdestä kosijasta kapteeni Winterloosta, ja hänen hauskasta rönsyilevästä luonteestaan. Perheen musta villakoira Mefisto toi kirjaan kotoisuutta, minusta kun on aina kiva löytää kirjasta jokin eläin.
Suosittelen lukemaan, kirja on aika nopeatempoinen, ja juoni selkeä ja viihdyttävä. Kyllähän niitä onnellisia rakkaustarinoitakin sinne mahtui.:) Hahmot olivat myös hyvin esitelty. Itse en ole kirjasta tehtyä elokuvaa katsonut, mutta pitääpä muistaa joskus etsiä, jos olisi yhtä hyvä kuin kirja.


Linnaisten kartanon viheriä kamari (Grönä kammaren i Linnais gård, 1859)
WSOY, 1928
suom. Ilmari Jäämaa
s. 205

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Melissa Bank: Täydellinen juttu




Täydellinen juttu kertoo juutalaisen Sophie Applebaumin elämästä. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aikana Sophie kasvaa 12- vuotiaasta tytöstä 36- vuotiaaksi naiseksi. Kirjassa Sophie etsii omaa täydellistä juttuaan. Mukaan mahtuu monenlaisia miessuhteita, inhottavia työpaikkoja, sekä kaveri- ja perhesuhteiden käsittelyä.

Tässä on kirja josta minä en pitänyt, en sitten yhtään. Kansi oli mielenkiintoinen ja sain käsityksen, että kirja olisi todella viihdyttävää ja hauskaa hömppää, mutta minussa tämä ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ei naurattanut tai itkettänyt, lähinnä tylsistytti.
 Minulle on tärkeää kirjaa lukiessa, että hahmoihin tutustutetaan, mutta tässä kirjassa todella harvasta hahmosta sai edes pienen otteen. Lisäksi hahmoja tuli joka luvussa lisää kun työkaverit tai mies vaihtuivat, ja oli siksi hyvin sekava.
 Minulle jäi tunne, että aina kun johonkin aiheeseen oltiin juuri pääsemässä syvemmälle aihe vaihtui. Hahmoista parhaat olivat mielestäni Sophien veljet Jack ja Robert, koska Jackin suhteet ja Robertin huolehtiva luenne toivat kirjaan jonkinlaista mukavuutta. Lisäksi pidin Francinesta, joka oli yhdessä vaiheessa samassa työpaikassa Sophien kanssa, hän kun luki työkseen kustantamossa huonompia kirjoja, etsien edes yhtä helmeä joita muut eivät halunneet lukea ja oli sitä mieltä että kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuus, täytyihän minunkin sitten antaa tälle kirjalle mahdollisuus.
luulen että olisin pitänyt kirjasta enemmän jos olisin säästänyt sen syyslomalle, ja keskittynyt siihen 100%:sesti. :)



Täydellinen juttu (The Wonder Spot, 2005)
Otava, 2006
suom. Katariina Kaila
s.447

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat






Rebecca Bloomwoodin raha-asiat ovat todella sekaisin. Hän rakastaa shoppailua, joka on hänen elämänsä. Liika shoppailu kuitenkin ajaa hänet suuriin velkoihin, ja hän alkaa hankkimaan lisätuloja erilaisilla pienemmillä töillä, jotka eivät ota sujuakseen. Kirja on täynnä kommelluksia ja noloja tilanteita.

Kinsella osaa kyllä kirjoittaa hömppää, jota jaksaa lukea. Aina löytyy uusia naurattavia tapahtumia ja pieniä yksityiskohtia. Kirjaan kuuluu myös rikkaat miehet ja aidon oloiset ystävät. Lempihahmoni tässä kirjassa oli Rebecca itse. Hirveästi ei tapahtumat yllättäneet kun olen tuon kirjasta tehdyn elokuvan nähnyt. Olihan niissä tietenkin eroja. :) Lukujen välissä olevat muistutuskirjeet olivat loistava lisä kirjaan. Myös tuo Rebeccan valheellinen suomenkielen osaaminen toi oman hauskuutensa juoneen. Luultavasti päädyn myöhemmin lukemaan sarjan muutkin osat, vaikka enemmän olen tykännyt Kinsellan yksittäisistä kirjoista. Suosittelen lukemaan, ei vaadi suurta keskittymistä, joten voi lukea vaikka olisi hiukan kiireempääkin. :)


Himoshoppaajan salaiset unelmat ( The Secret Dreamworld of a Shopaholic, 2000)
WSOY, 2000
Suom. Leena Tamminen
s.331