tiistai 19. toukokuuta 2015

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo


1700-luvun loppupuolella Englannissa asuu Bennettien perhe. Perheeseen kuuluu viisi tytärtä, äiti ja isä. Perheen isä pysyy mielellään kirjastossaan, sillä välin kun perheen äiti yrittää saada tyttäriään hyviin naimisiin. Kun lähiseudulle muuttaa nuori varakas mies Herra Bingley, on perheen äiti onneissaan. Jospa joku hänen tyttäristään pääsisikin noin hyviin naimisiin. Kun sitten järjestetään tanssiaiset joissa herra Bingley osoittaa kiinnostusta perheen vanhinta tytärtä Janea kohtaan, on äiti jo varma perhettä kohtaavasta onnesta.
Herra Bingley tuo mukanaan myös ylpeän herra Darcyn, jota perheen toisiksi nuorin tytär Elizabeth ei voi sietää. Monen mutkan kautta Elizabeth alkaa kuitenkin näkemään herra Darcyn hyvätkin puolet, mutta onko silloin jo liian myöhäistä rakkaudelle?

Ylpeys ja ennakkoluulo on koukuttavaa ja todella viihdyttävää kerrontaa 1700-luvun loppupuolen Englannista. Austen kuvailee seurapiirielämää, henkilöitä ja maisemia niin taidokkaasti, että voisi hyvin kuvitella olevansa itse mukana upeissa tanssiaisissa, tai pienellä päiväkävelyllä.

Austen on kirjailija joka saa valloitettua lukijan kaiken huomion ja mielenkiinnon jo yhden kirjan avulla, ja minulle se kirja oli joskus aikaisemmin Emma. Emman tavoin Ylpeys ja ennakkoluulo vie ajatukset kokonaan käsillä olevaan kirjaan, ja kaikenlisäksi kirja jää mieleen pitkäksi aikaa. Jotakin todella mieleenpainuvaa näissä kirjoissa on. Luulen sen olevan tunnelma, joka kirjaa lukiessa välittyy. Oma lukutahtini hidastuu kun aloitan Austenin kirjan, sillä haluan vain lukea jokaisen lauseen huolella.

Jokainen Austenin luoma hahmo ylpeydessä ja ennakkoluulossa on onnistunut. Jokaisella on oma luenteensa, eikä kukaan ole tylsä. Kaikkiin kirjan hahmoihin tutustuu, vaikka kaikista ei edes kerrota paljon, silti tuntuu, kuin tietäisi heistäkin todella paljon.

Vaikka ylpeys ja ennakkoluulo on yli 200 vuotta vanha kirja, ei sen lukeminen töki ollenkaan. Sen hohto ja mielenkiinto 1700-luvun Englantia kohtaan ei katoa varmasti koskaan, joten se on loistava klassikkokirja.

Onneksi minulla on vielä Austenin kirjoja lukematta, jotta pääsen vielä hänen kuvailemaan Englantiin ja tutustumaan moniin upeisiin hahmoihin! Toki aina voi palata jo ennestään lukemiin kirjoihin uudestaan ja vaikka ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan pariin, jonka olen myös moneen kertaan katsonut.

Suosittelen kaikille tätä klassikkoteosta, joka on vain täydellisen mahtava, varsinkin jos pitää vanhasta ajasta kertovista kirjoista, joita lukiessa ei ole kiire minnekkään. :)



Ylpeys ja ennakkoluulo, (Pride and Prejudice, 1813)
WSOY, 1949
Ensimmäinen suomenkielinen painos: 1922
Suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja
s. 328
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

6 kommenttia:

  1. Oi Ylpeys ja ennakkoluulo on vain NIIN ihana! <3 Siitä ei pääse mihinkään. Olen lukenut sen useita kertoja (viimeksi viime kesänä), ja aina vain kerta toisensa jälkeen tarina onnistuu lumoamaan uuden tarinan tavoin. Ihanaa kuulla, että sinäkin tykkäsit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylpeys ja ennakkoluulo oli tosiaan niin upea kirja, että sen voisi lukea joskus uudestaankin. :)

      Poista
  2. Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi suosikeistani, kun puhutaan kirjallisuuden klassikoista. Oletpa ottanut hienon kuvan, sopii hyvin kirjan aikakauteen! :) Voin lämpimästi suositella Austenin muita teoksia. Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on muuten tehty 90-luvulla televisiosarja, joka minulle on ihan ykkösfilmatisointi, varsinkin Bennettin perheen äidin näyttelijä on aivan loistava. :D Täytyisi varmaan katsoa tuo elokuvakin taas uudestaan, vaikka Colin Firthin näyttelemän Darcyn jälkeen Matthew Macfadyenin Darcy jää aika haaleaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Minä en olekkaan tuota sarjaa ikinä tainnut nähdä, vaikka olenkin aika paljon vanhempia englantilaisia elokuvia ja sarjoja katsellut, kun sen ajan tyyli on mielestäni niin upeaa. :)

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Jane Austenin kirjat ja rakastan niitä! Erityisesti Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle mieleen herkullisen monipuolisine henkilöhahmoineen. Minäkin voin suositella lämpimästi 90-luvun minisarjaa, josta pidän paljon - itse en erityisemmin lämmennyt elokuvalle, mutta makunsa kullakin. :)
    Ja ottamasi kuva on todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Pitää yrittää etsiä tuo sarja jostain katsottavaksi. :)

      Poista