Kissani Jugoslavia kertoo kahden ihmisen tarinan, kahdessa eri maassa ja yhdistää tarinat lopulta yhteen. Emine on nuori nainen 1980 -luvun Jugoslaviassa. On aika mennä naimisiin ja perustaa perhe. Onnellista avioliittoa ei kannata kuitenkaan suuremmin odotella, kun näkee aviomiehensä häissä, vasta kolmatta kertaa, eikä mies käyttäydy, niin kuin pitäisi.
Bekim on mies, joka on nuorena perheensä kanssa muuttanut Jugoslaviasta Suomeen sotaa pakoon. Sopeutuminen on vaikeaa pakolaisena ja seksuaalisen vähemmistön edustajana.
Tästä kirjasta puhuttiin paljon, kun se ilmestyi, joten odotukset olivat korkealla, kaikkien ylistävien arviointien jälkeen. Kirja ei kuitenkaan napannut toivotulla tavalla ja se jäikin etäiseksi.
Parasta kirjassa oli Eminen osuudet, jotka paljastivat Jugoslavian kulttuuria, erityisesti naisen rooli perheessä nousi esiin. Eminen osuudet kirjasta oli kirjoitettu selkeämmin ja ilman erityistä symboliikkaa, kun taas Bekimin osuudet olivat vaikeaselkoisempia.
Kirja oli nopeaa luettavaa, mutta minulle ei ainakaan kaikki asiat selvinnyt ensimmäisellä lukukerralla. Paljon asioita jäi roikkumaan ilmaan, enkä tiedä olisiko ne pitänyt ymmärtää kirjan lukemalla. Esimerkiksi Bekimin vierailu isoisänsä luona kirjan loppupuolella, jäi minulle merkityksettömäksi.
Pakolaiselämää Suomessa kuvaili mielestäni parhaiten Eminestä ja Bajramista kertovat osiot, kun taas tässäkin aiheessa Bekimin osuudet jäivät kaukaisiksi.
Statovci oli valinnut mielenkiintoisen tavan kertoa hahmosta, jota nimitettiin kissaksi. Erilaisuus herätti kiinnostuksen. En pitänyt kissasta ja toivoin Bekiminkin tajuavan, että hän ansaitsee paljon parempaa, kuin tuon kissan.
Kirjan kansi on kivan erilainen ja näyttävä, mutta valitettavasti, en kannen suunnittelijaa löytänyt. :/
Kissani Jugoslavia
Otava, 2014
s. 286
Voi miten suloinen kissa!
VastaaPoistaOlen lukenut Kissani Jugoslavian - mikä kotimaisena kirjana on harvinaista - ja minä en lämmennyt kirjalle kovinkaan paljon. En voi(nut) kuin ihmetellä, miksi kirja on niin suosittu. Kansi on kyllä hauska! =D
Kiitos!
PoistaMinä ihmettelen ihan samaa. Odotin kirjalta jotain hämmästyttävää kaiken sen perusteella mitä olin kuullut ja lukenut kirjasta. :D
Ihana kissa!
VastaaPoistaMinä rakastuin tähän kirjaan. Itse asiassa se aukeni vielä paremmin toisella lukukerralla, silloin osasin katsoa tekstin taakse ja ajatella sitä mitä mikin merkitsee. Se jääkin ihanasti lukijan pääteltäväksi, pidin tuosta asiasta todella paljon. Tiranan sydän kyllä oli ehkä vielä Kissaakin parempi <3
Kiitos! :)
PoistaMukavaa, että pidit kirjasta. Itsekin ajattelin, että kirjasta voisi saada enemmän irti toisella lukukerralla, mutta en silti usko, että tartun siihen enää uudestaan, kun se ei kuitenkaan ollut mielestäni kovin hyvä.
Vierailu isoisän luokse oli merkityksellinen, joten se ei voinut jäädä pois. Bekim oli lapsesta asti hyväksikäytetty, joten mitä hän isoisälleen teki, oli tärkeää. Kohtaus on jäänyt voimakkaasti mieleeni.
VastaaPoistaToit kirjan jälleen mieleeni, kiitos :)
Kohtaus on varmasti tuntunut paljon mielekkäämmältä noin ajateltuna! Pidän yleensä kirjoista, joissa kaikkea ei aina sanota suoraan ja asioita jätetään auki lukijan itse pohdittavaksi, mutta tässä kirjassa sitä oli mielestäni liikaa.
Poista