John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää ja on onnekas saadessaan hieman lisäaikaa. Hazel tapaa syöpäsairaiden nuorten tukiryhmässä täydellisen yksijalkaisen 17-vuotiaan pojan Augustuksen. He tutustuvat ja heidän välilleen kehittyy vahva side. Hazel ei haluaisi Augustuksen rakastuvan itseensä, koska tietää kuolevansa ja jätttävänsä jälkeensä suurta surua. Tunteille ei kuitenkaan voi mitään ja pian kukoistaakin rakkaus heidän välillään. Sairauksistaan huolimatta nuoret pääsevät Hollantiin etsimään vastauksia lempikirjansa kirjoittajalta, joka niin hyvin tuntuu kirjassaan pystyvän samaistumaan Hazelin ongelmiin.

Kävin todella pitkästä aikaa kirjastossa, koska halusin lukea tämän John Greenin kirjan, jota kovasti on hehkutettu. Yhdysvalloissa kirja on ollut suuri menestys ja on ollut New York Timesin bestseller-listalla 53 viikkoa.
En odottanut kirjalta kovin paljon. En tiedä mistä mahtoi johtua. Ehkä noista kannen pikku enkeleistä ja muutenkin niin kovin sekalaisesta kuvasta, vaikka eihän kansi kerro tarinan hyvyydestä, oli minulla silti pieni ennakkoluulo...
Kirjaa vähänmatkaa luettuani katosi kuitenkin tälläinen käsitys. Todella pian minulle selvisi, että kirja taitaa oikeasti olla aika hyvä. Green kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti kahden syöpäsairaan rakkaustarinan. Unohtamatta tietenkään muita aivan loistavia hahmoja. Itku oli lähellä todella monessa kohdassa ja päällimäisenä tunteenä kirjaa lukiessani oli haikeus, vaikka hahmot jaksavatkin olla positiivisia. Varsinkin kohdissa, jossa mietittiin esimerkiksi musiikkia kuunnellessa, ettei joku kuolleista ystävistä saanut ikinä kuulla tätä kappaletta tai lukea jotain kirjaa jne.
Tähtiin kirjoitettu virhe jää varmasti mieleeen aika pitkäksi aikaa ja olen iloinen tästä uudesta tuttavuudesta, jota suosittelen teille muillekkin.


Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY, 2013
suom. Helene Butzow
s.338
Kansi: Sofia Scheutz Desing

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Raskolnikov on nuori rahapulasta kärsivä mies. Hän asuu pienessä synkässä kopperossa ja hautoo mielessään rikosta, jonka aikoo toteuttaa voidakseen elää paremmin ja olla parempi. Raskolnikov murhaa vanhan ilkeän tavaroita panttaavan eukon ja menee sekaisin. Mukaansa hän ei loppujenlopuksi saa ryöstettyä kovinkaan paljon.
Tarina sijoittuu Pietarin pölyisille ja kerjäläisten täyttämille kaduille, jossa Raskolnikov pohtii mitä hänen tulisi tehdä ja miten jatkaa elämäänsä.

En yleensä suunnittele itselleni mitään lukulistaa, mutta päätin aikaisemmin, että luen kesälomalla jonkun klassikon. Sainkin joku aika sitten lahjaksi Rikos ja rangaistus -kirjan ja päätin lukea sen näin kesän alkuun.

Rikos ja rangaistus sisälsi hyvin paljon pohdintaa. Esimerkiksi siitä oliko Raskolnikovin tekemä murha rikos, vaikka omasta mielestään siitä oli vain hyötyä ihmisille. Kirjassa kerrotaankin monen hahmon mielipide asiasta ja mitä heidän mielestään Raskolnikovin kannattaisi tehdä. Entä korvaako monet hyvät teot, joita kirjan aikana hänen kerrotaan tehneen ja joita hän tekee, hänen yhden pahan teon, josta myös monille seurasi hyvää?
Rasnikolnikovin ahdistus välittyi selvästi lukiessa. Dostojevski on kirjoittanut hänen hahmonsa loistavasti. Hänen itsekseen puheleva, arvaamaton ja houraileva luonne oli milenkiintoinen. Välillä pidin hahmosta, mutta välillä hänen tympeä ja jopa törkeä käytös ärsytti. Hyvin oli Dostojevski kirjan muutkin hahmot kirjoittanut. Muita tärkeitä hahmoja olivat Raskolnikovin perhe, ystävä sekä yksi poliisi, jonka selitykset olivat yleensä hyvin tarkkoja. Kirjassa tutustuttiin niin köyhiin kuin rikkaisiinkin ihmisiin.
Jos tätä alatte lukemaan niin kannattaa varata jonkin verran aikaa lukemiseen, eikä lukea ihan pikkuisissa pätkissä, sillä yksi kohtaus kannattaa mielestäni lukea kerralla, jotta idea hahmottuu kunnolla. :)

Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866)
Otava, 2008
Suom.Olli Kuukasjärvi
s.689
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

Carlos Ruiz Zafon: Taivasten vanki

Vuonna 1957 joulun alla Semperen ja pojan kirjakauppaan astuu uhkaavan oloinen muukalainen. Mies vaatii saada ostaa yhden kaupan kalleimmista kirjoista. Mies jättää kirjan Danielille, jotta tämä voisi toimittaa sen eteenpäin. Miehen lähdettyä Daniel lukee kirjan omistuskirjoituksen. Fermin Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Danielin mielenkiinto herää. Minkälaista salaisuutta hänen ystävänsä Fermin pitää itsellään?

Taivasten vanki on kolmas Ruiz Zafonin Barcelonaan ja unehdettujen kirjojen hautausmaan ympärille sijoittuva kirja. Tässä paljastui paljon uusia asioita Fermin Romero de Torresista, mutta myös Danielin äidistä Isabellasta. Taivasten vanki sitoo yhteen Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoita ja salaisuuksia.
Uusiakin hahmoja kirjaan toki ilmestyi. Näistä mielenkiintoisimpina kauppaan astellut muukalainen ja ilkeä vankilan johtaja Mauricio Valls. Lempihahmoni voisi olla, Fermin Romero de Torres tai David Martin. Molemmat ovat todella kiinnostavia hahmoja, joilla ideoita riittää.
Taivasten vanki oli mielestäni huomattavasti kevyempi, kuin aijemmat osat, mutta edelleen aivan loistava. Ruiz Zafon luo satumaisia todenmukaisia ympäristöjä lukijoilleen. Ruiz Zafon nousi lempikirjailijakseni jo Tuulen varjoa lukiessani, eikä ole vieläkään vaihtunut. 
Kirjoja ei ole pakko lukea järjestyksessä, mutta minä luin ja minusta se on hyvä niin. Taivasten vangissa heräsi taas uusia salaisuuksien alkuja, joita varmasti selviää myöhemmin, kun sarjaan on tarkoitus tulla vielä neljäs osa. Odotan jo nyt jännityksellä mitä tuo tuo tullessaan.
Niille jotka Ruiz Zafonia eivät ole vielä lainkaan lukeneet, suosittelen todella. Voisin ylistää näitä kirjoja vaikka kuinka paljon, sillä parempiin en ole vielä törmännyt. Tässä sarjassa on sitä jotain. Loistava juoni kaikkine salaisuuksineen upeasti kirjoitettuna.


Taivasten vanki (El prisionero del cielo, 2011)
Otava, 2012
suom. Antero Tittula
s.332

Hannu Salama: Juhannustanssit

Ihmiset maalta ja kaupungista kerääntyvät viettämään juhannusta tansseihin. Kokkoa poltetaan, viinaa juodaan, naisia tanssitetaan ja teppeluitakin syntyy. Juhannustansseissa on monta henkilöä, joiden tekemisiä ja ajatuksia kirjassa seurataan. Monenlaisia suhdesotkuja, entisiä heiloja ja vanhoja riitoja paljastuu. Kessäyössä ehtii sattua ja tapahtua monenlaista.
Juonesta en tämän enempää paljastele, kun selviää muuten hiukan liikaa kirjan sisällöstä.

Äidinkielentunnilla meille puhuttiin Juhannustansseista ja sen aikoinaan Jumalan pilkasta nostattamasta kohusta ja kiinnostuin toki kohukirjan lukemaan.
Aloittaessani lukemaan Juhannustansseja meni hetken ennen kuin pääsin perille kuka on kuka ja kuka seurustelee kenenkin kanssa. Suomalaisia perusnimiä meinaan sateli kokoajan lisää ja välillä henkilöitä puhuteltiin etunimellä, kun taas välillä käytettiin sukunimeä. Aika nopeasti kuitenkin nimet sain järjestettyä ja lukemisestakin tuli mukavampaa, kun tiesi edes kenestä puhutaan. :D
Tämä oli nopeasti luettu, sopiva kirja näin kesähelteille. Muutamia mielenkiintoisia ja jopa surullisia kohtauksia kirjasta löytyy, vaikka aika monen kirjan hahmolta ne surullisimmatkin tapahtumat menee aika kevyesti viinahuurussa. Lempihahmoa ei löytynyt laisinkaan, vaikka monenlaista sakkia kirjasta löytyykin. Jotenkin vaan yksikään hahmoista ei ollut minun mieleeni. Johtunee siitä, ettei kirja ole mikään kullanhohtoinen satutarina täydellisistä ihmisistä, vaan ronski kertomus Suomen juhannuksesta känniääliöineen. Jos kesälukemista vielä etsiskelee, niin kannattaa tämäkin lukaista, vaikka sopivasti juhannuksena.


Juhannustanssit
Otava, 1964
s.245
Päällys: Markku Reunanen

Carlos Ruiz Zafon: Enkelipeli

Enkelipeli kertoo nuoren kirjailijan David Martinin jännittävästä ja salaperäisestä elämästä Barcelonassa. David saa enkelisinetillä suljetun kirjeen tuntemattomalta kustantajalta. Kustantaja tuntuu tietävän paljon Davidista ja lupaa tehdä tästä rikkaan ja kuolemattoman. David päättää suostua tehtyyn tarjoukseen ja lupaa kirjoittaa kustantajalle tämän pyytämän kirjan. Davitin alkaessa kirjoittamaan kirjaa hänelle selviää kummallisia ja pelottavia asiota ja hänen epäluulonsa kustantajaa kohtaan kasvaa. David alkaa selvittää juttua, jossa monia ihmisiä kuolee ja jossa ihmisiin on vaikea luottaa.

Zafonin aikaisemmin kirjoittama Tuulen varjo on ollut jo jonkin aikaa lempikirjani ja odotin innolla, että pääsen lukemaan tämän. Hieman jännitti voisiko Enkelipeli yltää läheskään yhtä hyväksi kirjaksi, kuin Tuulen varjo. Tämä oli mielestäni aivan yhtä loistava, kuin edeltäjänsäkin.  Zafon on onnistunut tekemään tästäkin kirjasta todella mystisen, jännittävän ja koukuttavan.
 Kirja on täynnä salaisuuksia, sumuisia synkkiä päiviä, juonittelevia ihmisiä, surullisia rakkaustarinoita ja ystävyyttä. Tarina kulkee kuitenkin koko ajan kirjojen ja kirjailijoiden keskellä.
 Enkelipeli sijoittuu Tuulen varjosta tutuille Barcelonan kaduille. Myös unohdettujen kirjojen hautausmaa löytyy tarinasta sokkeloisine kirjalabyrintteineen ja vanhan vartijansa kanssa.
Kirja on ajoittain todella surullinen ja siihen on helppo eläytyä. Zafon kirjoittaa todella elävästi ja mystiset Barcelonan kadut on helppo kuvitella silmiensä eteen.
Tarina sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle. Kirja on täynnä hyvin kuvailtuja mielenkiintoisia henkilöitä, jotka kantavat monenlaisia tarinoita mukanaan, joita lukijalle paljastetaan kirjan edetessä. Loppua kohden lempihahmokseni nousi Isabella, joka aluksi ärsytti minua aika paljon, mutta muuttui hyvin erilaiseksi ihmiseksi kirjan edetessä.
Todella pidin tästä kirjasta enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Onneksi on kuitenkin vielä kolmaskin, tosin huomattavasti lyhyempi kirja tähän "sarjaan" ja sen joskus myöhemmin otan luettavaksi.


Enkelipeli (El juego del angel, 2008)
Otava, 2009
suom. Tarja Härkönen ja Anu Partanen
s.607
Päällyksen suunnittelu: Piia Aho

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Idän pikajunassa on vuodenaikaan nähden todella paljon ihmisiä. Salapoliisi Hercule Poirot mahtuu kuitenkin mukaan ja matka alkaa. Poirot on matkalla selvittämään jotakin rikosta, mutta matka keskeytyy, kun juna jää jumiin lumikinoksiin. Aamun koittaessa yhdestä huoneesta löydetään murhattu mies. Poirotilla on loistavaa aikaa selvittää rikosta, joka vaikuttaa hänestä hyvin mielenkiintoiselta, kun epäiltyjäkin on monia. Kaikenlisäksi junan työtekijöille olisi suureksi avuksi jos perille päästyään murhaajan voisi ilmoittaa heti, eikä muita viranomaisia tarvitsisi enää sotkea kuvioon.

Idän pikajunan arvoitus on tunnetuimpia Christien kirjoja, joten päätin lukaista sen. Christien kirjoissa on ihana vanhan ajan tunnelma ja yhteiskuntaluokittelu on selkeää. Se näkyy mielestäni tässä kirjassa vielä selkeämmin, kuin aikaisemmissa lukemissani Christieissä. Esimerkiksi murhatun huoneesta löydetyn nenäliinan omistaja oli helpompi selvittää, kun vain harvoilla olisi voinut olla sellainen nenäliina.
Kirja oli kyllä todella hyvä ja loppuratkaisu yllättävä. En osannut epäillä mitään sellaista, vaikka paljon kaikenlaista pähkäilinkin kirjaa lukiessani. Epäiltyjä on aika monta, erilaisista yhteisuntaluokista ja kansallisuuksista, joten ehtii arvailla monenlaisia loppuratkaisuja ennen kirjan loppua. Vihjeitä tulee myös paljon ja ne ovat loistavasti keksitty. Christie osasi hommansa dekkareita kirjoittaessa.
Kirjassa on luku jokaisen epäillyn kuulustelusta, joten kaikkien asioihin päästään hyvin käsiksi. Tapahtumat sijoittuvat lähes koko kirjan ajan Idän pikajunaan, josta yksikään epäilty ei olisi voinut poistua lumen vuoksi.
Vieläkään en ole lukenut yhtään neiti Marple -kirjaa, joten en voi verrata kumpi on enemmän minun mieleeni rikosten selvittämisessä.
Poirot on tuttu myös televisiosta, mutta en ole yhtäkään sellaista elokuvaa jaksanut loppuun asti katsoa, koska minusta ne ei ole yhtään niin mielenkiintoisia, kuin Christien kirjat. Pieni viiksekäs Poirot on kuitenkin helppo kuvitella juuri sellaiseksi elokuvissa näkyväksi hahmoksi.


Idän pikajunan arvoitus (Murder on the orient express, 1937)
WSOY, 1975
suom. Leena Karro
s.217

Annina Holmberg: Kaiku

Kaiku kertoo taiteilijaperheestä tyttären silmin. Tyttären elämään mahtuu muuttoja paikasta toiseen vanhempien teatterityön mukana, isän ongelmat alkoholin kanssa, sekä poliittiset ristiriidat. Tytär puolustaa vanhempiaan läpi lapsuutensa ja nuoruutensa, vasta aikuisena hän ymmärtää todellisuuden paremmin.
Lapsena hän lukee paljon nuorten kirjoja ja valitsee esikuvikseen täydellisiä äitihahmoja, jollainen hän itse haluaa olla omille lapsilleen. Todellisuudessa se ei vaan aina ole yhtä helppoa.

Kirjan alussa miettisin monesti pitäiskö vain vaihtaa kirjaa ja lukea jotain ihan muuta, kun Kaiku vaikutti alusta jotenkin tekotaiteelliselta. Myöhemmin ei sellaista fiilistä enää kuitenkaan tullut, joten luin loppuun asti.
Kirjassa oli hyvin vahvoja aiheita, kuten alkoholismi, mutta en minä tästä mitenkään syvällistä vaikutusta saanut vaikka kirja olikin ihan mukava. Kirjan tarina loikkii eri vuosikymmenillä. Välillä kerrotaan tyttären lapsuudesta ja nuoruudesta ja välillä hypätään aikuisuuteen puhumaan äitiydestä ja muusta. Tälläinen tyyli sopi loistavasta Kaikuun.
Hahmoista oikeastaan vain tyttäreen perehdytään kunnolla, muut hahmot nähdään vain tyttären ajatuksien ja mietteiden kautta ja heistä selviää vain vähä asioita. Tyttären nimeä ei kirjassa mainita lainkaan ja tästä taisi alunperin tulla se minun tekotaiteellinen ajatus, vaikka kai se voi olla mielenkiintoakin herättävä asia.
Kaiku oli kuitenkin nopeasti luettu ja siitä jäi hyvä fiilis joten ei muuta kuin muutkin lukemaan. :D
Itse en huomannut Holmbergin tuotanto listassa mitään mitä heti haluaisin lukea, että jos en satu törmäämään johonkin hänen mielenkiintoiseen kirjaan, jää Holmbergin muut teokset lukematta.


Kaiku
Gummerus, 2009
s.224
Päällys: Elina Warsta