Vampyyriksi muutettu Aurinkokuningas on hallinnut Pimeyden kuninkaana jo kolmensadan vuoden ajan. Vampyrian valtakunta on suuri ja julma. Vampyyrit toki lupaavat suojella kansalaisiaan kaikenlaisilta kammottavilta vaaroilta, mutta vastineeksi saavatkin sitten lainmukaisen määrän verta köyhimmiltä kansalaisilta tasaisin väliajoin.
Jeanne on yksi näistä köyhistä kansalaisista, kunnes hirvittävien tapahtumien päätteeksi hän joutuu kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen. Silloin hän tajuaa, että on saanut mahdollisuuden kostaa, jos siis säilyy hengissä kaikkien vampyyrien ja muiden kamaluuksien keskellä.
"Kenraalin nenä tuntuu kurtistuvan inhosta pikemminkin siksi, että hänen on puhuttava noista haisevista olennoista kuin siksi, että niiden ihmisille tekemät kauheudet häntä koskettaisivat."s.243
Pimeyden hovi on ensimmäinen osa Vampyria -sarjasta.
Se johdattaa Kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen, jossa itsekeskeiset aateliset kilpailevat keskenään paremmuudesta. Oppiaineiden pariin, joiden tarkoitus on vain saada nuo nuoret loistamaan vampyyrien silmissä. Koulun käytävät ovat kuitenkin täynnä salaisuuksia, joista Jeanne ottaa selvää. Paljon jäi tosin vielä selvittämättäkin, joten kiinnostavia juttuja on varmasti jatko-osiinkin tarjolla.
Pimeyden hovi on helppolukuista fantasiaa, joka tarjoaa omaperäisen tarinan vampyyreineen. Kiinnostavia pieniä yksityiskohtia löytyy monia. Tässä kirjassa vampyyrit ovat paljon muutakin kuin vain niitä tavallisia ihmisistä muutettuja pimeyden olentoja, sillä tähän tarinaan mahtuu monenlaista verenhimoista otusta. Tässä on myös riittävän synkkä tunnelma.
Muuten tykkäsinkin kirjasta, mutta päähenkilö Jeanne on raivostuttava. Toivon, että hän kasvaa ja kehittyy hahmona, sillä hänen kaltaisestaan hahmosta en halua lukea montaa osaa. Jeanne on kaukana uskottavasta. Kirjan juoni nojaa ihan liikaa onnekkaiden sattumien varaan rakennettuun tarinaan. Jeanne kulkee ilman sen ihmeempiä taitoja paikassa, josta ei tiedä mitään ja pärjää silti kaikille kaikessa. Ja sellainenhan on enemmän kuin ok pieninä määrinä, mutta koko tarina ei voi sen varaan rakentua niin kuin tässä kirjassa. Tiedättekö siihen tyyliin, että Jeanne sattuisi aseettomana kulkemaan vaikka kymmentä sotilasta vastaan niin kyllähän ne kaikki nyt taatusti kompastuisivat ja kaatuisivat omaan miekkaansa. (Niin ei siis käy kirjassa, mutta tähän tyyliin tuntuu koko juoni nojaavan.)
Pimeyden hovi, (La Cour des ténebres, 2020)
Otava, 2024
Suom. Taina Helkamo
s.459
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti