Saija Kuusela: Vyöry

 

Ylikonstaapeli Nea Guttorn etsii edelleen omaa paikkaansa uudessa työpaikassa, mutta se ei ole helppoa, kun osa työkavereista katsoo kieroon. Kun kollegan poika katoaa, on Nean kaiken lisäksi palattava menneisyytensä kaupunkiin, jossa muistot heräävät elävästi mieleen. Ruumiita alkaa löytyä, ja tehtävästä tulee vaikea niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

"Emil kohotti päätään, katsoi hetken Neaa ja nyökkäsi vaitonaisena. Tavallisesti mies olisi ottanut tuolissaan takakenon, kysynyt mitäs luulisit? ja katsonut haastavasti silmiin. Mutta nyt mikään ei ollut niin kuin tavallisesti."s.29

Vyöry on Norjaan sijoittuvan Nea Guttorn -dekkarisarjan toinen osa.

Tämän sarjan päätähti, Nea on kiinnostava hahmo kykynsä takia. Hän nimittäin pystyy näkemään asioista, joita muut eivät. Tämä kyky, joka tuntuu useimmiten olevan Nealle raskas taakka, on asia, joka saa sarjan erottumaan joukosta. Nealla on myös toinen vaikuttava kyky. Hän pystyy syömään hämmästyttävän määrän Bacongull -sipsejä. 

Dekkari liikkuu kertoen pollisien työstä nykyhetkessä, sekä tapaukseen liittyvien henkilöiden aiemmista vaiheista teatterimaailmassa, ennen rikosten tapahtumia. Välillä kurkistetaan myös Nean menneisyyteen. Nämä vaihtelevat näkökulmat vetävät juonta vauhdikkaasti eteenpäin. 

Tämä on ihan hyvä dekkari, omaa kiinnostustani teatterimaailma vaan ei saa heräämään, eikä tämä siksi ollut kovin mieleenpainuva lukukokemus. Tosin kirjan loppu oli jälleen ykkösosan tapaan vaikuttava.

Vyöry

Tammi, 2022

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

s.341

Maami Snellman & Sari Airola: Tutta ja koiranpentuloma

 

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Tutta on pyytänyt vanhemmiltaan koiranpentua jo ikuisuuden, mutta äidin mielestä koirista on liikaa vaivaa. Lopulta äiti kuitenkin suostuu pennun ottoon, kun he vierailevat kennelissä, jossa pennut ovat niin hurmaavia. 

Äiti päättää kasvattaa pennusta kunnolla käyttäytyvän koiran. Hän valmistautuu kaikkeen niin huolella, että alkaa jo käyttäytyä omituisesti. Kun pentu viimein tulee taloon, saavat kaikki huomata, ettei arki olekaan ihan niin ruusuista penturakkautta kuin voisi kuvitella. Uusi perheenjäsen syö kaiken ja pissii joka paikkaan. Äiti haluaa viimeiseen saakka pitää huolta kaikesta, ja Tutta alkaa huolestua. Ei kai äiti aio palauttaa heidän omaa pientä Hillevi Helmililjaa?

"Tutta kipaisi autolle, loikkasi takapenkille ja vetäisi turvavyön olkansa yli. Äiti laski kuljetuslaatikon Tutan vierelle. Tutta kurkisti laatikon sisälle, pentu tuhisi viltin kätkössä, sen kirsu värisi hassusti."s.12

Tutta ja koiranpentuloma on lastenkirja, jossa perheeseen muuttaa koiranpentu. Tarina on vauhdikas, hauska ja täynnä höpsöjä tilanteita. Hupsujen sanailujen ja tapahtumien takaa näkyy kuitenkin se tärkeäkin sanoma, että koiranpennun otto on aina iso päätös, se muuttaa arkea ja tuo mukanaan suuren vastuun. Kirja muistuttaa myös siitä, ettei kaikkea kannata yrittää tehdä yksin, vaan apua kannattaa ottaa vastaan, jos sitä on tarjolla.

Kuvitus kirjassa on tarinaan sopiva. Se on värikäs ja näyttää hauskasti kotona vallitsevan koiranpentukaaoksen. Hillevi Helmililja nähdään tekemässä monenlaisia koiranpentumaisia juttuja, sekä äiti väsyneenä hoitamassa asioita. Kirjan päätähtenä minusta onkin enemmän äiti ja koira, vaikka kirjan nimessä Tutta onkin. Tutta kun seuraa tilannetta enemmän sivusta, eikä hän lopulta kirjassa kovin paljon koiran kanssa edes ole, vaan pääpaino pysyy siinä, miten äiti pärjää koiran kanssa. 

Tutta ja koiranpentuloma

KVALITI, 2024

Kirjoittanut: Maami Snellman

Kuvitus: Sari Airola

s.80

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia

 

Riittaliisa ihastuu ystävänsä häissä tapaamaansa komeaan mieheen. Ystävänsä kannustamana hän päättää hakea töitä Rantakylästä, jossa mies asuu. Niinpä Riittaliisa majailee pian tätinsä luona ja tekee töitä paikallisessa juhlapalvelussa. Mies, jonka perässä hän on paikalle saapunut, ei vaan ehkä olekaan se satujen prinssi. Riittaliisa jatkaa silti sinnikkäästi työssään, päätyy moniin kummallisiin tilanteisiin, ja aina hänen koheltaessaan, paikalla tuntuu olevan tuo eräs mies, joka on aina valmis antamaan "hyviä" neuvoja.

"Kuuntelimme miten tuuli vonkui savuhormissa. Valkea humisi ja rätisi kotoisasti hellan pesässä. Lumikiteet pitivät hiljaista suhinaa osuessaan ikkunaan tuulenpuuskien kieputtelemana."s.101

Tunteita ja tuulenpuuskia on kolmas osa maalaisromanttisesta Rantakylä -sarjasta. Tämän voi kuitenkin lukea myös ihan itsenäisenä kirjana. 

Nämä ihanat maalaisromanttiset kirjasarjat kuuluvat nykyään tärkeänä osana kesääni. Tämä Rantakylä sarja on nopeasti kohonnut yhdeksi suosikeistani. Tässä kun kuvataan maaseutua ja elämää ihanan yksityiskohtaisesti ja arkisesti. Kesäinen tunnelma ehtii hiipiä mieleen, vaikka aika iso osa kirjasta eletään aivan muita vuodenaikoja kuin kesää. On kylmät ja lumiset talvikelit, mutta ehditäänpä silti nähdä juhannuskin. 

Suurimmaksi osaksi kirja on täynnä maaseudun elämää, arkea, työtä ja juhlaa upeine yksityiskohtineen. Riittaliisa tekee töitä juhlapalvelussa ja päätyy hassuihin tilanteisiin. Lämmin, viihtyisä ja hauska tunnelma pysyy yllä läpi kirjan. Sitten on hiukan romantiikkaa, mutta se ei saa liian suurta roolia, vaan on juuri sopivasti esillä. 

Tunteita ja tuulenpuuskia

Karisto, 2023

Kansi: Maija Vallinoja

Sarja-asu: Laura Noponen

s.287

Sini Helminen: Hurme

 

Seela aloittaa opiskelut Helsingissä. Hän saa asua Enonsa luona, tämän hautaustoimiston yläkerrassa sillä ehdolla, että auttaa silloin tällöin hautaustoimiston töissä. Asiat alkavat kuitenkin nopeasti mutkistua, kun he saavat asiakkaakseen Seelan tinder-deitin. Kuolleenakin tuo tyyppi osaa olla varsinainen maanvaiva. Sitten Seela tapaa Hallan, jonka näkeminen saa sydämen tykyttämään. Vastakaikua vaan on varsin vaikea saada.

"Kylmäkiskoisen viikatemiehen lahjomiseen vanha raha on yhtä arvotonta kuin monopolin setelit."s.30

Hurme aloittaa Lujaveriset -trilogian. 

Kirja on urbaania fantasiaa, jossa kauhu ja huumori yhdistyvät juuri sopivalla tavalla.

Pidän siitä, miten Seelasta rakentuu helposti lähestyttävä ja pidettävä hahmo pienillä arkisilla ykistyiskohdilla. Hän ei ole sellainen täydellinen kiiltokuva sankaritar, ei lähelläkään, vaan mukavan rosoinen ja omaääninen tyyppi, jonka ei tarvitse osata kaikkea ensimmäisellä yrittämällä. Myös kirjan muut hahmot, etenkin Seppo ja Halla ovat kiinnostavia. Niin ja tietysti Darth Mau.

Synkkä menneisyys, kuolema ja karmivat aaveet pitävät huolen kauhupuolesta, mutta huumoria ei ole unohdettu, ja useasti synkälläkin hetkellä kirjaan hiipii sopivan koominen vivahde, joka ei kuitenkaan lyö yli. 

Kirja on kaikessa koukuttavuudessaan hyvin nopealukuinen. On pakko saada tietää lisää kirjassa vihjailtavista asioista, selvittää, kuka on kaiken takana ja miksi, sekä ihan vaan tietää miten kaikkien käy kun he päätyvät näihin vauhdikkaisiin tapahtumiin, joissa saatetaan asettakin kaivata...

Hurme

Myllylahti, 2021

Kansi: Karin Niemi

s.324

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

 

Kaivaukset Norwichin linnan mailla tuo arkeologi Ruth Gallowaylle mielenkiintoisen, mutta puistattavan työtehtävän. Hän uskoo löytäneensä kuuluisan viktoriaanisen lapsenmurhaajan luurangon. Naisen ympärillä vuosia velloneet uskomukset ja kauhutarinat saavat jopa tositelevision kiinnostumaan. Lapsiin liittyviä kauheuksia tapahtuu myös nykyajassa, sillä Nelson joutuu kollegoineen tutkimaan kaappauksia ja epäiltyä murhaakin.

"Tähän aikaan vuodesta ei ole tavatonta nähdä öisin nuotioiden loimotusta tai taskulamppujen välähdyksiä, kun muinaisia jumalia palvovat ryhmät kulkevat dyynien poikki etsimässä paalukehää."s.125

Kadonneet ja kuolleet on kuudes osa arkeologi Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Menneisyyden tarinoita, haudattuja salaisuuksia, hurjia tilanteita ja toimintaa, työn ja arjen tasapainoilua, kotoisia ihmisuhteita, sekä ripaus mystisyyttä, niistä tämä kirja koostuu. Ja jälleen kerran nautin nojatuolimatkastani arkeologisille kaivauksille ja yksinäistä rauhaa huokuvalle marskille, jossa Ruth tyttärensä kanssa asuu. 

Olipahan taas seikkailu! Arkidraamaa, sekä dekkarijännitystä ja tietysti myös niitä menneisyyden kaikuja yhdistelevä tarina veti taas täysillä mukaansa. Ruthin seurassa on edelleen mukava seikkailla. 

En halua sen suurempia paljastuksia tehdä tätä edeltävästä osasta, mutta minua hieman huolestutti, että minkälainen rooli yhdellä suosikkihahmoistani, Cathbadilla tulisi olemaan näissä tulevissa osissa, mutta huoleni oli turha, ja sain nauttia myös hänen seurastaan. Hän kun on vallan mainio hahmo omalaatuisudessaan ja juuri hän tuo näihin kirjoihin sellaisen mukavan mystisen ja ehkäpä hieman yliluonnollisuuttakin huokuvan tunnelman kaikkien näiden akateemisien ihmisten keskelle. 

Kadonneet ja kuolleet, (The Outcast Dead, 2014)

Tammi, 2019

Suom. Anna Kangasmaa

Kansi: Markko Taina

s.352

Kirsi Pehkonen: Uutta elämää, Jylhäsalmi

 

Inkeri palaa kotiseuduilleen kesätöihin. Ensimmäinen kesä eläinlääkärin töitä tehden kuulostaa aivan lapsuuden unelmalta. Tilalta toiselle huristelu omalla autolla, päivät ihanien eläinten parissa, mikä voisi olla parempaa? Etenkin kun Inkeri saa vielä houkuteltua komean opiskelukaverinsa myös Jylhäsalmen maisemiin töihin. Jo kesän alussa Inkeri saa huomata, ettei hänen kuvitelmansa ja todellisuus aivan kohtaa, sillä kiireinen, raskas työ ja työkaverin ärsyttävä käytös tulevat nopeasti ilmi.

"Harmi jomotti Inkun takaraivossa. Mutta ei auttanut antaa periksi. Pitäisi näyttää reippaalta ja luotettavalta lehtikuvassa. Ammattimaisuuskaan ei olisi haitaksi. Ehkä ammattivarma hymykuva olisi parasta vastalääkettä epäreiluille syytöksille."s.123

Uutta elämää, Jylhäsalmi on maalaisromanttisen Jylhäsalmi -sarjan kuudes osa, mutta tämän voi vallan mainiosti lukea myös ihan itsenäisenä. Aiemmista osista tutut hahmot vilahtelevat siellä täällä, mutta eivät ole suuressa roolissa.

Tämä on täydellinen kesäkirja! Niin aito, lämmin, tunnelmallinen ja kotoisa. Eläinlääkärin työtä kuvataan runsaasti ja aiheeseen on selvästi tutustuttu huolella. Inkerin matkassa päästään monenlaisiin hommiin, koetaan iloja ja suruja niin töissä kuin arjessakin. Pääseepä tätä lukiessa tutustumaan ihan uudenlaiseen harrastukseenkin, joka tuo mukanaan kaunista luontoa kirjan sivuille. 

Tämä on kyllä nyt yksi suosikkikirjoistani Jylhäsalmi -sarjasta. Tietysti suhdekuvioiden loppuratkaisu on aika selvä jo kirjan alkupuolelta, mutta pidin sen kehittymisen leikkisistä ja hauskoista yksityiskohdista ja paljastuksista. Ja parastahan kirjassa kuitenkin on Inkerin elämän seuraaminen kaikkine arkisine yksityiskohtineen. Tarina on niin aito kaikkine tunteineen, epävarmuuksineen ja pohdintoineen. 

Uutta elämää, Jylhäsalmi

Karisto, 2022

Kannen kuva: Petri Jauhiainen

Kansi. Saana Nyqvist

s.333

Lina Areklew: Juhannusruusut

 

Fredrik Rröding kamppailee menneisyyden traumoja vastaan, mutta välillä ne pääsevät kummittelemaan hieman liikaa. Hän päätyy Ulvönin saarelle, joss hän tapaa vanhan tuttunsa, Sofian. Sofia on rikostutkija, joka tutkii raakaa murhaa. Miten käy kun Sofia tajuaa, että Fredrik onkin epäiltynä tässä tapauksessa?

"Hän tiesi olevansa pulassa. Jos hän jatkaisi samaa rataa, kaikki menisi ennemmin tai myöhemmin päin honkia. Mutta jos rehellisiä oltiin, kuinka paljon pahemmaksi tilanne enää voisi mennä?"s.241

Juhannusruusut aloittaa Ulvönin murhat -sarjan.

Nyt on dekkarilla niin sopiva nimi juhannuksen viettoon, että oli ihan pakko aloittaa taas uuden sarjan lukeminen, vaikka miljoona muutakin on kesken. 

Tarinaa kerrotaan sekä Fredrikin, että Sofian kautta. Kumpikin etenee tahoillaan rikoksen selvittelyssä ja siinä samalla keskitytään paljon myös heidän omiin murheisiinsa, sekä heidän välillään oleviin draamoihin. 

Tämä on mielestäni sellainen hyvin perus dekkari, joka tarjoaa ihan mukavan matkan pienelle paikkakunnalle, ihan kiinnostavan rikoksen, ja päähenkilöt, joiden matkaa on selvästi tarkoitus seurata pikku hiljaa sarjan edetessä. Ei siis jätä suurta muistoa itsestään, mutta lukeminen on kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista. Harmikseni en nyt vaan tämän ensimmäisen osan aikana ainakaan kiinnostunut kummastakaan päähenkilöstä, niinpä tiedän, että jatko-osaan tarttuminen siirtyy aina siihen "luen tuon sitten joskus."

Juhannusruusut, (Ur askan, 2020)

Tammi, 2021

Suom. Laura Kulmala

s.380