torstai 27. helmikuuta 2020

Louise Penny: Kylmän kosketus


On kulunut reilu vuosi siitä, kun Kanadalaisen pikkukylän Three Pinesin asukkaita järkytti murha. Nyt joulu on ovella, ja kylä on lumen peitossa. Pakkanen paukkuu ja joulutunnelma on korkealla. Tunnelmaa hieman pilaa ilkeä ja itsekäs CC de Poitiers, joka on uusi asukas kylässä. Kun sitten tapaninpäivän curlingottelussa nainen kuolee, ei kyläläiset osaa surra tämän kohtaloa.
Rikoskomisario Armand Gamache saapuu tiimeineen tutkimaan tapausta, joka vaikuttaa hyvin kummalliselta ja monimutkaiselta.

"Viime viikkojen aikana oli satanut lunta puolisääreen, ja nurmikenttää reunustavilla vanhoilla omakotitaloilla oli kaikilla oma vitivalkoinen myssynsä. Talojen piipuista tuprahteli savua kuin ne olisivat puhuneet ja hengittäneet, ja ovet ja portit oli koristeltu jouluseppelein." s.18

Kylmän kosketus on toinen osa Three Pines -sarjasta.
Armand Gamache on jälleen palannut kuuntelemaan ja katselemaan ihastuttavan Three Pinesin asukkaiden elämää selvittääkseen kylässä sattuneen murhan. Kaikenlaista kiinnostavaa hän kuuleekin ja lukija pääsee kuulemaan monenlaista näistä monipuolisista hahmoista, joista suurin osa on tuttuja ensimmäisestä osasta.

Tunnelma kirjassa on yhtä ihastuttava kuin ensimmäisessäkin osassa. Tapahtumat sijoittuvat lempijuhlani ajankohtaan eli jouluun. Tunnelmointia, miljöökuvausta ja asukkaiden arkea on tarpeeksi. Tylsää hetkeä kirjan parissa ei tule. Koko ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa, tai kerrotaan jotakin uutta kyläläisistä.

Murhatutkinnat etenevät välillä vauhdikkaasti ja välillä leppoisan verkkaisesti hyvän ruuan, takkatulen, sähkökatkoksien, lumimyrskyjen ja curlingin parissa. Epäiltyjä on paljon, CC de Poitiers kun ei ollut erityisen pidetty. Tällä kertaa tulikin tehtyä paljon enemmän omia arvailuja murhasta ja murhaajasta kuin ensimmäisessä osassa. Monenlaista kuviota tähän juoneen olikin punottu.

Odotan jo innolla paluuta tämän porukan pariin, ja kauniisiin Three Pinesin maisemiin. Nämä ensimmäiset osat ovat vakuuttaneet minut sarjan loistavuudesta. Murhat eivät ole erityisen raakoja, tai ainakaan niitä ei kuvailla liian verisesti. Tunnelma on upea, kirjoitustyyli arkisen kaunista ja kuvailevaa, henkilöt kiinnostavia ja heidän tulevat saavutuksensa kiinnostavat.

Lue myös: Kuolema kiitospäivänä


Kylmän kosketus, (Dead Cold, 2006)
Bazar, 2019
Suom. Raimo Salminen
s.415

4 kommenttia:

  1. Olen pitänyt paljon näistä Pennyn lempeistä dekkareista. Todella mieluisaa luettavaa, kiinnostavia henkilöhahmoja. Jatko-osia odotellen.

    VastaaPoista
  2. Näissä dekkareissa on tunnelma kohdallaan.

    VastaaPoista
  3. Minä en näille oiken lämmennyt. Liikaa tunnelmaa ja liian hidasta elämää... ;)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa kaikin puolin aika ihanalta! Tunnelmoinnit, talvijutut, lumimyrskyt, joulunvietot jne... Näitä dekkareita pitäisikin lukea eli eipä tässä muuta kuin ensimmäistä osaa etsimään!

    VastaaPoista