17-vuotias Amber lähtee kesäksi äitinsä luo Amerikkaan. Hän ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen ja odottaa nyt taianomaista laatuaikaa. Toisin kuitenkin käy. Äidin ja tämän uuden miesystävän vetämä kesäleiri vie äidin huomion. Niinpä Amber työskentelee leirillä ja viettää vapaa-aikansa uusien ystäviensä kanssa, miettien mikä kaikki voi mennä pieleen.
"Käsivarteni olivat jo puuskassa, kun vain ajattelin tulevaa iltaa. Inhosin sitä että ihmiset katsoivat minua. Olin ollut koko ikäni liian pitkä, ja olin liian tottunut siihen."s.97
Mikä kaikki voi mennä pieleen on Normaali -trilogian toinen osa. Tämä toimii kyllä loistavasti ihan itsenäisenäkin kirjana.
Bournen tyyli kirjoittaa on kuin tehty minulle. Teksti on niin raikasta ja sujuvaa, että kirja pysyy kädessä, eikä huomiota riitä muille asioille, ennen kuin se on luettu. Onhan tämän juoni täynnä aika ennalta-arvattavaakin teinidraamailua, mutta myös paljon vakavia aiheita, kuten läheisen alkoholiongelmat, perhesuhteiden vaikeudet ja epävarmuudet.
Amber on feministi, mutta itsestään hyvin epävarma. Ulkonäkö on hänellekin iso asia, ja hän on usein varma, että kaikki mitä hän tekee on tuomittu menemään pieleen. Epävarmuuksien kanssa kamppailee suurin osa ihmisistä, niinpä samaistumispintaa varmasti löytyy monelta.
Amberin kesää leirinuotioiden, uusien ystävien, ja ihanien aktiviteettien parissa oli mukava seurata. Kesään mahtuu niin mokia, itsetutkiskelua kuin suuria päätöksiäkin, eikä kirjaa lukiessa tullut tylsää. Lisäksi oli ihanaa kun kirjaan mahtui monia viittauksia muihin kirjoihin, kuten Harry Pottereihin ja Twilightiin. Kirjaviittaukset ilahduttavat aina.
Mikä kaikki voi mennä pieleen?, (How Hard Can Love Be?, 2016)
Gummerus, 2017
Suom. Kristiina Vaara
s.448
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti