tiistai 4. toukokuuta 2021

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 

Joululoma alkaa ja Lindalla on tiedossa ihania suunnitelmia. Tallilla järjestetään jos jonkinlaista tapahtumaa joulu- ja talviteemalla. Lisäksi Joonatan ja Susanne aikovat tulla jälleen mantereelle, kunhan joulua on ensin juhlittu. 
Kaikkea tätä onnea varjostaa huoli kipeästä Isla-tammasta. Kaiken lisäksi Lindalle alkaa tapahtua omituisia asioita. Hän alkaa nähdä pätkiä menneisyydestä, mutta miksi?
"Tyttö nojasi eteenpäin ja kietoi kätensä hevosen kaulan ympärille. Hän puristi mustaa harjatuppoa kädessään. Kunpa vain tämä hetki olisi kestänyt ikuisesti."s.26
Menneisyyden kosketus on kolmas osa Kavionjälkiä sydämessä -sarjasta.
Olin innoissani kun kirjan alussa kerrottiin, että joululoma alkaa. Rakastan talvisia kirjoja, ja etenkin jouluisia. Lumisia maisemia, joulua ja uuttavuottakin ehditäänkin kaikkia tunnelmoida kirjassa tarpeeksi. 

Menneisyyden kosketus on jälleen ihastuttava sekoitus hevosjuttuja, hauskaa, jännittävää ja vauhdikasta arkea, sekä yliluonnollisia elementtejä. Lindan, Mintun, Joonatanin ja Susannen seikkailujen pariin palaa mieluusti. Myös muut kirjan henkilöt, jotka eivät saa suurta roolia ovat mukavia ja tuntuvat tutuilta, vaikka heitä ei niin tarkkaan esitelläkään. Pienet tilanteet kirja-sarjan osissa tekevät heistä kaikista kuitenkin tärkeitä ja aidontuntuisia. 

Pidän siitä, ettei kirjassa ole koko ajan pakko tapahtua jotakin suurta ja mullistavaa, mutta silti mielenkiinto pysyy yllä ja kirjan maailmaan uppoutuu täysin. Pidän kovasti tämän kirjan arkisista kohtauksista, sillä kirjan hahmot ovat valloittavia.

Vaikka yliluonnolliset elementit johtivatkin jälleen Marianin luo, ei kirja tunnu lainkaan toistolta tai liian samanlaiselta kuin aiemmat osat. Jälleen on keksitty jotakin aivan uutta, joka linkittyy kiinnostavasti aiempiin tapahtumiin, mutta vie silti tarinaa eteenpäin ja luo samalla uusia juonikuvioita. 

Kirja loppui niin kiinnostavasti ja vihjailevasti, että seuraava osa pitää ottaa lukuun pian. 



Menneisyyden kosketus
KVALITI, 2015
Kansikuva: Laura Kunnas
s.272

2 kommenttia:

  1. Tästä olisin varmasti tykännyt lapsena. Luin varmaan kaikki hevoskirjat, jotka löytyivät siihen aikaan kirjastosta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en lapsena lukenut hevoskirjoja kuin aivan muutaman, joten nyt täytyy näin aikuisena korjata tilanne ja kyllä nämä edelleen ovat mahtavia. :D

      Poista