Evangeline Fox on saanut elämän, josta on aina unelmoinut. Hän on viimein satujen prinsessa, naimisissa upean prinssin kanssa, kotinaan upeaakin upeampi linna. Mutta miksi kaikki sitten tuntuu niin väärältä? Aivan kuin jokin hänen sisällään yrittäisi sanoa jotain tärkeää? Evangelinen aviomies sen sijaan on varma, että juuri näin asioiden kuuluukin olla, ja on valmis tekemään mitä vain, jotta asiat myös pysyvät niin. On siis raivattava tuo ärsyttävä, asioita vaikeuttava Hertta prinssi pois tieltä. Ikuisiksi ajoiksi.
"Jousimies nykäisi hänet vaivattomasti hataran köysikaiteen viereen ja taivutti hänet sen yli niin että hänen hiuksensa riippuivat kuohujen yllä. Hänestä tuntui, että huusi hän tai ei, Jousimies saattaisi viskata hänet jokeen vain nähdäkseen hänen putoavan."s.92
Ikuisen rakkauden kirous on Olipa kerran särkynyt sydän -trilogian päätösosa.
Olihan tämä nyt upea päätös upealle trilogialle, vaikkei toisen osan tasolle yltänytkään. Tämän trilogian kaikki osat ovat kuin satukirjoja, joiden sadut ovat täynnä kauniita ihmisiä, vaatteita ja linnoja. Juonet sen sijaan pursuavat juonittelua, valehtelua, hirvittäviä tekoja ja hirviöitä. Tarunhohtoiset metsät juonittelevat hyväuskoiset kulkijat pyörryksiin, kehenkään ei voi luottaa, ja kirouksia tunnutaan langettavan heppoisin perustein suurien tunteiden vallassa.
Kirjaan mahtui valtava määrä juonenkäänteitä, suuria tunteita, ja sadunhohtoista rakkautta. Ihan en pitänyt tästä päätösosasta kuitenkaan yhtä paljon kuin muista sarjan osista, sillä Evangelinen ongelmien takia Hertta prinssiä oli kirjassa liian vähän, vaikka hänen hetkensä olivatkin sitten tuttua kutkuttavaa ihanuutta. Eniten häiritsi juonen poukkoilu, sillä tässä hypittiin tilanteesta toiseen hurjaa vauhtia. Toimintaa siis riittää, omaan makuuni hitusen liikaakin, sillä se oli sellaista paikasta toiseen juoksemista.
Tästä pienestä valittamisesta huolimatta pidin tästäkin osasta valtavasti.
Ikuisen rakkauden kirous, (a Curse For True Love, 2023)
WSOY, 2024
Suom. Kaisa Kattelus
Karttakuva: Virginia Allyn
s.310
