Mirjami elää kiireistä elämää Helsingissä. Työ vaatii paljon, ja kunnostakin on huolehdittava, onneksi on upea rakastaja päiviä piristämään. Kun sitten lapsuudenkodista kuuluu ikäviä uutisia, ei auta mikään muu kuin lähteä seinäjoelle avuksi. Edessä on valtavasti työtä. Äidistä on huolehdittava, mutta niin myös teini-ikäisestä siskontytöstä. Sitten Mirjami huomaa, että kuvioon kuuluu myös eläinkatras. Mirjami ei solahda maalaiselämään helposti, mutta kyllähän siitä helposti selviää, eikö?
"Työntekijät sinkoilivat biljardipallojen lailla työpisteisiinsä, sillä työhuoneita meillä ei tietenkään ole vaan luova avokonttori. Sellaisen etuna on, että työntekijöitä voi valvoa yhdellä vilkaisulla kuin lattiakanalaa. Kenelläkään ei ole omaa koppia, jossa voisi puuhailla vailla valvontaa mitä sattuu."s.12
Ihan pähkinöinä esittelee päähenkilön, Mirjamin, joka ei millään muotoa ole mukava ihminen. Alusta asti hän jakelee ajatuksissaan ilkeitä tuomioita kaikkia muita kuin itseään kohtaan, sillä hänhän on elämässä menestyvä upea nainen, kun taas muut ovat hänen silmissään aika mitättömiä, typeriä, tylsiä... Vaikea ajatella, että tällaisen henkilön parissa voisi nauttia mukavasta matkasta, mutta kyllä vaan voi. Ainakin välillä.
Mirjamin kommelluksien täyteistä arkea maaseudun "rauhassa" on hauska seurata. Kirja on huumorin täyteinen alusta loppuun. Juoneen mahtuu valtavasti vakavia aiheita, kuten kuolemaa, vakavia sairauksia ja maahanmuuttajien kielteisiä päätöksiä, mutta siltä se ei tunnu, kun kaikki yritetään kuorruttaa huumorilla. Hyvänmielenkirjoja kyllä jaksan lukea monia, mutta tämä oli lähinnä sellaista piikikästä huumoria. välillä tuntui siltä, että sitä oli aivan liikaa, sellaisissakin kohdissa joita ei olisi tarvinnut vääntää vitsiksi. Minä kaipaan huumorini enemmän hauskoina sattumuksina, sun muina iloisempina ja lämpimämpinä asioina. Enkä kuvailisi tätä kirjaa lämminhenkiseksi.
En päässyt heti alussa kirjan imuun, mutta hetken luettuani ja tyylin omaksuttuani, pääsin vauhtiin ja kirja oli lopulta ihan mukava lukukokemus.
Ihan pähkinöinä
Karisto, 2018
Kansi: Terhi Ekebom
s.235
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti