17-vuotias Raisa Oja elelee Helsingissä äitinsä kanssa ja keskittyy taiteeseen. Kunnes hänen äitinsä kuolee ja jättää jälkeensä läjän salaisuuksia menneisyydestä. Pian Raisa löytää itsensä Kainuun korvesta, Hukkavaarasta, täysin tuntemattoman sukulaisen luota. Hän aikoo selvittää äitinsä salaisuudet, mutta sitä varten on tutustuttava kyläläisiin. Uudessa koulussa hänet otetaan vastaan varsin kummallisesti, eivätkä kaikki tunnu arvostavan uutta oppilasta. Raisalle selviää Hukkavaaran synkkä totuus, joka vilisee ihmissusia.
"Hengitin syvään ja annoin katseeni vaellella. Minulla oli vielä niin paljon kysyttävää. Ja sen lisäksi varmaan miljoona sellaista asiaa, joita en edes keksinyt kysyä. Minun täytyi saada tietää loputkin, mutta päälläni oli jo nyt vaikeuksia prosessoida sitä kaikkea, mitä minulle oli juuri kerrottu."s.150
Kesytön aloittaa Susiraja -sarjan.
Viimein minäkin päätin tutustua näihin Kainuun metsissä jolkottaviin ihmissusiin. Hukkavaaran lumiset maisemat johdattavatkin oikein koukuttavaan tarinaan. Koulussa pyörivä teinidraama saa melkoisesti lisää kierroksia siitä, että lähes kaikki draamailijat ovat puoliksi eläimiä. Intohimoa ja salaisia sääntöjä siis riittää.
Pidän siitä, miten kirjassa kuvataan ihmissusien lauman sisäistä hierarkiaa ja tapoja. Ja vielä enemmän pidän siitä, miten Raisa rynnii ravistelemaan näitä pinttyneitä sääntöjä, vaikka vastassa on kuolettavan vaarallisia olentoja. Raisaa ei nimittäin poljeta maahan, vaan hän todella onnistuu sekoittamaan pakkaa.
Raisa ehtii tässä ensimmäisessä osassa löytää niin vihollisia, ystävyyttä, kuin rakkauttakin. Salaisuuksiakin saadaan selville, mutta paljon jää selvitettäväksi jatko-osiin. Minä en ehtinyt tässä nyt kyllä tuohon rakkaustarinan ihanuuteen yhtään mukaan. Se kun tuntuu syttyvän ilman sen kummempia syitä. Sen sijaan pidän valtavasti Raisan ja Nikon ystävyydestä, joka kehittyy luonnollisesti ja heidän välejään kuvataan uskottavasti. Nikon lisäksi pidän Konstasta, sillä onhan vampyyrit nyt aina plussaa entiselle Twilightin superfanille. Twilightista puheen ollen, tässä kirjassa on hyvin samanlainen tunnelma ja tyyli, ja sehän oli mukava yllätys.
Kesytön
Tammi, 2012
Kansi: Eevaliina Rusanen
s.426
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti