Vuonna 1860 Elspeth Swansome matkustaa syrjäiselle saarelle Skotlannin rannikolle. Siellä häntä odottaa täysin uusi alku. Työt yhdeksänvuotiaan Maryn lastenhoitajana kuulostaa helpolta, mutta todellisuus on huomattavasti hankalampi. Mary on kokenut kovia, eikä ole veljensä kuoleman jälkeen puhunut sanaakaan. Eikä Maryn puhumattomuus ole läheskään pelottavin asia. Iskarin talossa tapahtuu jotain hyvin häiritsevää, ehkä jopa yliluonnollista. Elspeth päätyy tutkimaan hämäriä salaisuuksia, joita talon ja sen asukkaiden ympärillä pyörii.
"Hänen kätensä leiskahti tarttumaan minua ranteesta, ja hän puristi sormillaan niin kovasti, että henkäisin kivusta. "Sinä et tiedä mitään, Elspeth. Et mitään. Et tiedä mitään etkä ymmärrä mitään. Mutta tiedä tämä: Joudut vielä maksamaan. Kadut tätä. Ikuisesti.""s.247
Rebecca Netleyn Kalman kehtolaulu on kauhukertomus täynnä synkkiä käänteitä, selkäpiitä karmivia kummitustarinoita ja hahmoja, jotka ovat kokeneet jo ennestään kamalia asioita.
Olin vaikuttunut jo kirjan alkumetreillä, sillä asetelma ja miljöö lupailivat ihastuttavan karmivaa tarinaa. Skelthsean saari vaarallisine kallioineen, sateisine päivineen ja pimeine öineen riittäisi jo itsekseen luomaan upeat puitteet kauhutarinalle, mutta sen lisäksi lukijalle tarjotaan myös ränsistymässä oleva Iskerin talo. Talo saa mielikuvituksen liikkeelle, ja nautin kaikista sitä kuvailevista kohtauksista. Kaikesta kauhusta huolimatta, talossa vallitsi välillä jopa kotoisa tunnelma teehetkineen ja lounastaukoineen.
Minulle kirjan salaisuudet pysyivät salaisuuksina aivan kirjan loppumetreille saakka, vaikka kehittelinkin lukemisen lomassa monenlaisia mahdollisia skenaarioita. Kummitustarinat ja itse kummitukset ovat erittäin hyvin kirjoitettu. Tunnelma on synkkä ja karmiva, kummitukset pelottavia ja jännitys tiivistä.
Pidin kirjasta erityisesti tunnelman ja miljöön takia. Erityismaininta täytyy antaa myös upealle Ailsalle, joka on upea hahmo, ja hänen kanssaan koetut muutamat kohtaukset ovat mahtavia. Juonen eteneminen sen sijaan ei täysin miellyttänyt, sillä toistoa tuntui välillä olevan liikaa. Samankaltaisia asioita tapahtui, ja välillä mietin, että tähänkö tämä nyt sitten jää. Sataa, pelottaa, sataa, pelottaa. Mutta olihan tarinalla sitten taas lisää annettavaa.
Kalman kehtolaulu, (The Whistling, 2021)
Bazar
Suom. Satu Loitsu
s.343
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti