Katarina Wennstam: Tahra

Jonas ja Rebecca wahln ovat onnellisesti naimisissa ja ovat kahden täydellisen lapsen vanhempia. He asuvat upeassa asunnossa ja ovat kumpikin töissään loistavasti menestyneitä, Rebecca TV alalla ja Jonas lakimiehenä. Ihmiset kadehtivat Rebeccan onnea, kun tämä on saanut niin upean miehen, kuin Jonas. Mutta täydellisen kulissin taakse kätkeytyy niin paljon. Rebecca on onneton ja miettii pystyisikö elämmän onnelisesti lapsiensa kanssa ilman Jonasta.
Jonaksen työtehtävänä on käydä käynnissä olevassa ihmiskauppa oikeudenkäynnissä kuuntelemassa ja kertoa sitten mielipiteitään asiasta televisiossa. Jonas yrittää pysyä asiallisena ja rauhallisena, vaikka pelko kiinnijäämisestä on suuri, sillä Jonas itse on koukussa maksulliseen seksiin. Jo monen vuoden ajan hän on käyttänyt rahojaan ostaakseen seksiä, eikä Rebecca ole tajunnut asiaa, vaikka hän onkin pettämistä epäillyt.

Valitsin vanhempieni luota luettavaa työharjoittelun ajaksi ja Tahra päätyi mukaan. Takakannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta ja itse teos vaikutti sopivalta luottavaksi pieninä osina, kun en harjoittelun aikana niin kauan kerrallaan ehdi lukea.
Luvut kirjassa olivatkin kivan lyhyitä tähän tarkoitukseen. Luvuissa oli aina joku kirjan hahmoista päähenkilönä, jonka mielipide pyrittiin tuomaan esiin. Näin kirjaan saatiin monien hahmojen kanta ihmiskauppa asiasta. Ihan kaikissa luvuissa ei käsitelty ihmiskauppaa, tai prostituutiota, vaan juoneen oli otettu mukaan myös Jonaksen ja Rebeccan tyttären kehittymistä teiniksi, sekä Rebeccan ajatuksia elämästään ja kamppailua kulissien ylläpitämisestä.
Oletin kirjan olevan perus dekkari, mutta sitä Tahra ei ole. Kirjassa ei ole murhattua ja syyllisen etsimistä. Oikeudenkäyntiä seurattiin, mutta en odottanut ratkaisua suurella mielenkiinnolla. Eniten minua kiinnosti miten Rebeccan ja Jonaksen yhteisen tulevaisuuden käy.
Hahmoista Rebecca oli mielestäni todella ärsyttävä. Minulle jäi fiilis, että kirjassa poliisit olisisvat saaneet paljon enemmän aikaiseksi, jos Rebecca ei piilottaisi miehensä asioita vain saadakseen asua upeassa kodissaan. Hän perustelee päätöstään sillä, että lapset saavat hyvän elämän, mutta luvuissa joissa lapset ovat päähenkilöinä, jää ärsyttävä olo, kun lapset kuitenkin tajuavat vanhempiensa asioista niin paljon. Lempihahmoa en osaa päättää, kun melkeen kaikissa hahmoissa on jotain ärsyttävää. :D
Tästä huolimatta pidin kirjasta ja aion lukea Wennstamia myöhemmin lisää. Suosittelen lukemaan. Kirja on kirjoitettu aika kevyesti, vaikka aihe onkin vakava.


Tahra (Smuts, 2007)
Otava
Suom. Laura Beck
s.431
Kansi: Annika Lyth

Grace McCleen: Ihana maa

Judith on kymmenen vuotias tyttö. Hän elää kahdestaan isänsä kanssa. Hänen äitinsä kuoli Judithin synnytyksen jälkeen. Judith tuntee syyllisyyttä äitinsä kuolemasta, eikä olosuhteet kotona ja koulussa tee hänen elämästään kovinkaan helppoa. Hänen isänsä on hyvin uskonnollinen mies, niin kuin hänen äitinsäkin oli eläessään. He käyvät muiden yhteisön jäsenien kanssa viikottain kiertelemässä ovelta ovelle kertomassa maailmanlopun lähestymisestä. Koulussa Judith joutuu kohtaamaan sekä henkistä, että fyysistä kiusaamista. Kiusaaminen jatkuu niin pahana, että jopa Judithin ja hänen isänsä elämä omassa kodissaan on uhattuna.
Kaiken lisäksi Judithin isän työssäkäyminen lakon aikana tuo perheelle lisää vihamiemiä.
Judith leikkii vapaa-aikansa omaan huoneeseen rakennetulla ihanalla maalla. Hän alkaa uskoa Jumalan puhuvan hänelle ja on pian varma, että on leikeillään saanut paljon pahaa aikaan. 

Tällä kertaa luin Grace McCleenin Ihanan maan. Ihana maa on kirja jonka luin, koska sen sain. Jos olisin itse vain törmännyt kirjaan jossain en olisi sitä luultavastikaan lukenut, sillä takakannen teksti ei kolahtanut minuun mitenkään.
Ihana maa ei kuitenkaan ollut huono kirja, vaan aika mielenkiintoinen. Joten ihan iloisin mielin kirjan luin loppuun asti. Tai en varsinaisesti iloisin mielin, sillä kirja ei ollut mitenkään suurinta iloa herättävistä aiheista koottu. Judithin elämä oli todellakin sekaisin ja toivoin koko ajan jonkinlaista helpotusta, mutta vaikka välillä pieniä valon pilkahduksia juonesta löytyikin, jäi minulle kirjan loputtua hieman haikea olo siitä ettei hänen asiansa päättyneet niin hyvällä tavalla, kuin olisin halunnut.
Kirjassa kuvailtiin hyvin uskonnollisia ihmisiä, joka kuulostaa aina niin julmalta, vaikka aina ajattelen, että juuri heidän pitäisi olla niin hyvää tarkoittavia ihmisiä. Varsinkin kohta, jossa Judithin isä päätettiin erottaa yhtesöstä, koska tämä ei ilmestynyt hetkeen kokouksiin, oli aika julmaa. Sillä mielestäni juuri silloin hän olisi tarvinnut tukea, vaikka muuta väittikin.
Judithinkin ongelmat jätettiin aika lailla omaan arvoonsa, vaikka hänen uusi opettajansa asiaan hieman yrittikin puuttua, ei asioita saatu paremmaksi.
Onneksi kirjailija oli kirjoittanut kevyttä tekstiä, ettei kirja ollut liian ahdistava aiheesta huolimatta. Juonen loppuratkaisusta olin jo aika järkyttynyt, kun Judith meinasi mennä jo aivan liian pitkälle, kuunnellessaan omassa päässään kehittelemää Jumalan ääntä, jota hän monta kertaa itsekin ajatteli, että kylläpä Jumala kuulostaa omituiselta.
Lempihahmosta en kyllä tiedä... Mutta jos ensimmäinen mieleen tuleva mukavan oloinen hahmo, niin valitsen Judithin uuden opettajan. Eniten kirjassa itsessään pidin ympäristön kuvaamisesta. Tapahtuma ympäristö oli aika karu ja surullinen. Sekä askartelu ohjeista joita aina välillä oli... näin valmistat ihmisen jne.
Suosittelen lukemaan. McCleen on kirjoittanut aika hyvin. En ole itse ennen hänen teoksista kuullutkaan, mutta positiivinen yllätys oli itselleni.


Ihana maa (The Land of Decoration, )
Otava, 2013
Suom. Marianna Kurtto
s.336
Kansi: Markus Pyörälä

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

On vuosi 1946. Lontoossa asuva kirjailija Juliet Ashton saa yllättäen kirjeen tuntemattomalta mieheltä. Mies asuu Guernseyn Kanaalisaarella. Juliet vastaa kirjeeseen ja näin alkaa tiivis kirjeenvaihto johon pian osallistuvat monet muutkin ihmiset saarelta. Juliet saa koko joukon uusia ystäviä ja uutta inspiratiota kirjoittamista varten. Kirjeissä Juliet saa paljon tietoa Guernseystä ja sen asukkaista, sekä tarinoita heidän elämästään sodan aikana.

Tälläkertaa luettavaksi päätyi Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.Kirja onkin saanut todella erilaisen ja mieleenpainuvan nimen.
Kirja on koottu henkilöiden toisilleen lähettämistä kirjeistä. Tälläisella tyylillä kirjoitettua kirjaa en olekaan ennen tainnut lukea, joten en voi verrata oliko tämä hyvin kirjoitettu muihin sellaisiin verrattuna. Tämä oli kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, etten usko kovin paljoa paremmin koottuja olevan.
Kirja kulki kevyesti eteenpäin ja oli todella leppoisa, vaikkei aihe todellakaan ollut kevyeimmästä päästä. Henkilöt olivat iloisia ja kaikki hyvin omalaatuisia. Heidän ajatusmaailmaa oli mukava lukea ja kaikkien persoonallisuudet tulivat hyvin esiin.
Olisin voinut jatkaa kirjan lukemista vielä vaikka kuinka paljon. Sodan aikaisista tapahtumista kerrottiin melko paljon ja siitä oli mielenkiinoista lukea. Juoni oli täynnä ystävyyttä ja rakkautta, jonka takia sota ei aiheena ollut niin surullinen.
Jos et ole vielä lukenut Kirjallista piiriä perunankuoripaisoksen ystäville, suosittelen hakemaan sen jostakin ja lukemaan, sillä tämän kirjan parissa viihtyy loistavasti.
Aika monet tämän ovat jo ehtineet lukea, mutta itse luen aika harvoin vasta ilmestyneitä kirjoja, joten tämäkin on ehtinyt olemaan ilmestyneenä jo monta vuotta. :D


Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008)
Otava, 2010
Suom. Jaana Kapari-Jatta
s.301

Riikka Pulkkinen: Totta

Elsa tekee kuolemaa. Läheiset miettivät miltä elämä ilman vaimoa, äitiä tai isoäitiä tuntuu. Kaikki reagoivat suruun omalla tavallaan. Eleonoora ottaa maaräilevän hoitajan roolin, kun Martti ja Anna yrittävät toteuttaa Elsan toiveita.
Elsa päättää kertoa Annalle Eevasta, josta on vaiettu pitkään. Nyt on kuitenkin aika palata miettimään menneitä. Eevan tarina tapahtuu 60- luvun alussa, kun nuori Eeva hakee lastenhoitajan paikkaa Elsan ja Martin luota.

Päätin lukea Riikka Pulkkisen Totta kirjan, koska sitä on kehuttu paljon, enkä ollut aiemmin lukenut yhtään tunnetun Pulkkisen kirjaa. Pitihän korjata tämä aukko ja tarttua kirjaan. Odotukset olivat aika korkealla, kun niin paljon hyvää Pulkkisesta on sanottu, mutta petyin suuresti.
Pidän kirjoista joissa kirjoitustapa eroaa jotenkin muista, mutta Pulkkisen tapa kirjoittaa ei ollut minun juttuni. Koko ajan vain mietin teksiä, joka minusta tuntui jotenkin liian väkisin hienosti kirjoitetulta, vaikka ei varmaankaan niin ole. Tyyli ei vaan ollut mieleiseni ja kirjan lukeminen oli puuduttavaa hommaa.
Oli kirjassa oma hyväkin puolensa. Kirjoitustavasta huolimatta pidin kovasti Eevan tarinasta, joka sijoittuu 60-luvun alkuun. Näiden osioiden takia luinkin kirjan loppuun asti, sillä halusin ehdottomasti tietää koko tarinan ja miten se päättyy.

Kirjan henkilöt olivat lähes kaikki Elsan lähipiiristä. Ammatteinaan tutkijaa, taidemaalaria ja lääkäriä. Lempihahmoa on vaikea valita, kun oikein kenestäkään muusta kuin Eevasta en saanut otetta. Kyllä muistakin hahmoista kerrottiin kirjassa melko tarkasti, mutta kirjoitustapa vie minulta hahmojen aitouden tunteen.
Tämän kirjan perusteella ei tule lukulistalle hetkeen muita Pulkkisen kirjoja, vaikka juonet voisivatkin olla kohdallaan. Ehkä joskus myöhemmin jos alan nauttimaan tämän tyylisestä kirjoituksesta. Suosittelen tätä kirjaa runollisesta kirjoitustavasta nauttiville lukijoille.


Totta
Otava, 2010
s.332

Enid Blyton: Viisikko pelastaa salaisuuden

Paulin isä rakentaa Paulin omalle saarelle tornin tutkimustöitään varten ja ilmoittaa ettei Paulilla ystävineen ole saarelle mitään asiaa. Lapset huolestuvat kuitenkin Paulin isän turvallisuudesta, kun mantereelle muuttaa uusia ihmisiä jotka ovat hyvin kiinnostuneita tornista ja Paulin isän tutkimuksista. He vaativat isää antamaan merkkejä tornistaan kahdesti vuorokaudessa, jotta lapset tietävät hänen olevan kunnossa. Pian Paulin isä huolestuu itsekkin, sillä hän epäilee, että saarella on joku. Niimpä Tim koira lähetetään saarelle turvaksi. Viisikkoa odottaa taas suuri seikkailu.

Miettisin kesäistä luettavaa ja päädyin Viisikkoon. Viisikko pelastaa salaisuuden on kuudes sarjan osa, mutta koska olen näitä nuorempana lukenut niin ajattelin ettei ole mitään väliä minkä luen. En kyllä muistanut tästäkään kirjasta yhtään mitään vaikka olen tämänkin joskus lukenut.
Vaikka viisikot ovat jo vanhempia kirjoja, ei ne lukiessa tunnu liian vanhanaikaiselta. Toki eroja huomaa, kuten televisioiden harvinaisuudesta.
Viisikkoon kuuluu neljä lasta (Pauli, Anne, Leo ja Dick), sekä koira Tim. Lempihahmoni tietysti Tim, tuo suloinen viisas koira. Yllätyin, kun en muistanut, että kirjan Pauli onkin oikeasti tyttö (Paula) joka vaan haluaa olla poika.
Nuortenkirjana juoni on aika kevyt ja ennalta arvattava, mutta kirjan seurassa viihtyy silti. Retkiä ja seikkailuja kirja on täynnä. Mutta tärkeintä kuitenkin retkiä edeltävät valmistelut, joihin kirjassa keskitytään todella paljon. On eväiden tekoa ja pakkaamista, sekä muiden tavaroiden varmistusta mukaan matkaan. Jos ruuasta puhuttaessa alkaa tekemään mieli ruokaa, kannattaa kirjan lukuhetkeä varten varata kunnolla syötävää, sillä eväiden kuvailulta ei vältytä.
En usko, että kirjojen lukujärjestyksellä on suurta väliä, vaikka näissä viitataankin aikaisemmin tapahtuneisiin seikkailuihin.


Viisikko pelastaa salaisuuden (Five on Kirrin Island again)
Tammi
Suom. Heidi Järvenpää
s.157

Reijo Mäki: Vares -Sheriffi

Pihakeinusta löydetään alaston ruumis, toinen murhattu löytyy heti talon keittiöstä. Poliisit ovat selvittäneet tapausta koko talven, mutta kun ratkaisua ei löydy, päättävät toisen vainajan sukulaiset palkata yksityisetsivä Jussi Vareksen selvittämään tapausta. Erikoinen tapaus on syystä, että Vares saa toisenkin toimeksiannon samaiseen tehtävään alamaailman isoilta herroilta. Vares ottaa tehtävän vastaan, vasta jonkin aikaa harkittuaan, sillä ei usko saavansa paljoa selville.

Useimpien Vares kirjojen tapaan Sheriffi sijoittuu lähes kokonaan Turun maisemiin, mutta myös itselleni tutuille Salon seuduille päästään. Vares on tuttu oma itsensä. Renttumainen luonne pysyy edelleen mukana, eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan katoa. Aikaisemmista kirjoista tutut kapakat ovat vieläkin melko tarkasti esiteltyjä. Vareksen tutuista kavereista Kyy ja novellikirjailija Luusalmi pääsevät aika paljon esiintymään kirjassa, kun taas antikvariaatin pitäjä pastori Alanen jää vähäiselle osalle. Mielestäni mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli Vareksen tapaama nainen Harriet.
Itse pidän enemmän näistä uudemmista vareksista. Vanhemmissa on jotenkin pitkästyttävää, eikä kovin menevää kirjoitusta. Ei tämä Sheriffi kuitenkaan paras lukemani Reijo Mäen kirja ollut, vaikka loppu olikin yllättävä Vareksen tekemän erikoisen päätöksen takia.
Erityisesti tässä kirjassa pidin siitä, että vaikka murha oli raaka (silmät puhkottu, iho viillelty ja ruumis kruunattu entisen vaimon häähunnulla.) ei yksityiskohdilla mässäillä. Itse en oikein pysty kovin tarkkoja raakoja kohtauksia lukemaan, mutta tässä kirjassa ei onneksi tule sellaista fiilistä, että jotain pitäisi hypätä yli.
Luen Vareksia silloin tällöin vuodenajasta riippumatta, sillä ne ovat oikein hyviä välipalakirjoja rentoine hahmoineen ja huumorineen.


Sheriffi
Otava, 2012
s.412
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Candace Bushnell: Hissillä huipulle

Hissillä huipulle kirjassa seurataan monenlaisten ihmisten elämää. Viides avenue yksi on todella hyvässä maineessaa oleva talo New Yorkissa. Asukkaat ovat hyvin erilaisia, joukosta löytyy kirjailijoita, bloggaajia, näyttelijöitä ja seurapiiri rouvia. Kamppailu hyvästä asunnosta, rahasta ja maineesta on suuri. Seurapiireihin pääseminen ja rikkaaksi tuleminen vaativat kuitenkin hyvin suuria tekoja, eivätkä ne välttämättä ole hyviä. Täytyy olla valmis melkein mihin vain, jopa rikoksiin. Kaikki eivät tässä onnistu, vaan menettävät kaiken, joku jopa henkensä.

Schiffer Diamond on nelikymppinen näyttelijä, joka muuttaa takaisin Viides avenue yhteen. Hänen nuoruutensa rakkaus kirjailija Philip asuu myös edelleen rakennuksessa. Philipin asunnossa majailee 22-vuotias pyrkyri Lola. Muut talon asukkaat ovat, ei niin hyvin menestynyt kirjailija, bloggaaja äiti, heidän lapsensa Sam, Philipin täti Enid, sekä uusi todella varakas Ricen pariskunta.
Myös muutamia talon ulkopuolella asuvia henkilöitä kirjasta löytyy.

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Bushnellilta. Olen sinkkuelämää fani joten ajattelin, että viimeinkin pitäisi kokeilla jotain hänen kirjoittamaansa. Oli kiva pitkästä aikaa lukea jotakin tälläistä. Kirjassa keskitytään ihmisten elämiin ja luonteisiin vuorotellen. Koko kirjan ajan henkilöistä annetaan lukijoille lisää tietoa ja heistä on helppo luoda mielikuva. Koska minusta on aina mukavaa tietää hahmoista paljon, tälläinen tyyli sopii minulle hyvin.
Hahmoja löytyikin monellaisia, mutta ei kuitenkaan liikaa. Vähemmällä henkilöstöllä kirja olisi luultavasti ollut paljon tylsempi. Henkilöitä löytyi myös monen ikäisiä. Nuoria ei kuitenkaan kovin montaa. Nuoret olivat tässä kirjassa hyvin pinnallisia ja ärsyttäviä, enkä pitänyt yhdestäkään. Myös joidenkin vanhempien hahmojen sinisilmäisyys oli hieman ärsyttävää. Lempihahmoni oli Enid. Enid on yksi talon vanhimmista asukkaista.
Manhanttanin vauhdikkaasta elämästä kertova kirja koukuttaa loppuun asti. Vaikka erityisen suuria juonen käänteitä kirjasta ei löydy, ei kirjassa kuitenkaan ole toistoa vaan uusia asioita koko ajan.


Hissillä huipulle (One Fifth Avenue, 2008)
Tammi
Suom. Henna Kaarakainen
s.557