Christoffer Holst: Talviöitä ja kalmanvalkeaa

 

Cilla Storm kutsutaan joulunviettoon pieneen kodikkaaseen hiihtomökkiin Idren tunturimaisemiin. Luvassa on ihana ja hauska loma, sillä hän saa mukaansa kaikki parhaat ystävänsä. Tosin poikaystävä joutuu jäämään kaupunkiin töihin, ja työaikataulut huolettavat hivenen. Liian leppoisaksi ei tunnelma ehdi käydä, kun rinteestä jo löytyy ruumis. Cilla ja Rosie eivät tietystikään voi vastustaa kiusausta tutkia asiaa hiukan. Kaikenlaista hämärää alkaakin selvitä paikan asukkaista.

"Aurinko on korkealla taivaalla ja paistaa hohtavalle lumelle, joka välkkyy miljoonien pikkuruisten timanttien lailla. Pieni liveyhtye soittaa joulumusiikkia, mutta sitä tuskin kuulee vilkkaasti jutustelevien laskettelijoiden sekä kivilattiaa vasten kopisevien monojen yli."s.196

Talviöitä ja kalmanvalkeaa on Cilla Storm -dekkarisarjan kolmas osa.

Tämä lumisiin tunturimaisemiin johdattava kepeä dekkari tarjoaa nopealukuisen ja viihdyttävän tarinan. Cilla ja Rosie ovat jälleen vauhdissa, eikä mikään voi estää heitä tutkimasta jännittävää tapausta kun sellainen kerran heidän eteensä tulee. Tutkittava tapaus on varsin surullinen, mutta kaikki kirjan tarjoama huumori, hyväntuulinen rupattelu, ruokailut ystävien kesken, sekä muut hahmojen draamat ja suhdekiemurat pitävät kepeää tunnelmaa yllä. 

Joulua vietetään, mutta ei tässä mitenkään "jouluteta". Ystävät nauttivat mukavasta yhdessäolosta, mutta tilaa annetaan myös Cillan, Rosien ja tapaukseen liittyvien henkilöiden omille ajatuksille. Ruuasta ja varsinkin juomasta puhutaan paljon. 

Tykkäsin tästäkin osasta. Hahmojen henkilökohtaiset jutut etenee mukavan vaivihkaa kirjojen edetessä. Pidin siitä, että Rosie pääsi niin suureen rooliin tällä kertaa. 

Talviöitä ja kalmanvalkeaa, (Kalla, vita vinternätter. 2020)

WSOY, 2025

Suom. Hanna Jokela

s.280

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

 

Sofia perii Siiri-tädin mökin Lemmenlahdelta. Helsingissä asuva Sofia on elämässään sellaisessa tilanteessa, ettei pieni matka maaseudun rauhaan ole ollenkaan pahitteeksi. Niinpä hän matkustaa paikan päälle järjestelemään mökkiä myyntikuntoon. Sofia tempautuu mukaan kyläläisten elämään. Hän saa tietää, että Siiri-tädillä saattoi olla kiinnostava salaisuus. Lisäksi hän tutustuu kahteen kiinnostavaan mieheen. Pian mökin myyminen ja takaisin kaupunkiin muutto, ei kuulostakaan enää niin houkuttelevalta. 

"Kinosten välissä erottui liikettä, varmaankin jänis, sillä sellaisen jälkiä oli näkynyt hangella pitkin poikin pihaa. Sofia tajusi olevansa täysin luonnon keskellä, yksin, kuten Siiri-tätikin oli ollut."s.46

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella aloittaa maalaisromanttisen Lemmenlahti -sarjan.

Sarja alkaa talvisissa maisemissa. Joulu lähestyy, pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Nämä maisemat ja pieni tunnelmallinen mökki luovat oivan miljöön maalaisromantiikalle. 

Tässä kirjassa riittää tunnelmointia ja miljöön kuvausta paljon. Arkisia toimia kuvataan huolella ja ajan kanssa. Tämä tunnelmointi olikin minun mielestäni kirjan parasta antia. Oli ihana uppoutua maaseutumökin arkeen, ja Sofian pärjäämiseen siellä, aivan uudenlaisen elämän parissa. Tämän lämpöisen miljöökuvauksen ja ihanien arkisten juttujen takia haluan lukea lisää tarinoita Lemmenlahdelta.

Toki kun kyseessä kerran on maalaisromantiikka, on kirjassa myös niitä rakkauskuvioita. Täytyy kyllä myöntää, ettei tämän pienen kolmiodraaman tunteet käyneet kovinkaan kiinnostaviksi missään vaiheessa. En tykännyt kummastakaan sulhasehdokkaasta. Mitään yhteistä ei kenenkään välille löydy, tuntuu riittävän, että paikalle saapuu ihminen, johon voi rakastua. Tyyppien käytös ärsytti myös valtavasti. Syyttä loukkaantuvia, mustasukkaisia ja äkkipikaisia kun ovat. Tässä rakkaustarinassa ei edes yritetä löytää yheistä säveltä, tai edes jonkinlaista komminikaatiota. Mitä sitä turhaan puhumaan, kun toinen on kerran jo katsonut väärään suuntaan väärään aikaan, onhan hän silloin varmasti jo hylännyt sinut. 

Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Karisto, 2023

Kansi: Katja Säilä

s.236

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

 

Joulu lähestyy ja Pyhävirralla on täysi tohina päällä. Krisse ahertaa minkä pystyy, mutta uusi elämäntilanne pakottaa hieman jarruttamaan. Kahvilan yläkertaan muuttaa väliaikaisesti joukko erilaisia taiteilijoita, jotka tuovat kylään uusia tuulahduksia, myös yhden kyläläisen lähestyvät häät teettävät lisää ahertamista. Kaiken kiireen ja onnen keskellä Krissen mieltä kaihertaa kuitenkin eräs ystävä, joka lipuu kauemmas ja kauemmas.

"Tommi oli laittanut takkaan tulet, loimotus heijastui ikkunoista ja Krisse tiesi, että sisällä häntä odottaisi pehmeä nojatuoli, kupillinen teetä ja pari lämpimiä villasukkia. Hänellä oli runsaasti rakkautta ja turvaa tarjolla."s.54

Kardemummajoulu on Kahvila Koivu -sarjan viides ja viimeinen osa. 

Joulun lähestyessä oli aika palata vielä viimeisen kerran näiden tuttujen hahmojen pariin. Säästelin kirjaa tänne asti, sillä joulun tunnelmissa ollaan myös Pyhävirralla. Joulu näkyy kirjassa joulumyyjäisinä, joululeipomuksina ja joulukoristeina. Muutenkin miljöö on ihanan talvinen. Ulkona luminen ja sisällä ihanan lämpöinen. Runsaat määrät pieniä yksityiskohtia takaavat ihanan tunnelman.

Hyvän ruuan ja herkkujen äärellä käydään läpi jälleen monenlaista mietettä. Kyläläisten elämä kulkee eteen päin, ja monia odottaa iso muutos. Muutoksien äärellä iloitaan ja kipuillaan, surraan, stressataan ja nauretaan. Elämäntäyteinen tarina siis jälleen. 

Krissen tarina on edennyt neljässä aiemmassa osassa jo niin hyvin, että tässä kirjassa keskityttiin aika paljon muiden kyläläisten juttuihin. Tietysti Krisse edelleen häärää päähenkilönä, mutta hän keskittyy enemmän juuri muiden asioiden hoitamiseen ja pohtimiseen. 

Viihdyin loistavasti tämänkin osan parissa, vaikka moni juonikuvio oli melkoisen ennalta-arvattava. Yllätyksiäkin sain kokea. Etenkin Hetan tarina piti jännitystä yllä aivan loppuun asti. Pidin myös paljon kahvilan yläkerran uusien asukkaiden tuomista uusista kuvioista. 

Kardemummajoulu

WSOY, 2024

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.265

Tauno Yliruusi: Joulu Toijalan takana

 

Rikoskomisario Viktor Suominen on rauhoittumassa joulun viettoon. Ei seuraa, ei velvollisuuksia, vain televisio ja glögiä. Nämä suunnitelmat muuttuvat kuitenkin nopeasti kun Viktor saa epämääräisen puhelun. Etäisesti tuttu Pauli Frantsila kutsuu hänet maalle joulunviettoon. Matkalla selviää, ettei kutsu ole aivan viaton, sillä Pauli epäilee isänsä kuolemasta löytyvän jotakin epäilyttävää. Nythän on loistava aika tutkia asiaa ja selvittää mahdollinen syyllinen, kun perhe kokoontuu yhteen. Tunnelma onkin melkoisen kireä, ja pieni uteliaisuus herää Viktorissa.

"Jouluna koko televisioväki oli yhtä suurta perhettä katselijoiden kanssa, kuuluttajat ja jopa uutistenlukijatkin tuntuivat silloin kovin läheisiltä, melkein kuin omilta sukulaisilta. Tietysti se oli hiukan lapsellista mutta mitä siitä, se oli mukavaa."s.9

Joulu Toijalan takana on kevyt ja nopealukuinen salapoliisiromaani 60-luvulta. 

Aika suurelta osalta kirjan tarina kulkee dialogien kautta, mutta mahtuu mukaan myös tarkkaan valittua ja napakkaa miljöön ja ajatusten kuvailua. Joulun tunnelmaa löytyy varsinkin kirjan alkupuolelta, mutta sitten keskitytään enemmän ihmissuhdedraamaan.

Minä viihdyin kirjan parissa, ja sain yllättyäkin, vaikka jotakin erikoista kirjan lopulta osasin odottaa. Lukeehan kirjan takakannessakin: "tunnettuja ovat hänen yllätysloppunsa, joita lukijan on mahdoton ennalta aavistaa." Olen myös lukenut Yliruusilta aiemmin Rikosetsivän vapaapäivän, jonka loppu oli samaan tapaan hieman erikoisempi. 

Joulu Toijalan takana

Gummerus, 1963

s.196

Julia Williams: Toivonkipinä

 

Catherine, Noel, Marianne ja Gabriel kärvistelevät kaikki vaikeissa elämäntilanteissa. Catherine kirjoittaa blogia uskomattoman ihanasta elämästään, jossa kaikki on järjestyksessä, vaikka oikeasti arki ei enää rullaa kovin tasapainoisesti. Hänen miehensä Noel on erittäin hankalassa tilanteessa työpaikallaan. Marianne sen sijaan on eronnut unelmiensa miehestä joulun alla, ja yrittää nyt parannella särkynyttä sydäntään. Gabriel kasvattaa poikaansa yksin, kun tämän äiti on lähtenyt ja jättänyt heidät ehkä pysyvästi. Kaikki toivovat helpotusta huoliinsa, joka saattaa löytyä Hope Christmasin pienestä kylästä.

"Hän nautti raikkaasta ilmasta, sinisestä taivaasta, lampaiden hiljaisesta määinnästä, varisten raakkuvista huudoista ja pehmeästä kanervikosta jalkojensa alla."s.229

Toivonkipinä on joulukirja, jonka tapahtumat eivät pettymyksekseni juurikaan sijoitu jouluun.

Kirjassa palataan välillä kurkistamaan lyhyesti edeltävään jouluun, joka tuntuu olevan jonkinlainen käännekohta kaikkien hahmojen elämässä, hetki jolloin kaikki alkoi mennä pieleen. Nykyajassa kuljetaan vuoden läpi rauhallisesti kohti seuraavaa joulua, selvitellen näitä ongelmia. Minusta kirja tuntui enemmänkin kuvaavan kevättä. 

Tarina etenee jouhevasti ja on ihan mukavaa luettavaa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut herättämään minussa sen suurempia tunteita, vaikka mukaan mahtui monia vaikeita aiheita, surullisia tilanteita ja vauhdikkaita juonenkäänteitä. Luulen, että ongelmani tämän kirjan kanssa on sen lattea tunnelma, kun kaikilla menee huonosti ja he jaksavat korostaa sitä vuorollaan. Hahmot valittavat paljon, eivätkä oikein uskalla tehdä mitään ongelmilleen. Toki kirjan genrestä voi päätellä, että lopussa kaikki järjestyy, mutta olisin kaivannut hiukan enenmmän sellaista omaa tahtoa ja asennetta hahmoille. 

Löytyy kirjasta muutamia kohtia, joissa yritetään tuoda esiin sitä joulun sanomaa, mutta vaisuksi jää. Jos siis kaipaat joulukirjaa jouluisella tunnelmalla, tästä sitä ei kannata etsiä, mutta jos haluat ihmissuhteita, perhehuolia ja dramaattisia käänteitä pienessä kylässä niin tämä voi toimia, vaikka mielestäni ei siinäkään onnistu kovin mieleenpainuvasti. 

Toivonkipinä, (Last Christmas, 2009)

Harper Collins Nordic, 2015

Suom. Eeva Koskimies

Kannen suunnittelu: Jenny Liljegren

s.416

Siri Østli: Valoa joulukuussa

 

Joulu lähestyy, mutta yleensä sitä niin riemulla odottava Kristi on tällä kertaa kauhuissaan. Teinityttären yksinhuoltajaäitinä oleminen, yrittäjänä toiminen, kun yhtiökumppani on häipynyt ties minne, ja poikaystävä, joka suunnilleen boikotoi joulua tuovat omat haasteensa. Sitten Krisse saa kuulla lääkäriltä uutisia, jotka muuttavat tilanteen täysin. Kuka huolehtii hänen tyttärestää jos hänellä käy jotakin? Onko aika kaivaa menneet haavat auki ja etsiä käsiin mies, joka ei edes tiedä olevansa isä? 

"Ikkunan somistaminen, koristeiden ripustaminen ja pelkkä lasitiskin raivaaminen rauhoittivat häntä. Vaikka Kristiä ei voinut pitää siistinä ihmisenä, kauniisti järjestetyssä pöytälaatikossa tai koristellussa hyllysää oli jotain, mikä toi hänelle sielunrauhaa."s.89

Valoa joulukuussa on ehdottomasti yksi suosikeistani tänä vuonna lukemistani joulukirjoista. 

Kirja käsittelee vakavasti sairastumista ja siitä aiheutuvaa pelkoa, mutta onnistuu silti olemaan lämmin ja tunnelmallinen, paikoitellen jopa hauska. 

Tietysti kirja saa heti lisäpisteitä jo siitä, että päähenkilö omistaa ihastuttavan sisustuspuodin, johon suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu. Rakastan pieniä puoteja kirjojen miljöönä, ja tässä päästään kurkistelemaan puodin arkea mukavasti tarinan ohella. Lisäksi kirjassa on kissa, joka saa runsaasti huomiota. 

Kirjan romanttinen puoli on suloinen. Se ei valtaa liikaa tilaa tarinasta, vaan kehittyy omalla painollaan. Pidän siitä, miten paljon tässä otetaan huomioon myös Kristin tytär Iben. Romantiikkaa tärkeämpänä teemana kirjassa onkin perhe, ystävät ja yhteisö. Nämä avuliaat, välillä hieman omituiset kohtaamiset tekevät kirjaan sitä lämmintä tunnelmaa, sillä nekin ihmiset, jotka eivät oikein tiedä miten auttaa, yrittävät parhaansa. Tästä yhteisöstä nimittäin löytyy monenlaista persoonaa, ja heistä kaikista on ihana lukea.

Kirjan loppu oli myös aivan mainio. Sopivasti samaan aikaan sekä hauska, että vakava. 

Valoa joulukuussa, (Et lys i desember, 2024)

Bazar, 2025

Suom. Heli Ikäheimo

s.399

Rebecca Ross: Armottomat valat

 

Sotakirjeenvaihtaja Iris Winnow on palannut rintamalta kotiinsa, mutta taistelujen kauheudet eivät ole ohi. Sota jatkuu ja puskee päivä päivältä lähemmäs. Iris pelkää läheistensä puolesta, mutta piiloutuminen ei auta. Jonkun on tehtävä asioille jotain, ja miksei se voisi olla Iris? 

"Hän juoksi halaamaan avosylin odottavaa Marisolia. Hänellä oli tunne, että kaikki - taivas, maa, arkirutiini - oli taas romahtamassa ja että hän tarvitsi jotain mistä pitää kiinni."s.103

Armottomat valat on nuorille aikuisille suunnatun Lumotut kirjeet -fantasiaduologian päätösosa. 

Tarina jatkuu aivan yhtä lumoavasti ja vahvasti, kuin se ensimmäisessä osassa alkoi. Tarinaa kerrotaan jälleen sekä Irisin, että Romanin näkökulmasta.

Rakastin tätä tarinaa, joka on täynnä upeaa tunnelmaa, jännitystä ja toimintaa. Kirjassa kuvataan kauniisti läheisten tärkeyttä sodan keskellä, ikävää, ystävyyttä, rakkautta, pelkoa, sinnikkyyttä, uskallusta ja toivoa. Kauniit kirjeet, lukuisat teekupilliset ja kirjoituskoneen naputus luovat tarinalle sen herkän tunnelman, joka säilyy läpi kirjan, vaikka toimintakohtauksia riittää ja hurjia juttuja tapahtuu. 

Pelkäsin koko ajan, että mitä kaikkea kamalaa tapahtuu, ja mistä kaikesta päähenkilöt joutuvat luopumaan, sillä sodassa ei moni taida selvitä menettämättä mitään. Loppua kohden kirjaa olikin pakko ahmia hirmuista vauhtia, sillä asioita tapahtui paljon ja tilanteet kävivät hyvin jännittäviksi. Ja niinhän siinä kävi, että itkuksi meni, sillä riipaisevia juttuja koetaan ja paljon menetetään. 

Armottomat valat, (Ruthless Vows, 2023)

WSOY, 2025

Suom. Nana Sironen

s.490

Lucy Diamond: Rantakahvilan joulu

 

Rantakahvilan joulu on kolmen tarinan kokoelma, jossa palataan Rantakahvila romaanista tuttuihin maisemiin, ja kurkistellaan entuudestaan tuttujen, sekä uusien hahmojen kuulumisia. 

"Kuorimme märät vaatteet yltämme ja levittelimme ne pattereiden päälle kuivumaan, ja sitten Ed ryhtyi loihtimaan lounaaksi mausteista kasviskeittoa sillä aikaa, kun minä kaadoin kaikille kuumaa kaakaota. Lisäsin pinnalle ylimääräiset annokset vaahtokarkkeja ja päälle vielä raastettua suklaata."s.83

Minulle tuli yllätyksenä, ettei Rantakahvilan joulu -kokoelman kaikki kolme tarinaa olekaan jouluisia, sillä viimeinen tarina sijoittuu kesään. Oli kuitenkin ihanaa päästä takaisin Rantakahvilaan näiden pienten tarinoiden kautta.

Joulu saapuu Rantakahvilaan -tarina aloittaa kirjan, ja olikin minun suosikkini näistä kolmesta. Pidän lumimyrskyistä kirjoissa, ja tässä tarinassa sellainen on. Rantakahvilan tunnelma on kunnolla jouluinen. Ed ja Evie tekevät ihania asioita yhdessä, heidän tuoreessa romanssissaan on lämmin tunnelma, jossa rakkaus ja kunnioitus näkyy. Tässä on niin dramaattisia hetkiä, kuin hauskojakin juttuja, mutta koko ajan tunnelma pysyy kevyenä, vaikka riitojakin saadaan aikaiseksi. Myös se Rantakahvila -romaanista tuttu kyläyhteisön yhteisöllisyys näkyy tässä ihanasti.

Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa oli kirjan toinen tarina. Tässä oli selvästi surullisempi tunnelma. Evien sisko Ruth pääsi yhdeksi päähenkilöksi, ja hänen katkeran oloinen asenteensa muutti tarinaa ankeaan suuntaan. Kirjassa puitiin myös erästä surullista tapahtumaa, joka teki tunnelmasta haikean. Joulun saapuminen tietysti pelasti tilannetta, ja pidin kirjan lämpimästä lopusta. 

Viimeisena tarjolla olikin sitten kesäinen tarina, Rantakahvilan uusi tulokas. Tämä oli siitä kiva tarina, että Evien ja Edin yhteiselo kokee suuria muutoksia. Pidin myös siitä, miten Evien tunteita ja epävarmuutta uuden edessä kuvataan. Tässä oli myös aivan uusi hahmo, Helen, jonka nopea pyrähdys jäi melko etäiseksi lyhyen tarinan takia. Ehkä niin isot asiat olisivat kaivanneet enemmän sivutilaa. Hän oli kuiteenkin juonen kannlta tärkeä tyyppi, ja itse tarina oli mainio, joten ei varsinaisesti haittaa, etten nyt tähän Heleniin sen enempää tutustu. Täytyy kyllä myöntää, että vastahakoisuus Heleniä kohtaan johtuu siitä, että olen alkanut pitää Eviestä, ja tämä Helen tuntui olevan häntä vastaan. 

Joulu saapuu rantakahvilaan, (Christmas at The Beach Cafe, 2013)

Jouluyllätyksiä rantakahvilassa, (Christmas Gifts at The Beach Cafe, 2014)

Rantakahvilan uusi tulokas, (Baby at The Beach Cafe, 2016)

Otava, 2021

Suom. Eeva Parviainen

s.320

Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri

 

Petra ja hänen yksitoistavuotiast sisarentyttärensä Charlie joutuvat jättämään tutun ja turvallisen elämän Tukholmassa. Charlien äiti on kuollut, Petra joutunut työttömäksi ja vielä kodittomaksikin, joten uusi alku on tarpeen. He päätyvät Nyponvikenin kylään, jossa Petran vanhemmilla on asunto. 

Petra ja Charlie kipuilevat uuden arjen parissa, mutta pikku hiljaa he löytävät paikkansa. Joulu lähestyy ja Charlie saa lahjaksi joulukalenterin, joka kertoo aikoinaan kylällä eläneen taiteilijan tarinaa. Petra uppotuu Lillyn tarinaan, mutta hänestä alkaa tuntua siltä, että kyläläisillä on jotakin salattavaa. 

"Vaikka sää oli leuto, ulkona ei näkynyt muita ihmisiä eikä korviin kantautunut muita ääniä kuin aaltojen kohina, joka sekottui hänen askeltensa kopinaan."s.157

Salaisuuksien joulukalenteri kuljettaa lukijan ihastuttavalle kauppapuutarhalle pieneen kylään, jossa kaikki tietävät toisistaan vähintään kaiken. Joulu tekee tuloaan, joten mukaan mahtuu jouluisia yksityiskohtia.

Tykkäsin tutustua kauppapuutarhan arkeen ja uusiin ideoihin, joita työntekijät yrittivät kehittää kuihtuvan yritystoiminnan pelastamiseksi. Pidin myös kyläläisten yhteishengestä, pienistä puodeista, kauniista maisemista, sekä hitaasti kehittyvistä ystävyyssuhteista. Tarinaan mukaan otetut eläimet lämmittivät myös mieltä. 

Kaikesta ihanasta ja tunnelmallisesta huolimatta pidän muista lukemistani Fagerlundin kirjoista huomattavasti enemmän kuin tästä. Kirjaan oli haluttu tuoda jokainen joulukalenterin päivä, jotta Lillyn tarina paljastuisi niin kuin joulukalenterissa kuuluu, luukku luukulta. Minusta tämä toi kirjaan paikoitellen hätäisen ja töksähtelevän tunnelman. Jokaisesta päivästä kun piti kertoa jotakin, mutta liian pitkäksi aikaa ei voi yhtä päivää jäädä kuvaamaan. Kyllä tällaista arkea ja pieniä yksityiskohtia kirjoissa rakastavaa lukijaa jäi häiritsemään valtavasti se ettei niihin pieniin kirjassa mainittuihin juttuihin palattu ikinä. Miltä maistuu Unelmameri -marmeladi? Miksei joulukirjassa puhuttu enää myöhemmin mitään kuusesta jonka hahmot kuitenkin kävivät itselleen valitsemassa? Ja mikä oli Lillyn lempiteetä, ja miksi sitä ei keitetty kirjassa ikinä!?

Salaisuuksien joulukalenteri, (Den sista adventskalendern, 2022)

Gummerus, 2024

Suom. Antti Saarilahti

s.316