keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Cecelia Ahern: Viallinen


Seitsemäntoistavuotias Celestine North on täydellinen. Määritelmä merkitsee paljon yhteiskunnassa, jossa ihmiset määritellään joko täydellisiksi tai viallisiksi. Kamalan talouskriisin jälkeen maahan on valittu kilta, joka vahtii, etteivät ihmiset tee virheitä. Jos ihminen sitten tekee jotakin, josta ei voida tuomita vankilaan, mutta joka silti on jollakin tavalla väärin, tulee ihmisestä viallinen.
Celestine on aina ollut tarkka ja täydellinen, virheetön ihminen, kunnes eräänä päivänä hän tekee jotakin, joka killan mielestä on hyvin väärin. Celestine on yllättäen syytettynä ja odottaa mahdollista polttomerkkiä, joka muuttaisi koko hänen elämänsä.

"Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, logiikkaa ja mustavalkoisuutta.                                                                                     Muistakaa se." s. 7
Viallinen on ensimmäinen osa Ahernin dystopiasarjasta.
Viallinen aloittaa kaksiosaisen dystopiasarjan vauhdilla. Alussa kerrotaan nopeasti, mutta riittävästi killasta, viallisuudesta, ja muista kirjan kannalta tärkeistä asioista, jotka poikkeavat normaalimaailmasta. Kirjassa ei pysähdellä pitkiksi ajoiksi. Juoni on nopeaa tykitystä, johon koukuttuu helposti. Viallinen onkin nopeasti etenevä, hyvin kirjoitettu dystopia. Erityisesti pidinkin kirjassa juuri siitä, ettei kaikkea selitetä sivukaupalla puhki.

Kirjan juonesta löytyy toki monta samankaltaisuutta muihin lukemiini dystopiohin verrattuna, mutta silti se on tarpeeksi omanlaisensa. Celestine on nuori nainen, joka päätyy eräänlaiseen vastarintaan yhteiskuntaa ja sen päättäjiä vastaan, hänestä tehdään keulakuva vastarinnalle, niin kuin monessa muussakin dystopiassa. Lisäksi pientä kolmiodraamaa on havaittavissa. Tässä kirjassa oli tosin harvinaisen helppoa valita oma suosikkini, kumpi miehistä Celestinen pitäisi valita.

Vialliseen on luotu pelottava näkemys tulevaisuuden yhetiskunnasta, jossa pieninkin virhe voi pilata koko elämän. Kukapa ei tekisi virheitä? Tässä tarinasta niistä ei opita, vaan niistä rangaistaan pahimmalla mahdollisella tavalla, jonka kilta on keksinyt. Kirjassa on myös paljon ilkeitä, julmia ja karmaisevia tapahtumia, jotka saavat kauhistelemaan ihmisten pahuutta ja välinpitämättömyyttä. Etenkin kun tatuoinneilla merkitseminen, punaiset käsivarsinauhat, tarkka valvonta ja muiden ihmisten halveksunta saattavat tuoda jotakin mieleen ihan oikean maailman menneisyydestäkin.


Viallinen, (Flawed, 2016)
Gummerus, 2018
Suom. Terhi Leskinen
s.428

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti