Celaena Sardothien on pahamaineinen salamurhaaja, jota kaikki pelkäävät. Hänet on teljetty kaivoksille pakkotyöhön loppu elämäkseen, joka noissa ankarissa kaivosoloissa ei tule olemaan pitkä. Kun Celaenaa tullaan noutamaan kuninkaan palatsista asti, on hänen ensimmäinen ajatuksensa, tappaa kuningas ja tämän kätyrit, mutta kun hän kuulee prinssin tarjouksen, muuttaa hän mieltään. Hänen tulee voittaa 23 kilpailijaa päästäkseen Kuninkaan Miekaksi. Jos hän onnistuu, saa hän muutamassa vuodessa itselleen vapauden. Niimpä Celaena lähtee prinssin mukana lasiseen palatsiin, jossa häntä odottaa muut kilpailijat. Kilpailun lisäksi Celaena kohtaa paljon kummallisia asioita, joita palatsi kätkee sisäänsä.
"Celaena oli äkkiä liiankin tietoinen selkänsä kolmesta pitkästä arvesta. Vaikka hän pääsisikin vapaaksi ja saisi elää rauhassa maaseudulla, arvet olisivat aina siinä muistuttamassa häntä kaikesta, mitä hän oli joutunut kestämään, sekä siitä, että vaikka hän olikin vapaa, muut eivät olleet." s.31
Lasipalatsi on ensimmäinen osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.
Lasipalatsi on koukuttava sarjan aloitus. Se sijoittuu Erileaan, jota hallitsee ilkeä kuningas. Taikuus on kitketty pois, tai ainakin niin luullaan. Kirjan miljöö on hyvin suunniteltu, ja kuvailua riittää. Välillä pysähdytään pitemmiksikin ajoiksi kuvailemaan arkisia tapahtumia, maisemia ja upeita pukuja. Välillä kuvailua tuntuu olevan jopa liikaa, ja juoni pysähtyy. Näissä kohdissa kirja tuntuu hitusen pitkitetyltä. Palatsin arkeen tuntuukin mahtuvan enemmän upeita pukuja ja kalliita juhlia, kuin itse kilpailua ja toimintaa.
Lasipalatsi on juuri oikeanlaista fantasiaa minun makuuni. Linnoja, hevosia, upeita pukuja ja miekkoja, sekä tietysti sopivasti rakkautta ja jännitystä. Celaena on nuori, vasta 18-vuotias, mutta silti pelätty salamurhaaja. Hän kasvaa ja kehittyy jo ensimmäisen kirjan aikana, vaikka hän on edelleen hyvin kiivas ja välillä murhanhimoinenkin. Hänen tulevaa kehitystä jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan. Luulen, että hän on jatkossa jopa mieluisampi hahmo, kunhan tuo ilkeys hieman tasoittuu. Minä en tässä kirjassa vielä erityisesti pidä Celaenasta, sillä hän vaikuttaa välillä hyvin lapselliselta, vaikka on kokenut salamurhaaja. Juhlista poisjääminen tuntuu kaatavan koko maailman, ja muutenkin hän vaikuttaa jotenkin tympeältä.
Kirjassa oleva taikuus, sun muut fantasiaolennot jäävät vielä aika pieneen osaan, mutta hieman jo väläyteltiin ehkä tulevissa kirjoissa selviäviä asioita, joihin taikuus liittyy suuremmin. Luulenkin, että luvassa on vielä paljon enemmän Erileaan tutustumista, ja taikuutta. Kirja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, vaikka se ei tuntunutkaan jäävän kesken.
Lasipalatsi, (Throne of Glass, 2012)
Gummerus, 2017
Suom. Sarianna Silvonen
s.438
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti