Neshovin veljekset Margido, Erlend ja Tor elävät keskenään hyvin erinäköistä elämää, eivätkä juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Sitten veljesten äiti sairastuu ja miesten on kokoonnuttava hyvästelemään. Mukaan saapuu myös Torin muualla kasvanut tytär. Jälleennäkeminen ei ole helppoa, mutta se tuntuu kaikista välttämättömältä tällaisessa tilanteessa. Joulun kynnyksellä he kokoontuvat perheen sikafarmille, jota Tor on pyörittänyt jo vuosia. Perheen ongelmat ja salaisuudet alkavat viimein paljastua.
"Se oli lämmin kuin sametti ja tuoksui kevyesti maidolta. Pikkiriikkinen kärsä oli vaaleanpunainen ja kultaisen puhdas js saparo sojotti suorana pikkuruisesta pyllystä. Hän kohotti possun kasvoilleen ja se raotti unisesti silmiään ja hengitti pikkuisen vaikertaen. Vaaleiden ripsien alta avautuivat taivaansiniset silmät."s.159
Berliininpoppelit on ensimmäinen osa Berliininpoppelit trilogiasta.
Sainpa viimeikin aloitettua tämän ikuisuuden lukulistalla olleen trilogian, ja kyllä kannatti, sillä pääsin mielenkiintoiselle matkalle Norjaan, kurkistamaan monipuolisten hahmojen elämään.
Tarinaa kerrotaan neljän hahmon kautta, jotka ovat kaikki keskenään hyvin erilaisia. Ääneen pääsevät hautausurakoitsija Margido, Tanskassa asuva somistaja Erlend, Sikatilallinen Tor, sekä Torin aikuinen tytär, pieneläinklinikan avustaja Torunn. Kaikkien heidän elämään päästään oikein kunnolla katsomaan ja tutustumaan. Heidän arkea, juhlaa, työtä ja ajatuksia kuvaillaan paljon, ja heistä jokaisesta tulee lukijalle tuttu kirjan edetessä.
Kirjan teksti on ihanan kevyesti soljuvaa ja kuvailevaa. Suurimmaksi osaksi kirjassa käsitellään ihmisten elämää ja arkea, kaikkine rönsyineen. Eikä tosiaan pelkkää iloa, vaan niitä arjen ikäviä puolia, likaa, kuraa ja inhottavia muistoja, mutta kuitenkin löytyy myös ripaus niitä kauniita asioita. Pidinkin kirjasta valtavasti, vaikka ensimmäisenä kirjassa tutustuttiinkin minua vähiten kiinnostavaan hahmoon, Margidoon, joka oli hahmoista ainoa, jonka elämästä kertovia kohtauksia en odottanut. Muihin hahmoihin päästyäni ihastuin kirjaan kovasti ja luin sen vauhdilla pienen alkukankeuden jälkeen, joka johtui täysin Margidosta.
Kirjassa eletään joulun aikaa ja ihastuttavat lumiset maisemat ovat myös suuressa roolissa. Tosin edes kaunis lumihuntu ja joulu eivät onnistu peittämään tämän perheen vaiettuja salaisuuksia, jotka paljastuvat lukijalle ja saavat odottamaan jatkoa.
Berliininpoppelit, (Berlinerpoplene, 2004)
Tammi, 2007
Suom. Tarja Teva
s.294
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti