Dave Gurney on jäänyt eläkkeelle poliisilaitoksen murharyhmästä. Gurney ei ehdi viettämään varhaiseläkettään pitkään, ennen kuin vanha opiskolukaveri Mark Mellery ottaa häneen yhteyttä. Mellyry pyytää hänen apuaan, sillä hän on saanut hämmentävää postia, eikä hän tiedä keneltä. Kirjeiden lähettäjä tuntuu kuitenkin tuntevan hänet erittäin hyvin ja tietävän hänen menneisyydestään arkaluontoisia asioita.
Edelleen virassa oleviin poliiseihin on pian otettava yhteyttä, kun Mellery löydetään murhattuna. Gurney ei malta pysyä tutkintojen ulkopuolella eläkkeestään huolimatta ja hän päätyy auttamaan poliiseja murhan selvittämisessä. Poliiseja vastassa onkin varsin ovela murhaaja, joka pitää tutkijoita pilkkanaan.
Numeropeli aloittaa Dave Gurney -sarjan.
Numeropeli on koukuttava aloitus sarjalle. Kirjassa raotetaan pikkuhiljaa Gurneyn elämää ja menneisyyttä, mutta selvästi jatko-osiin on jätetty paljon kerrottavaa. Numeropeli ei ole kovinkaan vauhdikas, vaan enemmänkin pohdiskeleva. Toki kirjassa ehtii tapahtua varsin paljon, mutta silti sen juoni etenee rauhallisesti kohti loppua. Kesken murhaajan metsästystä ehditään monesti pysähtyä katselemaan luontoa ja sen kauneutta. Minua tälläiset pysähdykset eivät haitanneet lainkaan, sillä Verdon osaa kuvata ympäristöä kauniisti.
Numeropelistä löytyy monimutkainen ja nokkela tapaus, jonka selvitystä ja kulkua on hauska seurata. Gurney on älykäs ja hän pysähtyy pohtimaan kaikkea mahdollista. Hänen oivalluksiaan jopa arkipäivän pikku asioista on hauska lukea. Gurney vaikuttaa tarkkaan suunnitellulta hahmolta, sillä hänestä löytyy kokoajan paljon pieniä yksityiskohtia. Apuna tutkimuksissa hänellä on kotona vaimo Madeleine, joka heittää ilmoille silloin tällöin Gurneytä suuresti auttavia huomautuksia. Yhdessä he muodostavatkin oivan parivaljakon.
Numeropeli, (Think of a Number, 2010)
Gummerus, 2011
Suom. Marja Luoma
s. 595
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti