Aina Varjoranta on elänyt vuoden synkkää suruaikaa, mutta pikku hiljaa on otettava taas kiinni arjesta ja uskallettava elää. Hän näkee työpaikkailmoituksen, joka tarjoaa mahdollisuuden tälle. Maaseudun rauhassa, Kielokosken kylässä on tarjolla kirjastonhoitajan töitä. Kirjasto ei kuitenkaan vastaa kuvitelmia tunnelmallisesta kirjojen paratiisista, sillä kirjat on puskettu syrjään, jumppaajat ovat vallanneet tilan, eikä asioista päättävät ihmiset tunnu haluavan asioille muutosta. Aina haluaa tietää, miksi eräällä naisella tuntuu olevan jotakin niin pahasti hampaan kolossa kirjastoa kohtaan, ja miten hänen oma lapsuutensa liittyy Kielokoskeen?
"Ovi aukesi kapeaan portaikkoon. Jännitys sirisi Ainan ihon alla. Näitäkö portaita hänen edeltäjänsä olivat astelleet pitkän kirjastopäivän jälkeen? Jo ovelta lehahti vastaan kauan unohduksissa olleen elämän tuoksu, pölyä, kuivaa puuta ja hento laventelin vivahde."s.150
Unohdettujen unelmien kirjasto aloittaa Kielokoski -sarjan.
Tämän kauniin nimen ja kannen alta löytyy tarina täynnä sukusalaisuuksia, kyläyhteisön arkea ja ystävyyttä, maustettuna hippusella romantiikkaa.
Tunnelmallinen miljöön kuvaus ja salaperäisten sukusalaisuuksien selvittäminen tuo kirjaan sellaista satumaista tyyliä. Ihan tavallista arkeakin riittää runsaasti, ja sitä maustaa dramaattiset ihmiset ja juonenkäänteet.
Pidän Kielokoskesta, kirjan kauniisti kuvatuista yksityiskohdista, kirjaston puutarhasta, Paavosta, Otosta ja Matsista, pölyisestä vintistä ja Spunkista. Itse kirjasto sen sijaan ei vielä ainakaan herättänyt suurta rakkautta, sillä jumppasaliksi muuttuva tila kuulosti ankealta kaikesta kokemastaan muutoksesta huolimatta. Myös kirjan suhdekiemurat erään inhottavan hahmon takia eivät lämmittäneet mieltä.
Paluu Kielokoskella on tietysti odotettavissa, sillä kuulen mieluusti lisää kyläläisten asioista.
Unohdettujen unelmien kirjasto
Tammi, 2023
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Kannen kuvitus: Heli Hyppönen
s.380
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti